tiistai 30. lokakuuta 2012

Getsemanen oliivipuita

Wikipedian mukaan maailman vanhimmat oliivipuut. 
Toinen tietolahde  vaittaa etta Galileassa on noin
3000 vuotta vanhoja oliivipuita, kun nama ovat "vain" tuhat
vuotta vanhoja. Kumpikin tietolahde on kylla samaa mielta
etta nama kahdeksan vanhusta ovat pistokkaita
samasta "emopuusta". 

maanantai 29. lokakuuta 2012

Jerusalemin kasvoja

Viikko sitten retkeilimme Jerusalemissa.
Turistien maara oli uskomaton. Aloitimme Oljymaelta ja Kavelimme
alas Gidronin laaksoon Getsemaneen ja sielta vanhaan kaupunkiin
Via Dolososalle ja Pyhan haudan kirkkoon. 
Kuvasin matkalta ihmisten kirjoa.
Viimeinen kuva on retkikaverin.
Tehtavasi: etsi kuvista suomalainen opas!











lauantai 27. lokakuuta 2012

Mukava naky

Piiiiiitkan kesan jalkeen.

Ja tervetuloa talviaikaan! Mehan siirryimme siihen 
jo lahes kuukausi sitten. Me ja Nokian Lumia
kannykat!


perjantai 26. lokakuuta 2012

Talvi tuli vierailulle

Ei nyt sentaan lumen kanssa, mutta vetta tuli ihan mukavasti.
Kuvat netista.




torstai 25. lokakuuta 2012

Suomalaista kirjallisuutta hepreaksi

Muutama kuukausi sitten julkaistiin Leena Lehtolaisen Ensimmainen murhani.
Nyt juuri mieheni veli soitti ja kertoi lukevansa Harri Nykasen Ariel kirjaa. En tiennytkaan
etta sekin on kaannetty. Mielenkiintoinen varmaan paikallisille kun on sita
juutalaisteemaakin mukana.
Taalla on yleensakin skandinaavinen buumi paalla kirjallisuudessa.
"Tyttö jolla lohikaarmetatuointi" trilogia sen kai sai alkuun. Nyt kelpaa muutkin. 

Jo Nesbø n kirjoja on  myos kaannetty.  Ja tietysti
Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi oli taalla myyntilistoilla ykkosena
kymmenia viikkoja.
Mina olin aika pettynyt siihen, monet Paasilinnan teokset olivat parempia!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Maailma pahkinankuoressa

Jerusalemin vanhan kaupungin teepaitavalikoimaa.

Arafatista Paavo Pesusieneen.
Palestiinasta Israeli Defence Forceen.
Googlesta Smurffeihin. 
Kokakolasta rauhaan.
Gazasta puujalkavitsien kautta Jerusalemiin.

Tassa tiivistyy Jerusalemin monimuotoisuus havainnollisesti.
 
Ja vihaiset linnut tietysti!

torstai 18. lokakuuta 2012

Montenegro vihonviimeinen

Viimeisena paivana menimme vihdoin katsomaan, milta Budva 
 nayttaa paivanvalossa. Ihan mukavalta.




Vanha kaupunki on tosi pieni, ja sisaltaa etupaassa turistikauppoja,
ravintoloita ja kahviloita. 

Ja tietysti linnoituksen, kuten arvonsa tuntevan vanhan kaupungin kuuluukin.

Kiipesimme muureille katsomaan maisemia.



Kaupungin edustalla on asumaton saari, jossa on hieno uimaranta,
veneita menee tunnin valein.

Maisemaa kattojen yli.



Aika kirkasta tuo vesi. 



Tasta kuvasta tykkasin, tyylikkaita leideja.



Lettujakin olisi saanut, me tyydyimme sesamrinkeliin. 
Sitten pitikin lahtea Dubrovnikia kohti. Varasimme kunnolla aikaa, kun
halusimme kiertaa Kotorin lahden teitse, eika oikaista lossilla. 



Pysahdyimme kahville Perast-kylaan. Tanne voisi tulla leppoisalle 
loma-lomalle, ilman mitaan kiireita. 


 Kahvilan hellyydenkipea kisuliini sai ansaitsemaansa huomiota meikalaisen
sylkyssa.



Lahdella on pikkuinen luostarisaari.

Rajanylitys sujui hyvin. Vahan pelkasin, kun tietojeni mukaan Montenegrossa
sinne autolla tullessa pitaisi maksaa joku luonnonsuojeluvero, eika sita meilta
sinne saapuessa pyydetty. No, ei nyt poislahtiessa mitaan kuittia kyselty, joten 
kaikki ok. Turismin sesonkina heina-elokuussa kuulemma jonot rajalla ovat
pitkia ja ylitys saattaa kestaa tuntikausia. 

