maanantai 31. joulukuuta 2012

Onnellista vuotta 2013 blogistaniin!


Ihanat villisyklaamit kukkivat nyt upeasti alkutalven runsaiden sateiden ansiosta.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Tiskikone osa 2

Eilen sitten isanta rupesi kylmapesevaa konetta kaapistosta
 ulkoistamaan. Harmi kun en ottanut kuvia tai mieluummin videonpatkaa,
jossa kiroilukin kuuluisi. Kylla se olikin jamptisti sinne aikoinaan asennettu.
Kaapin alasokkeli piti irroittaa myos, ja sinne ovelasti katkettyja
varakeramiikkalaattoja siirtaa. Osaavatkin olla painavia.

Ajateltiin etta paasisi kasiksi siihen vetta lammittavaan osaan kasiksi.
Samalla aloin katsella netista enemman tietoa ja akkia loytyikin pitka lista
hakusanoilla ' aeg favorit 44060 heizt nicht'. Kavi ilmi etta tama malli karsii
usein tuosta oireesta ja vika on jossain elektronisessa kortissa, jossa
joku juotos pimahtaa. Tata varten pitaisi ovi purkaa, kaivella se kortti esiin
ja korjata. Isantaa siina sentaan toppuuttelin. Sitten luin jostain foorumista
(luin = kaansin googlella saksasta) etta joku oli vaan ottanut topselin
seinasta ja pannut takaisin, ja mokoma oli alkanut toimia.

Ja kaiken sen turhan pingerryksen jalkeen, niin siina kavikin.

Tuli ainakin imuroitua sielta kaappien alta sokkelin takaa kahdeksan
vuoden polyt.  Ja oppikaa tasta! Mika tahansa kodinkone saattaa palata
toimimaan talla tapaa. Kannattaa kokeilla ennen korjaajan tilaamista,
 ei maksa mitaan.



lauantai 29. joulukuuta 2012

Hollantilainen delikauppa Tel Avivissa

Tein tanaan tosi kattavan torikierroksen Tel Avivissa.
Oikeastaan olin menossa ostamaan isoa maaraa tuoretta korianteria
tehdakseni jemeninjuutalaisten suosikkimaustetta shuqia, josta olen
jo aiemmmin kirjoittanut taalla.

Nyt kuitenkin yhtakkia muistin, etta lahistolla on toiminut jo kymmenisen vuotta
hollantilainen deli, ja paatin menna kurkkaamaan mita sielta loytyy.

Kiva kauppa olikin, harmi etta nettisivut on van hepreaksi. Siella oli kaikenlaisia
karkkeja, vohveleita, viineja ja tietysti laksitsiarkkeja, joita ostin joka makua.

Mutta ei niista vahvinkaan parjannyt meidan Fazerin Turkish Pepperin kanssa.
Taytyy vieda maistiaisia seuraavalla kerralla kun tilaan Suomesta herkkuja.




keskiviikko 26. joulukuuta 2012

tiistai 25. joulukuuta 2012

Konsertto etenee hiljalleen

Kohtahan sita on viikko jo naperrelty.
Nyt tilanne on tama. 


Taitaa olla vaikeampi kuin viinipullon korkit aikoinaan.
Vai onko se vaikeus  niin kuin kipu, etta kun se menee ohi, sen unohtaa.
Harmi kun en silloin laittanut minnekaan muistiin, pitkaanko silloin meni.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Tiskikone saastaa sahkoa!

