torstai 30. syyskuuta 2010

Slovenia paiva 7, osa kaksi

Sloveniassa eletaan kai Valimeren tyyliin, kansallispuku kulkue alkoi puoli tuntia
myohassa. Mutta sita kannatti odottaa! Kokonaisen tunnin ajan ohitsemme marssi
toinen toistaan upeampia ilmestyksia. Yli 200 kuvasta oli ihan mahdotonta valita
niita parhaita.


 Ihmeellista etta niinkin pienessa maassa on tallainen kansallispukujen kirjo.

 Huomaa upeat paahineet!

Kamnikin omaa valea?

Kolme sukupolvea.

Kylahullu?

Hullun puukengat.

Varia ja tanssia.

Pelimannimusiikkia.

 Taas uusi tyyli.

Tyylivirheena lasten Crocksit!

Heppoja.

Traktoreita.

Lisaa heppoja!

Tama oli uljas!

Itseviriteltyja kulkuneuvoja.
Ja tama oli vain pienenpieni osa tasta kulkueesta. Tapahtuma on
aina syyskuun toisena viikonloppuna. Suosittelen.

Valokuvatorstai 178

Eteenpain!


Lisaa kuvia taalla.

EDIT! Poika viela huusi hassuja JIHAAA!!!! huutoja edetessaan.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Slovenia paiva 7, osa yksi

Nyt kun on niin helppoa lisata kuvia blogiin, saattekin niita roppakaupalla
talta viimeselta paivalta!  Ensin kavimme kasvitieteellisessa puutarhassa
"Arboretum Volčji Potok " jossa olikin paljon nakemista.

Lampia ja alkavan syksyn vareja.

Ruusuja...

ja lumpeita.

Kavimme sanomassa jaahyvaiset kauniille luonnolle,

ja vuorille.

Ja ihan vahingossa, ajaessamme ohi Kamnik-kaupungin (jonka uneliaisuutta olimme
ihmetelleet ekana paivana), huomasimme valtavan ihmispaljouden, kaikkien
suuntana pieni keskusta. Tulossa oli iso kansallispukujen paraati, ja mekin ryntasimme
etsimaan parkkipaikkaa, helpommin sanottu kuin tehty, ja sitten muiden peraan.

Paraatia odotellessa tutustuimme myyntipoytiin.


Kotoista koivuhalkoa.

Pienoismallivankkureita.

Nuoria pitsinnyplaajia. Kiva kun vanhat taidot siirtyvat uudelle sukupolvelle. 

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Reflection

A butterfly on my bathroom mirror.

More weekend reflections here.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Sunnuntaiklassikko

Yael tuolla toi esiin ranskalista kasikkoa, ja minullekin tuli sitten mieleen
Jacques Brel  , joka yllatyksekseni olikin belgialainen.



Laitan tahan linkin "Ne me quitte pas" esitykseen, jossa on kaannos englanniksi, kun me kaikki
emme valitettavasti ranskaa taida, ja linkitys suoraan blogiin ei ole sallittu.

Muut klassikot taalta .

Slovenia paiva 6, koittakaa jaksaa!

Buclavecin huoneemme ikkunasta oli myoskin upeat maisemat.
Nyt naytti silta etta sadekin oli paastanyt meidat kynsistaan
lopullisesti.

Pihapoydalla oli tyylikas asetelma syksyn sadosta.

Muri-kissa antoi meille pörröhoitoa. Ihana silkkinen karva.

Aaamukavelylla tutustuimme viinitarhoihin lahempaa. Naissa vihreissa
oli aika hapokas maku.

Naita maisemia voisi kuvata loputtomiin. Niinkuin lahes teinkin...

Omppujakin loytyi. Ei vaan taalla, vaan koko matkan ajan ihastelimme hedelmien
painosta notkuvia puita. Joskus omenat vaan varisivat tielle. Varokaa liukkaita omenoita-
liikennemerkki olisi ollut tarpeeseen.


Puiset tuuliviirit pitivat kolkuttavaa aanta, ja tarkoituksena
on ajaa linnut pois rypalevarkaista.
Viela yksi kuva.