 Ajelimme lentokentan lahella olevaan, ennestaan tuttuun kauniiseen Chavtat
kaupunkiin ja nautimme siella herkullisen illallisen rantakadun ravintolassa. 
Lentokentalle piti saapua ajoissa, kun auton palautus piti tapahtua iltakahdeksaan
mennessa, muuten olisi pitanyt maksaa 25 euroa ekstraa. Olimmekin TODELLA
ajoissa, kun lennon ilmoitettiin olevan pari tuntia myohassa. Sittemmin se siirtyi viela
lahes parilla tunnilla myohempaan. Siina vaiheessa meille jaettiin sampylat ja 
pillimehut lentoyhtion (ihan plussaa Croatian airlinesille) puolesta, ja todella
 pelastyimme kun ajattelimme etta viela lisaakin myohastymista tulisi. Nain ei 
onneksi kaynyt, ja kotiin saavuttiin kylla sen verran myohaan (aikaisin aamulla)
etta toihin ei ollut enaa voimia menna. 

Eli tosiaan taas onnistunut matka, varmaan palaamme Montenegroon kevaalla
tai alkukesasta, kun luonto on taynna kevaan kukkia ja joet tulvillaan vuorien
lumien vesia.

Jos voisi vertailla, niin Kroatiassakin on upeat maisemat, mutta valilla tunnet etta
olet vain yksi tuhansista turisteista. Montrenegrossa, jossa turismi on vahempaa, 
varsinkin sisamaassa, tuntuu etta  kaikki turismin kanssa tyoskentelevat todella 
haluavat antaa turistille kaikkensa.

Varmasti tanne palataan!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Montenegro 6



Juu, ei se viela loppunut, jos niin jostain syysta kuvittelitte.
Seuraavana paivana suunnistimme Orsrogin luostariin, jonne olikin
lahes kolmen tunnin matka, jostaviimeiset kymmenen kilometria olikin
kammottavaa jyrkanteen reunalla ajoa mutkaisella ja kapealla polulla
jossa loppumattoman autojonon lisaksi hyorivat tietyokoneet (niiden
tarpeessa tie olikin). Onneksi paluumatkalla loydettiin ihan uusi tie, jota
ei ollut edes karttoihin merkitty. 





Ostrog kuuluu serbian ortodoksiselle kirkolle. Se on rakennettu lahes pystysuoraan
vuorenseinaan, maisemat viereiseen laaksoon ovat upeat, vierailupaivanamme 
oli kylla vahan utuista.


Luostarin perustajamunkin ruumis on taman rakennuksen alla olevassa luolassa.
Se n aarella rukoilemisen uskotaan tuovan terveytta ja apua elaman vaikeuksiin.


Varikas lisko paistatteli paivaa.


 Kynttiloita oli paljon.


Syksyn ensimmaiset kukat; myrkkylilja (kas vaan, ei ollut aavistustakaan
etta se olisi myrkyllinen,

ja piskuinen syklaami kurkistaa kuivien lehtien lomasta.


Paluumatkalla pysahdyimme "kahville" Skadar-jarven rannalle. Rehellinen
tarkoitus oli tosiaan juoda kahvit, mutta menuuta selaillessa tuppaa tulemaan
nalka, eli isanta otti lihakeiton, serkkuni valtavan jatski-kermavaahtoannoksen
ja mina shopska-salaatin (vihanneksia ja raastettua suolaista juustoa).

Utu vuorilla sai aikaan hienon syvyysvaikutelman.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Montenegro 5

Matkakertomusta pitaisi naputella loppuun, kun huomenna alkavat
jo paikallisetkin sapattiretket.



Eli tanaan Kotorin lahdelle. Kotorin kaupunki oli turisteja taynna, tie ruuhkainen
ja parkkipaikan loytaminen vei tovin. En haluaisi olla taalla elokuussa turistikauden
huippuaikana.

Ei kauhean aikasin paasty perille, vaikka tarkoitus oli.

Vuoden 1979 maanjaristys aiheutti paljon tuhoa myos taalla. Viikunapuu on loytanyt
suojaisen paikan raunioissa. 

Jotenkin tulee mieleen marokkolainen rakennustyyli tasta ikkunasta. 

Kuolleen Meren kosmetiikkaa!! Juttelimme pitkaan taman oranssipaitaisen pojan
kanssa. Han on israelilainen opiskelija kesatoissa taalla. Kauppa kay kuulemma
 hyvin. Ostajina etupaassa venalaiset turistit.


Kaupungin muurit nousevat ylos vuorelle.

Kiertelimme vahan rantoja. Tassa isanta kuvaa kaunista sypressilahtea. 

Sitten ajelimme tosi kiemuraista vuoristotieta katsomaan maisemaa vahan ylempaa. 
Aluksi Googlen kartta ohjasi meidat ihan aasien polulle, mutta onneksi oikeakin
tie loytyi.

 Kukkia tien reunassa.

 Lahti vahan ylempaa...

Ja viela ylempaa. Tassa mentiin jo varmaan pitkalti yli tuhannessa metrissa.