No nyt se mokoma pimahti. Saksalaista AEG-laatua, 8-vuotias vasta.
Kylla se hyvin toimii, ei vaan viitsi vetta lammittaa. Voi voi. Millahan sen
edes sielta kaapistosta repii irti, kun on semmosta integraalimallia.
Ei naa nykyajan koneet kesta. Puoltoista vuotta sitten samaan aikaan hankittu
Amana jaakaappi (senhan pitaisi olla hyva firma kanssa) lakkasi toimimasta
ja milloin, muutamaa tuntia ennen Suomeen lahtoa. Kivaa. Onneksi loydettiin
kiva korjaaja, jolle annoimme avaimet, ja kavi jaakaappia katsomassa
viela pari kertaa matkoilla ollessammekin. Siita kerroin taalla.
Rahanmenoa tiedossa!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Yllattavia blogivieraita

Yhtakkia nyt joulun alla huomasin etta blogistani tuli kumman suosittu.
Sitten huomasin etta Googlen hakusanalla "joulukortti" yksi ensimmaisista
oli tama kuva. Ja linkki johti blogiini.
Sen olin viime vuonna jostain loytanyt ja liittanyt omaan joulutervedykseeni.
Eli terveiset Anita Bolbutrille ja anteeksi jos olen kayttanyt herttaista kuvaasi
ilman lupaa.

torstai 20. joulukuuta 2012

Haastetta sateiseen viikonloppuun

Taitaa olla vahan yllytyshullun vikaa, kun otin taman palapelin tyon alle.
Kaksi alan harrastajaa on jo luovuttanut, mitenkahan minun kay?

Mistahan konsertosta tama mahtaa olla? Ehka opin lukemaan nuottejakin
tata kootessani.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Yksinainen ratsastaja

Pieni beduiinipoika retkella eramaassa. Oikea luonnonlapsi. Ja luonnonratsastaja,
ei suitsia eika mitaan. Pohjetyota ja muoviletkun patka raippana.


Ei vaan, oli hanella kaverikin mukana. Paljain jaloin. Satula, mika se on?
Siita pistivat laukaksi, ja pomppivat vauhdissa selasta alas ja takaisin.
Jotain kadehdittavaa tuollaisessa lapsuudessa.

Taustalla Kuolleenmeren etelapaa (tai mita siita on jaljella) ja Jordanian vuoret.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Ompas harmi...

kun hauska kuva menee pilalle, kun kameran rannelenkki tulee mukaan!

No, toisaalta paljon harmimpi olisi ollut jos joku olisi livennyt tuonne
viime viikon sateiden tayttamaan lammikkoon.

Viime kerralla kun ryhmamme patikoi tata reittia (yli 10 vuotta sitten, se oli
eka retkeni tassa ryhmassa), yksi mies liukastui ja katkaisi katensa. Jaksoi
silti kavella viela pari kilometria vaikeaa maastoa, kunnes paasi jeepin
kyydissa sairaalaan.

Talla kertaa selvittiin parilla kaatumisella ja verinaarmuilla. Ei minun.




torstai 13. joulukuuta 2012

Säilöttyjä unelmia


Katselen tassa aika surullista dokumenttia Sailottyja unelmia, joka tuli YLEn TV1 kanavalta maanantaina. Se kertoo sailykepurkin uskomattomasta matkasta kammottavalta metallikaivokselta Brasiliasta

 tehdasmaiseen sikalaan Tanskassa, ja ilmeisesti (en ole viela
jatkoa katsonut) ikavien teurastamonakymien jalkeen Suomen supermarketin hyllylle.
Itse en kylla mitaan lihasailykkeita osta, mutta taman jalkeen tuntuu etta aika paljon
vahemman muitakin purkkiruokia.

Lahiruoka taitaa sittenkin olla parasta.

Tyontekijoiden tarinat kohteissa koskettavia. 

Kuvat netista.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Makroviikko 84

Aiheena 3 X 12, eli paivamaara tanaan.

Meillahan on kaksi ajanlaskua, tama tavallinen ja juutalainen kalenteri.
Taman jalkimmaisen mukaan tanaan on 28. paiva Kislev kuuta vuonna 5773.

Lehdessa mainitaan kummatkin.


Lisaa 3 X 12 makroja taalla.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Talvea pukkaa meillekin

Ei nyt ihan lumisateessa kuten muumipeikko vissiin tassa, mutta kylla
oli aamulla aika haastavaa kompia sangysta ja lahtea toimistoa kohti.