Tilamme satoa.

Tuli kaukoidan riisiterassit mieleen.

Eiko vaan?

Aloimme palailla pikkuhiljaa Ljublianan suuntaan, ja kiipesimme Mariborin
lounaispuolella oleville Pohoria-vuorille. Alhaalla nakyykin kaupunki.
Viikonloppuna siella olikin vilkasta. Hissi toi kaupunkilaisia ylos.
Monet tulivat maastopyorilla ja sitten kauheaa syoksylaskua niilla alas.
Kuulemma kymmenenkin kertaa paivassa. Riippuliitajat lahtivat
ilmaan myos taalta. Vaarallisen lahelta hissin kaapeleita mielestani.

Aloimme etsia yopaikkaa. Lehmilta ei opastusta saatu.


Kiipesimme ylos peurafarmille, mutta siella ei ollut
ketaan kotona. Olisikohan pitanyt soittaa ensin? Palasimme takaisin
ja loysimme mukavan pensionin, kavimme viela kylpylassakin
Terme Zrečessa.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Slovenia paiva 5

Tekisi mieli jo suunnitella uusia matkoja, mutta ensin tama paivakirja loppuun.

Wow, nyt voikin lisata useita kuvia kerralla!! Hienoa, minua aina vasyttaakin
se yksittainen lataus. Kiitos, blogger!

Jatkoimme aamulla Ptujn tutkimista. Kiipesimme kaupungin keskella olevalle maelle, josta
oli mukavat nakoalat.  Tama seutu onkin aika tasaista, mika onkin harvinaista Sloveniassa.


Maella kuuluu tietysti olla linna. Siella olevaan
museoon emme menneet sisaan.

Matka jatkui etelaan Kroatian puolelle. Rajalla oli valtava jono rekkoja,
mutta me hurautimme niiden ohi, ja kaannyimme pienelle makiselle
mutkikkaalle tielle, joka johdatti meidat upeaan Trakoscan-linaan.

Tama ilmakuva EI ole minun ottamani, mutta oli pakko
laittaa mielikuvaa antamaan.

Paikalla on ollut jo keskiajalla linnoitus, ja sen jalkeen erilaisten
aatelisperheiden linna ja koti. Linna on taynna upeita erityylisia huoneita
monessa kerr5ksessa. Ainakin goottilaista, renesanssa ja barokkia
loytyy.

Seuraava linna olikin Varazdin-kaupungissa. Tamakin kaupunki
tuntui mielenkiintoiselta, ja olisi varmaan ansainnut enemman
kuin pari kolme tuntia meidan ajastamme.

Kaivo linnan sisapihalla.

Uusi tapa tarjoilla perunaa. Kokonainen peruna leikataan
erikoisella laitteella serpentiiniksi, venytetaan avoimeksi vartaaseen
ja uppopaistetaan oljyssa.

Katutaidetta tamakin.

Vanhaakaupunkia.

Kahvilota riittaa. Varazdinissa piti olla jotkin barokki-paivat,
mutta niista emme nahneet jalkeakaan.

Iltapuoleen palasimme Slovenian puolelle, ja kohteena
oli pieni Jerusalem-kyla ja sita ymparoiva viininviljelyalue.
Toscanassa en ole kaynyt (hyi hapea), mutta  tuntuu etta nama
maisemat eivat toiseksi jaa.


Info-toimiston pyyleva rouva kertoi meille lahiseudun majoitusmahdollisuuksista,
ja pienen painostuksen jalkeen kertoi "jos minun pitaisi joku paikka valita"
ja lahetti meidat Buclavec tilalle. Se olikin loistava
valinta. Tilalla on viinikellari, ravintola ja nelja huonetta.
Touhukkaasti siella valmisteltiin viikonloppua (oli perjantai),
ja huone olisi vapaana yhdeksi yoksi.Kahta ihanaa valkoviinia
saimme myos maistaa.
Tilan rakennukset olivat pienen kukkulan paalla, ja maisemat joka suuntaan
olivat kuin sadusta.