torstai 30. tammikuuta 2014

Niita retkikuvia sitten


Karmelin vuorilta lauantaina. 
Metsa on siella monimuotoista, on mantyja, tammia ja
muita lehtipuita ja pensaita. Vapaina vaeltelevat lehmat ja vuohilaumat
pitavat huolta maisemanhoidosta.




Kukkiakin loytyi sielta taalta, vaikka tama talvi onkin
ollut harvinaisen kuiva joulukuun alun
lumirysayksen jalkeen.



Piikkisella koynnoskasvilla oli natteja marjoja. 



Alueen druusit kasvattavat oliivipuita. 


Taisi olla lehmalla kirppu hannassa. 


Sitten ikavampaa asiaa, eli kolme vuotta sitten olleen kauhean metsapalon
uhrien muistomerkki. Palosta olen kertonut taalla , taalla  ja taalla. 40
vanginvartijaa jaivat bussissaan tulimereen, kun olivat menossa siirtamaan
laheisen vankilan asukkeja turvaan. Pahaksi onnekseni loysin silloin joltain
kanadalaiselta nettisivulta ruumiiden kuvia. Ei olisi kannattanut.

Vanginvartijoiden lisaksi tuli tappoi kaksi palomiesta ja yhden poliisin.


Osa maisemasta on vielakin todella lohduttoman nakoinen. 


Toisin paikoin ovat pensaat ja mannyntaimet alkaneet kasvaa reippaasti. 
Nuo mannyt ovat vaan aika kyseenalaisia kasveja tulenaralla alueella. 
Palaessaan ne raiskyvat ja lahettavat kipinoita pitkalle ja nain levittavat
paloa eteenpain. Nyt on suunnitelmissa istuttaa alueelle
enemman lehtipuita, kuten tammia ja carob-puita (johanneksen leipapuu).


 Alkuillan maisemaa merelle pain.


Kauniit iirikset kukkivat runsaina. Tallaisille sipulikasveille palo ehka antaa
jopa enemman elintilaa. 


EDIT!

Unohdin mainita etta Jaelin blogilla on kohta 5v-synttarit ja arvonta.
Kauniita palkintoja tiedossa.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Viikonlopun retkikuvia lajitellessa

Pitaa muistuttaa etta Jaelilla on Appelsiinipuun alla-blogin 5-v synttarit ja hieno 

Ja tassa alkuun mukava perhekuva Carmelin vuorten metsikosta. 


lauantai 25. tammikuuta 2014

Vettä!!!

Kuivuus jatkuu ja jatkuu!
Ei lätäkön pitaisi tammikuussa nayttaa tallaiselta!


maanantai 20. tammikuuta 2014

Kaunista aamulla




Olipa hieno tuo aamun taivas. 

Harmi vaan etta nuo talot paittavat nyt osan idan maisemasta. Kun muutimme tanne 
yhdeksan vuotta sitten, naita taloja ei ollut ja nakyma oli avoin ihan loputtomiin. 

Ei pida kylla valittaa, kun edellinen asunto oli lahes maan tasolla ja molemmin puolin
talot muutaman metrin paassa. Hyva kun aurinkoa joskus naki, ja sekin tapahtui 
vain kesalla kun aurinko oli tosi korkealla ja paasi talojen valiin
paistamaan. 

Mutta ilmoista kylla valitan, kun koko tammikuussa ei ole satanut
juuri tippaakaan, eika mitaan isompaa ole
tulossakaan ainakaan Forecan mukaan. Kummalliseksi
on tama ilmasto mennyt.
Kayttovedestahan tulee nykyaan iso osa merivedesta
makeuttamalla mutta luonto kaipaa kovasti talven sateita.

Blogin laiskuuteen taitaa olla syyna tuo edellisen postauksen huivi, joka muuten
edistyy ihan mukavasti. 

lauantai 11. tammikuuta 2014

Käsityöblogin suuntaan?

No ei varmaan mutta toissa kesana ostin vahan lankoja Suomesta
(Novitan Rose mohair) ja tarkoituksena oli kutoa (neuloa, meilla Pirkanmaalla
kudottiin) klassinen Lehmushuivi.
 Lukioaikoina Suomessa kudoin paljon, yleensa villapaitoja. Sukan kantapaakin
oli hallussa. En muuten ymmarra miksi se kantapaa tehdaan nykyaan sillain
paksummalla mallilla. Minusta tavallinen silea neule on ihan ok.

Mutta huivi lahti vauhtiin. Mallin treenasin jo koekappaleeseen pari vuotta
sitten. Nyt se sujuu jo ihan napparasti.

Muuten kutomisen ja virkkaamisen oppiminen oli vasurille yhta tuskaa.
Isosiskoni taisi jossain vaiheessa opetella itse vasurin tyylin ja niin minakin
vihdoin ymmarsin. Ja peililla voi katsoa niita mallikuvia ja sitten se olikin
selvaa.

Kohtahan se on jo valmis!!



torstai 9. tammikuuta 2014

Pyykinpesun ihmeellisyyksia


Koneeseen meni lakanoiden lisaksi entisen valkoinen unisukkapari. Ulos
tuli vain yksi sukka. Taas...minulla on jo aika varasto sinkkusukkia 
entisestaan.

Tarkemmin tutkien pussilakanan sisalla, ihan siella peralla, oli pieni
moykky. Siellahan se karkulainen piileskeli. Siis olisi mahdottoman 
mielenkiintoista nahda hidastettuna, miten sukka ryomii kaksi metria
lakanan sisaan tapotaydessa pyykkikoneessa. Ei ollut edes kovin
pitka ohjelma kaytossa.

Tarkennukseksi viela, etta israelilaisissa pussilakanoissa EI ole
niita pienia apureikia ylakulmissa, joten sukalla ei ollut mitaan 
oikopolkua piilopaikkaansa. 

Voisikohan pyykin joukkoon laittaa sellaisen
kapselikameran, joka yleensa niellaan ja sitten
kulkee ruuansulatuskanavan kautta ja kuvaa nakemaansa?


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Erämaa kukkii

Talven sateet tulivat myohaan. Narsissit joenuomassa vasta nupullaan mutta 
yhden hienon kimpun loysimme. Tama kasvoi niin pienessa 
kallionkolossa etta kai sen oli pakko kiirehtia kukintaa jos aikoi sen 
toteuttaa ennen kuin maa taas kuivuu. 




Auringon jo laskiessa tuli vastaan myrkkylilja
Liikuttavaa nahda mista karusta maaperasta se jaksaa nousta. 



keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Ihania vanhoja kirjoja

Katselen tassa Ruokamatka Espanjassa ohjelmaa TVkaistalta. Viimeisen
jakson alussa sarjan juontaja Rick Stein lukee pienen patkan vanhasta Laurie
Leen matkakirjasta Espanjaan. Lee reissaili siella 30-luvulla  juuri ennen
sisallissodan syttymista ja kertoo matkastaan kirjassa "As I Walked Out One 
Midsummer Morning".

Hanen lapsuudestaan Englannissa kertoo kirja "Siideria Rosien kanssa", joka
on aikoinaan kaannetty suomeksikin. Luin sen varmaan jo kouluaikoina.

I Can't Stay Long  on myohempi kokoelma matkakertomuksia. Taman kirjan
ostin 70-luvun lopulla kielikurssilla Englannissa, ja mukana on edelleen!

Onko teille kenellekkaan tuttuja nama kirjat? Jos ei, suosittelen lampimasti.
Vanhan kunnon ajan klassikko matkakirjoja.