Lamminta vaan 11 astetta ja sadettakin vahan. Koska isanta oli kompinyt
yopuulle kello 5:05 (arvaa kuka ei saanut tietysti unen paasta kiinni sen jalkeen)
en viitsinyt hanta vaivata kyytimaan. Kova tuuli poisti heti mahdollisuuden
avata sateenvarjoakaan.

Paivalla paistoi jo aurinkokin. Taas kotimatkalla pilvet vaijyivat ja odottivat
tilaisuuttaan. Ja, kas! Heti kun suoriuduin hedelma- ja vihanneskaupasta
kahden ison pussukan kanssa, sade alkoi taas. Nyt ei ollut tuulta, mutta
toisaalta ei myos vapaata katta pidella sita sateenvarjoa.

Ei vaan, en silti tata vaihtaisi Suomen pimeaan talveen millaan hinnalla.
Tammikuussa v-83 sielta lahdin enka ole sen jalkeen kaynyt kuin heinakuussa.
No kerran olimme syyskuussa (mistahan sekin idea lahti) ja toisen kerran
kavin toukokuussa olosuhteiden pakosta.

Eli siis ihan kohta voin viettaa 30-v israeilaistumisjuhlia! Mitenkahan niita
kannattaisi juhlia?

maanantai 10. joulukuuta 2012

Olet asunut liian pitkaan Israelissa kun...

Ei missaan tarkeysjarjestyksessa...

kun keskusteluissa puhut toisen ihmisten paalle, etka odota omaa
puheenvuoroasi. Sita ei tule.

kun korotat aanesi pienessakin vaittelyssa. Mieheni sanoi etta yllatten suomalaisesta
vaimosta on tullut marokkolainen (he ovat kuuluisia lyhyesta pinnastaan)

kun et bussissa istu ortodoksijuutalaisen miehen viereen (naisena) vaikka paikka
olisikin vapaa.

kun sinua ei enaa ihmetyta etta 25 asteessa (plussaa siis!) nuoret naiset teputtavat
Uggin karvatossuissa tai muuten polveen asti ylettyvissa saapikkaissa. Nythan on talvi!

kun bussin matkustajista neljannes on automaattikivaarin kanssa kulkevista sotilaista,
eika se ole yhtaan outoa.

kun telkkarissa on naytetty Suomen loistavasta koulujarjestelmasta kertova ohjelma,
ja sina sanot etta niin se vain on (vaikket tiedakaan mitaan Suomen nykyisista
koulujutuista, eika sinulla ole takuulla siihen mitaan osaa).

kun ole tottunut siihen etta perjantai-illan sapattiateria on syoty alusta loppuun 15
minuutissa, alkuruuista jalkkariin, ja olet itsekin pysynyt siina vauhdissa.

kun paistat munkkeja joulukuussa Hanukkajuhlaan, etka vapunpaivana.

kun auringonkukansiemenet (kuorelliset) ovat suosituin iltanapostelusi, ja niita
menee ainakin puoli kiloa viikossa.  Oikeaan alaetuhampaaseen on jo kulunut
pieni kolo, jonka avulla siemenesta saa hyvan otteen.

kun kesalomalla Suomessa kaupassa unohdat punnita hedelmasi itse. Taalla
ne punnitaan kassalla, muuten kaupan havikki voisi olla aika suuri,
 Tai maistelet irtokarkkeja, suklaarusinoita yms ja ihmettelet miksei kukaan muu
niin tee. 

kun poliitikot ja niiden edesottamukset tuottavat sinulle pahoinvointia, ja lakkaat
katsomasta uutisia. Poissa silmista, poissa mielesta.  No tama oli aika huono,
sita kai sattuu muuallakin.

kun ilmahalytyksen kuullessasi horistat korviasi josko kuulisit jonkun pamauksen
ja syoksyt nettiin katsomaan minne putosi. 









sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kupongeilla ravintolaan

Kavimme taas vaihteeksi syomassa edullisesti Groupon-kupongeilla.
Naitahan on tarjolla Suomessakin. Tietoja taalta.
Onko kukaan kayttanyt? Ostan tammoisia aika usein. Taalla on monta muutakin
kuponkifirmaa, ja tarkistan heidan tarjouksensa joka paiva. Olen ostanut
kaikenlaisia, mutta yleensa ravintoloihin. Sopii meille hyvin, kun olemme muuten vahan
laiskoja lahtemaan mihinkaan illalla, mutta kun ostettu kuponki on menossa
vanhaksi, niin on "pakko". Tanaan menimme Caza do Brazil-ravintolaan,
jossa 16 eurolla saimme "syo niin paljon kuin jaksat" aterian. Ensin poytaan tuodaan
alkupaloja/lisukkeita: salaatti, uuniperunoita, chili con carne (tosi hyvaa), riisia.
Sitten siella pyorii iso lauma tarjoilijoita valtavien lihavartaiden (8 eri lajia) kanssa,
joista he leikkaavat paloja lautaselle, ja tekevat toisen ja kolmannenkin kierroksen.
Huh huh, tuli todella massu tayteen.  Yleensa en tykkaa tallaisista paikoista, (jotkut
ihmiset kai pystyy syomaan TOSI paljon), ja hinta on yleensa aika kallis, mutta
nain kupongin alennuksella emme tunkeneet kitusiimme ihan niin paljon
herkkuja kuin muuten olisi kaynyt.  Hyvaa oli, tuskin heraan nalkaan kesken yota.


Ihana Maru-kissa!

Siis kaikkihan me kissojen ystavat tunnemme Marun,
mutta jos han on viela jollekin tuntematon, niin tassa pieni vinkki.
Youtubesta loytyy paljon ihanan Marun edesottamuksia!
suosittelen katsomaan ainakin yhden  paivittain, hyva mieli on taattu!





lauantai 8. joulukuuta 2012

Happy Hanukka ja munkkeja

Tanaan alkoi Hanukka juhja. Lisaa tietoa taalta.
Harmi etta tama juhla ei tuo mukanaan vapaapaivia. Siis kouluista on lomaa, 
meilla raskaan tyon tyolaisilla ei. 
Hanukkaan liittyy oljyssa paistettujen ruokien syominen. Siis munkit. Mitas jos kerran 
yllattaisin ja tekisin rosetteja? Onhan minulla taalla rosettirautakin. 
No, tanaan anopin kaskysta tein sitten niita munkkeja, ihan aidin kotoisella vappureseptilla. 
Suomessa kaytimme kylla sellaista kookosrasvaa paistamiseen, mutta taalla sita
ei ole. 

Siis rypsioljy tulelle. Se tekee aika kauniita kuvioita kattilaan lammetessaan. 

Laitoin munkit nousemaan uuniin, jota olin lammittanyt muutaman sekunnin. 

 Sitten oljyyn...


ja toinen puoli.

Ja tassa niita valmiita.
 Kaikkiaan tuli 47 kappaletta. Ah niin hyvia ja kevyita. Ainoa ero munkkeihin suomalaisiin
on se etta kierittelen ne polysokerissa, enka tavallisessa.

Matkalla anopille naimme parissa konditoria-liikkeessa piiitkia jonoja, 
ostamassa naita oljypaistoksia. Taalla ne ovat yleensa pyoreita ja isoja palloja,
taikina hadin tuskin jos ollenkaan kypsyy siella sisalla. Sitten niihin valmiisiin
tungetaan viela pahaa punaista hillontapaista ruiskulla. Hyh. 


torstai 6. joulukuuta 2012

No itsenaisyydesta minakin...

viela kantaisin korteni tahan jo korkeaan kekoon.

