perjantai 13. tammikuuta 2017

Sapattiretki Negeviin

Geologille maisemat ja maastot ovat upeita. 
Kerrostumia ja kivilaatuja riittaa. 



Upea puu on kasvanut keskella eramaata. 


Maastopyoraily on taalla nyt niin suosittua. 


Porukan nuorimmainen tutkimassa maastoa.  Hyvin jaksoi 12 kilometrin patikoinnin. 


On taalla ollut asutusta aikoinaan. Elainten juottoaltaita? 


Reissun highlight oli tietysti nama narsissit. 


Niita oli paljon. 



Auringon jo laskiessa naimme viela lisaa vanhan asutuksen jaanteita. 


torstai 12. tammikuuta 2017

Taas yksi loistava muusikko on poissa

Meir Banai, yksi kuuluisan taiteilijasuvun muusikoista on  kuollut 55-vuotiaana syopaan.
Sen lisaksi etta han oli tosi upea tyossaan, alkaa tuntua aika "jannalta" etta
ikaisenikin "nuoret" ihmiset voivat sairastua ja kuolla noin vaan. Pistaa miettimaan.
Elaman arvoja ja mita nyt oikeasti haluaisin tehda ja aika ei ole loputon kellaan.



maanantai 19. joulukuuta 2016

Synagooga Tunisian tyyliin

Viikonlopun retkemme oli tavallisesta poiketen jo perjantaina. 
Tama koska osa kohteistamme oli uskonnollisia. Samoin kuin loistava oppaamme,
han ei tee toita sapattina. Ensimainen tutustumiskohde oli kaunis Tunisian juutalaisten 
synagooga. Hyvin koristeellinen rukoushuone. Penkitkin ympari eika riveissa kuten 
Euroopan ashkenaasi juutalaisten synagoogissa (jotka ovat ehka saaneet mallin kirkoista). 
Orientaalisia pylvaita, keramiikalla katettuja seinia, eksoottista. 

Suuri osa Tunisian juutalaisista on kotoisin Djerban saarelta. 




Yksi naista penkeista on oikeasti Djerban saarelta tuotu.
Silla istumisen sanotaan tuovan hyvaa naimaonnea ja myos apua naisille, joilla
on ongelmia tulla raskaaksi. 


"Kolehtilipas" seinalla. 


Taalla sailytetaan toorakaaroja, jotka otetaan rukousaikana esille. 
Niita luetaan tuolla huoneen keskella olevalla lavalla. 




lauantai 17. joulukuuta 2016

Sekalaista viikonlopulta

Eilen retkeilimme Netivot-kaupungissa etelassa, siita enemman ehka myohemmin. 
Mutta siella oli synagoogassa hauska muistutus. Vapaasti kaannettyna ehka nain:
"Jos tulit synagoogaan puhuaksesi kannykallasi, niin minne  sitten meinaat
menna rukoilemaan? Sulje kannykkasi tai ainakin laita hiljaiselle!!" Niinpa. 



Hauska Lontoo-palapeli tuli tanaan valmiiksi. 


Illalla avasin toviksi parvekkeen oven ja sitten huomasin
tammosen etanavekkulin  kynnysmatolla ja jo ihan 
olohuoneen puolelle oli siirtymassa. Isokin, tuo kotilo ainakin 4 cm
halkaisijaltaan. Siis milla ihmeella tuo on paassyt tanne 16. kerrokseen? 
En ole kuukausiin edes tuonut mitaan uutta kasvia tai multaa
tai mitaan muutakaan parvekkeelle. Eika silla siipiakaan ole. 
No siirsin sen limoviikunan kukkalaatikkoon, jos saan viela
kiinni niin palautan pihan ruohikkoon. 


torstai 15. joulukuuta 2016

Blogini on suosittu USAssa!

Katselin pitkasta aikaa blogini vaatimattomia tilastoja.
Yllattaen siita on tullut hirvean suosittu Yhdysvalloissa.

Samaan aikaan kun Suomesta ollut vain parisen sataa sivun katselua,
niita on tuolta Ameriikasta ollut kokonaista 1593!

