sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Ateenaa viela

Sunnuntaina Monasterakin aukion lahella on kirpputori.
Antiikkia ja "antiikkia" ja kaikkea silta valilta.

Matkamme torille kulki Anafiotikan kauniiden kujien lapi.
Tama pieni kaupunginosa sijaitsee Akropoliksen kupeessa. Sen rakensivat
aikoinaan Anafin saarelta Ateenaan toihin tulleet rakennusmiehet  omaksi
asuinalueekseen. Se muistuttaakin saarien pienia kylia. 



Aamuvarhaisella vain muutama japanilainen turisti rapsi kuvia ja lukuisat
ravintolat olivat jo valmiina uuteen paivaan.


Matkalla ohitimme myos Tuulten tornin. Tornin kahdeksan sivua osoittavat
paa- ja vali-ilmansuuntiin ja ylaosan hahmoina tuulen jumalia, joita onkin
kreikkalaisilla nakojaan ollut joka suunnalle omansa. 



Hadrianuksen kirjasto oli seuraavana vastassa.


Tama kirjastokoira oli niin taustansa varinen, etta melkein kompastuin siihen.
Ateenan katukoirat muuten nayttavat hyvakuntoisilta, monet lahes ylipainoisillta.
Kavelyretken oppaan mukaan ne ovat kaikki steriloituja ja sirutettuja. Koiran
hylkaamisesta saa isot sakot.


Torillekin paastiin.


Tama vanha hella oli niin sulonen, harmittaa kauheasti kun
kuvasta tuli epatarkka. 





Torin jalkeen Kerameikokseen,  Siro pulu paistatteli auringossa.


Kerameikos on ollut nimensa mukaan savenvalajien aluetta. Alueelta on myos
loydetty muinainen hautausmaa. Pienen museon esineet ovat etupaassa sielta
loytyneita hautapatsaita ja kivia. 





Arkeologisilla alueilla hiippaili paljon isoja kilpikonnia.



Iltapaivalla Anafiotikan alue olikin vilkas.





Vahan Ateenassa hairitsivat runsaan graffitit talojen seinilla, varsinkin taalla kauniilla
Plakan alueella ne hairitsivat.



Mepa paadyimmekin intialaiseen Babaji-ravintolaan ja saimme eteemme
niin tulista lammascurrya etta tukka nousi pystyyn ja paanahka hikoili.
Mutta oli kylla oikein hyvaa, vaihtelua kreikkalaiselle salaatille ja souflakille.
Ruokabloggaria minusta ei kylla tulisi koskaan! Ikina en muista kuvata annostani,
se tulee mieleen vasta kun lautanen on jo nuoltu puhtaaksi.

torstai 17. marraskuuta 2016

Taatelipalmut eivat voi hyvin

Viime aikoina olen nahnyt aina vaan enemman tallaisia
surullisia kuolevia taatelipalmuja kaupunkini puutarhoissa.






Siihen on syyna Rhynchophorus ferrugineus eli englanniksi
red palm weevil
Mielellani kaantaisin suomeksi Punainen palmupaholainen.

Taman trooppisesta Aasiasta levinneen tuholaisen toukat syovat 
palmun runkoa ja latvaa  ja tappavat sen nopeasti ja tehokkaasti. 
Tuholainen on levinnyt viime vuosina lahes kaikkiin Valimeren maihin. 
Etta jos taatelien hinnat nousevat tai niita ei enaa ole kaupoissa,
tassa se syy.

Puiden runkoon voi ruiskuttaa myrkkya mutta aina sekaan ei auta.
Joka tapauksessa joka puu pitaa hoitaa erikseen, ei ihan helppo homma
viljelmilla. 





keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Ateenassa viela, argeologinen museo

Jaipa tama Aeenan raportti pahasti kesken.
Yritan puristaa loppuun asti.

Arkeologinen museo oli seuraavan paivan ohjelmassa.
Aamu oli vaihteeksi pilvinen. Puolen tunnin kavelymatkan  aikana alkoi
jo sataakin. Huomasin harmikseni etta sadetakkini ei oikein kunnolla vetta pida.

Puolijuoksua painelimme sisaan. Tama ulkokuva onkin pihistetty Wikipedian
sivuilta, kun siina ei paljon viitsinyt pysahtya kuvaamaan.

Sisalla kun olimme, naimme todella litimarkia porukoita tulossa, ukkonen jyrisi 
ja sade rummutti kattoa lahes koko ajan kun olimme museossa. Meilla oli
onnea kun suht kuivina paasimme perille.

Eli uusklassinen rakennus, valmistunut 1800-luvun toisella puoliskolla,
myohemmin lisatty lisasiipia.
Museossa on kaksi kerrosta, 65 salia ja niissa joutuu valilla hiukan harhailemaan,
kiertosuunnat eivat ole aina ihan selvia.
Kylla taalla saa menemaan koko paivan ja varmaan toisenkin, me huitaisimme
sen kuudessa tunnissa.


Jo kotona olin nahnyt Artemisionin ratsastajan kuvan, ja se oli vaikuttava.
Paikanpaalla en joutunut pettymaan. Merenpohjasta loytynyt pronssipatsas
olikin viela upeampi kuin kuvissa. 


Ja sitten niita lukemattomia saleja.
Yritan vahan erikoisempia juttuja nayttaa.





Lapsi ja koiranpentu.


Veikea pullukka.


Sarkofageja.


Tykkasin tasta siivekkaasta hevosesta.




Egyptilaisella osastolla oli hienoja kultakoruja.
Taman rannerankaan ottaisin mielellani itselle.


Muhkea vyo.


Egyptin paviaaneja, kissoja ja muumioita.






Tama oli hiusverkko.


Sorkkajalkainen Pan vikittelee.


Isanta siella kurkkii. Hankin tykkasi vaikka 
ei tosiaan ole mikaan museoihminen.


Erikoinen patsas.


Ruukkuja oli varmaan tuhansittain.


Jannia astioita elainmotiivilla. Isannan lemppareita.