Toimistossa kerroin etta tanaan on Suomen 95v. itsenaisyyspaiva.
Kysyivat tietysti miten sita juhlitaan. Sanoin etta ei kovin iloisesti. Paivalla
perhepiirissa, katsotaan ehka telkkarista, kuten joka vuosi, sama mustavalkoinen
sotaelokuvaklassikko. Ja illalla sitten jatketaan saman toosan aaressa seuraamassa
presidentin vastaanottoa, kun han siella kattelee tuhansia vieraita. Selostajat
ja kotikatsomo arvostelevat vieraiden juhla-asuja. No, se jonkun rouvan
nallekarhuhelmamekko olikin aika outo...

Etta mitaan riehakkampaa ja iloista karnevaalimeininkia ei ole. Yritin sanoa etta
se johtuu historiasta, kun Suomi on joutunut taistelemaan itsenaisyyden saavuttamiseksi
ja sailyttamiseksi. Molemmat vanhempanikin olivat rintamalla maata puolustamassa.

Sita selitysta ei oikein taalla uskottu. Israelhan on taistellut itsenaisyydestaan alusta
 (1948) saakka ja monta kertaa ihan lahimenneisyydessakin. Sodissa kaatuneita
on lahes jokaisen perhe- tai tuttavapiireissa. Ihan tuoreitakin. Silti taalla juhlitaan
itsenaisyyspaivaa iloisen karnevaalin merkeissa. Ja edellinen paiva on se
kaatuneiden muistopaiva, joten suru muuttuu iloon ihan yks kaks. Mutta muuttuu!

Joten mikahan selitys tahan loppujenlopuksi on? Pohjoisen kansan melankolinen luonne?
Hapea iloita kalliilla hinnalla saadusta itsenaisyydesta? Synkka vuodenaika? Mina
en ainakaan osannut kunnolla tuohon vastata.




tiistai 4. joulukuuta 2012

St. George luostari


Kuolleenmeren retken lopuksi kavimme katsomassa kreikkalaisortodoksista
St. Georgen luostaria Jerikon liepeilla. Luostari sijaitsee hienossa paikassa
jyrkan Wadi Kelt kanjonin seinamassa. 
Jotkut yhdistavat taman laakson 23.psalmin "pimeaan laaksoon".

Luostari sai alkunsa jo neljannella vuosisadalla, persialaiset
valloittajat tuhosivatsen, ristiretkelaiset yrittivat uudelleenrakentaa.
Lopulta vuonna 1878 kreikkalainen munkki tarttui asiaan ja 
luostari nykyisessa mallissaan valmistui vuonna 1901. 

Vesi virtaa taalla ympari vuoden, saa alkunsa Jerusalemin itapuolella olevista lahteista.

Portilla on seka Kreikan lippu etta punavalkonen pyhan Yrjon lippu.

Huomasin etta vanhoissa kuvissa nama kupolit olivat siniseksi maalattuja.
En tieda milloin vari on vaihtunut ja miksi. Nykyaan taalla asuu vain kaksi munkkia.


 Kanjonin seinamissa nakyy luolia, joissa aiemmin, kun munkkeja oli enemman,
 osa heista vietti erakkoelamaa omissa oloissaan rukoillen.

Luostarissa voi vierailla, mutta vain aamupaivalla,
joten me tyydyimme talla kertaa vain ihastelemaan
sita ulkoapain.




maanantai 3. joulukuuta 2012

Vauhtia ja extremea Youtubessa

Sain kaksi ihan uskomatonta linkkia Youtubeen.
Tama ensimmainen on Norjasta, hurjalta rantatielta myrskyssa.
Taman tien haluaisin kokea, vaikka ehka vahan rauhallisemmissa olosuhteissa.

Ja tama toinen on todella hurja. Hulluja lepakkomiehia liitamassa Alpeilla.
Kylma hiki tuli kun katsoin, nyt viela toisenkin kerran. Mutta upea!! 

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Yllattava taideteos Kuolleellamerella

Viime viikon retken loistava oppaamme vei meidat yllattavaan paikkaan. 
Kuolleen meren ranta oli kuuden paivan sotaan (1967) Jordanian hallussa.
Rannalla oli hotelli ja iso ravintola. Sodassa Israel valloitti rannan ja hotelli
seka ravintola jaivat autioiksi. 