Liittyykohan tama jotenkin siihen hirveaan roskapostin maaraan jota tulee
emailiini? Tassa pieni otos iltapaivasta. Otsikko vaihtelee. Joskus se on
"a photo for you", joskus "attached document", mita milloinkin.



Blogiin ei roskakommenttteja ole ilmestynyt, mutta kumminkin
vahan ihmetyttaa. Arsyttavaa. Noita roskia deletoidessa pitaa kumminkin
olla tarkkana ettei poista mitaan "oikeaa" postia.

Tai ehka CIA on saanut tietoa blogini epailyttavista postauksista?
Pitaisiko nyt alkaa varoa ja tarkkailla mita tanne naputtelee?

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Sadetta ja vilpakkaa ja mietteita

Iltapaivalla parvekkeen mittari naytti 12 astetta. Taalla parjataan hyvin
mutta kylla tuli mieleen Syyrian sodan raukat joille tama talvi 
kaikkien muiden isompien kauhujen lisaksi tuo viela uutta kurjuutta.
Samoin valtaville pakolaisleireille Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa. 
Eika ketaan tunnu hirveesti kiinnostavan. Jopa tanne Israeliin on tuotu
salavihkaa rajan yli aika paljon haavottuneita siviileja hoitoon. 
Siita ei ole kovinkaan julkisuudessa puhuttu. 

Talvi on siis tullut, kylmaa ja tuulista. Sateenvarjolla ei tee mitaan
kun kuuropilvet tulevat aina niin kovalla voimalla etta heikompi varjo
hajoaa ja vahvemmalla voisi ehka lentaa Mary Poppinsin tyylilla.

Vedenlammityslaite kotona oli pannut itsensa off-asentoon.
Meillahan vesi lampiaa kaasulla. Kun kuumavesihanan avaat, kaasu syttyy
ja vesi alkaa lammita. Katevaa. Nyt vaan ei toiminut. Siina odotin
piiiitkaan mutta ei tullut lamminta. Kylpytakki paalle ja
kodinhoitoparvekkeelle sita vehjetta ihmettelemaan.
Sekin on niin epakaytannollisesti asennettu etta ei niita
nappeja nae jos ei kiipea ihan sinne ulos asti kiikkumaan.
No peilin avulla niita katselin ja sammutin sen punasen
napin ja alkoihan toimimaan. Joku sahkokatko kai oli van sen
saanut sekaisin. Naapurilla oli mennyt juuri kokonaan rikki
ja sita pelkasin. 

Ikkunoita on rikkooutunut tornitaloista ja pudonnut kaduille.
Joku rottinkisohvakin lentanyt parvekkeelta jalankulkijan paalle.
Kuolonuhreiltakaan ei ole valtytty. Eilen Haifassa kuoli iakas mies
jonka auto oli oli juuttunut isoon vesilatakkoon ja han oli joko hukkunut
tai kuollut hypotermiaan. Tanaan oli kolari jossa auto liukastunut
tiella olevaan mutaan ja siellakin yksi kuollut. 

Muutama sadekuva viela. 

Pohjosessa joet virtaa voimalla. 


Hienoja sateenkaaria.



Ja Hermonilla luntakin.




lauantai 3. joulukuuta 2016

Kisuja, pipareita ja itsenaisyyspaivaa

Aamulla piti jo lahtea lenkille mutta tihkusade piti kotona.
Puolen paivan jalkeen se hellitti ja lahdin kierrokselle. Taallahan oli vihdoin
kunnon matalapaine joka toi paikoin jopa yli  100 mm sadetta. 

Jos tama olisi tapahtunut viikkoa aikaisemmin, olisimme saastyneet hurjilta
metsapaloilta ja tuhopoltoilta. 

Kivat kissat tapasin matkalla. 


Eilen leivoin pipareita. Suomalaisen siirapin tyyppista taalta on vaikea loytaa ja kaytan
sen tilalla taatelisiirappia. Tanaan viela toisen satsin. Nama ovat menossa maanantain suomikirjaston
nyyttikesteihin, jossa juhlimme itsenaisyyspaivaa. Tiistai-illlaksi sain kutsun suurlahettilaan
kutsuille. Suurlahettilas taalla vaihtui elokuussa. Uusikin on nainen ja myos kaimani, Anu Saarela. 
Myos residenssin keittiomestari on vaihtunut kun edellinen jai elakkeelle. Uutta suomalaista
ei loytynyt, joten virkaan otettiin tanskalainen. Toivottavasti on edelleen karjalanpiirakoita
tarjolla. 


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Ateenaa viela

Sunnuntaina Monasterakin aukion lahella on kirpputori.
Antiikkia ja "antiikkia" ja kaikkea silta valilta.

Matkamme torille kulki Anafiotikan kauniiden kujien lapi.
Tama pieni kaupunginosa sijaitsee Akropoliksen kupeessa. Sen rakensivat
aikoinaan Anafin saarelta Ateenaan toihin tulleet rakennusmiehet  omaksi
asuinalueekseen. Se muistuttaakin saarien pienia kylia. 



Aamuvarhaisella vain muutama japanilainen turisti rapsi kuvia ja lukuisat
ravintolat olivat jo valmiina uuteen paivaan.


Matkalla ohitimme myos Tuulten tornin. Tornin kahdeksan sivua osoittavat
paa- ja vali-ilmansuuntiin ja ylaosan hahmoina tuulen jumalia, joita onkin
kreikkalaisilla nakojaan ollut joka suunnalle omansa. 



Hadrianuksen kirjasto oli seuraavana vastassa.


Tama kirjastokoira oli niin taustansa varinen, etta melkein kompastuin siihen.
Ateenan katukoirat muuten nayttavat hyvakuntoisilta, monet lahes ylipainoisillta.
Kavelyretken oppaan mukaan ne ovat kaikki steriloituja ja sirutettuja. Koiran
hylkaamisesta saa isot sakot.


Torillekin paastiin.


Tama vanha hella oli niin sulonen, harmittaa kauheasti kun
kuvasta tuli epatarkka. 





Torin jalkeen Kerameikokseen,  Siro pulu paistatteli auringossa.


Kerameikos on ollut nimensa mukaan savenvalajien aluetta. Alueelta on myos
loydetty muinainen hautausmaa. Pienen museon esineet ovat etupaassa sielta
loytyneita hautapatsaita ja kivia. 





Arkeologisilla alueilla hiippaili paljon isoja kilpikonnia.



Iltapaivalla Anafiotikan alue olikin vilkas.





Vahan Ateenassa hairitsivat runsaan graffitit talojen seinilla, varsinkin taalla kauniilla
Plakan alueella ne hairitsivat.



Mepa paadyimmekin intialaiseen Babaji-ravintolaan ja saimme eteemme
niin tulista lammascurrya etta tukka nousi pystyyn ja paanahka hikoili.
Mutta oli kylla oikein hyvaa, vaihtelua kreikkalaiselle salaatille ja souflakille.
Ruokabloggaria minusta ei kylla tulisi koskaan! Ikina en muista kuvata annostani,
se tulee mieleen vasta kun lautanen on jo nuoltu puhtaaksi.

torstai 17. marraskuuta 2016

Taatelipalmut eivat voi hyvin

Viime aikoina olen nahnyt aina vaan enemman tallaisia
surullisia kuolevia taatelipalmuja kaupunkini puutarhoissa.






Siihen on syyna Rhynchophorus ferrugineus eli englanniksi
red palm weevil
Mielellani kaantaisin suomeksi Punainen palmupaholainen.

Taman trooppisesta Aasiasta levinneen tuholaisen toukat syovat 
palmun runkoa ja latvaa  ja tappavat sen nopeasti ja tehokkaasti. 
Tuholainen on levinnyt viime vuosina lahes kaikkiin Valimeren maihin. 
Etta jos taatelien hinnat nousevat tai niita ei enaa ole kaupoissa,
tassa se syy.

Puiden runkoon voi ruiskuttaa myrkkya mutta aina sekaan ei auta.
Joka tapauksessa joka puu pitaa hoitaa erikseen, ei ihan helppo homma
viljelmilla.