Vuonna 1973 reservipalveluksessa ollut sotilas maalasi aution ravintolan
seiniin jattilaiskokoisen maalauksen Pyhasta maasta vanhan ristiretkelaisten
kartan perusteella.Ihmeen hyvin on sailynyt.





Puoliympyran muotoisen rakennuksen seinat ovat kokonaan maalauksen peitossa.

Taalla oli kai keittio. Laasti putoili katosta, ilmeisesti edellisen yon sateen ansiosta.
Siirryimme nopsaan sielta pois, ettei romahda koko katto paalle. 

Reika seinassa tuo hyvan kehyksen sille vanhalle hotellille. Silloin ranta
oli ihan tassa ravintolan juurella, nyt sinne on matkaa varmaan kilometri.
Harmi etta ketaan ei tarpeeksi kiinnosta Kuolleenmeren
tulevaisuus. Puolin ja toisin (Israel ja Jordania) vesi kaytetaan
kasteluun ja mineraaleja otetaan merenpohjasta, ja veden pinta 
sen kun laskee vuosi vuodelta.



Yksityiskohtia maalauksesta.

Ja viela yksi yleiskuva.




lauantai 1. joulukuuta 2012

Banaaneja tuhoamassa

Torstaina pieni aukko kommunikaatiossa johti siihen, etta mies oli jaatelotarvikkeita
ostaessaan myos napannut ison nipun banaaneja mukaansa. Mina tulin kotiin
marketin kautta, ja kun banaanit olivat tarjouksessa, pitihan niita ostaa.
Tuloksena banaaniroykkio, jota tuskin kahteen pekkaan voittaisimme.

Kakut ovat aina tervetulleita perjantai-illan sapattiaterian paatteksi, joten
etsin netista banaanikakkuohjeita. Valitsin  kaksi, Kotikokin ja Hellapoliisin.
Hellapoliisin versioon lisasin vajaan 100 grammaa karkeaksi rouhittua
maitosuklaata.

Molemmat kakut onnistuivat oikein hyvin, Hellapoliisin versio meni kylla
ykkossijalle vaikka olinkin arvioinut, etta Kotikokin mausteinen versio
olisi parempi. Ehka mausteita voisi laittaa enemmankin.

Banaanithan kasvavat taalla Israelin Valimeren rannikkoalueiilla
 hyvin, vaikka ovatkin vahan pienempia
kuin Suomessa syotavat Chiquitat. Niita saa ympari vuoden. Kesan banaanit
ovat mielestani vahemman maukkaita, eivatka sailykaan lampimassa
ilmassa kovin kauan. Kesalla on muutenkin paljon muita hedelmia tarjolla,
mutta nain syksyn tullessa alan niita taas ostamaan.

Banaanithan kasvavat taalla Israelin Valimeren rannikkoalueilla
 hyvin  ja niita on saatavilla koko vuoden. Maukkaita ovat, vaikkakin vahan pienempia
kuin Suomessa syotavat Chiquitat.
Usein viljelykset on katettu verkoilla, en tieda miksi, ehka jotkut linnutkin
tykkaavat banaaneista. Hyonteisia tuo verkko tuskin torjuu.


 Kesan banaanit ovat mielestani vahemman maukkaita, ja kypsyvat lampimassa
ilmassa turhan nopeasti. Kesalla on muutenkin paljon muita hedelmia tarjolla,
mutta nain syksyn tullessa alan niita taas ostamaan.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Erämaan makroja

Maisema oli viela ruskeankeltaista. Edellisena yona oli ollut
ensimmainen sade.

Silti kuvattavaa loytyi.

Janna miten namakin otukset parjaavat siella koko kuivan kesan. Sulkevat kuulemma
aukon kuivettuvalla limallaan ja odottavat sadetta. Kokoa nailla on 1.5 - 2 cm. 
Nyt kun nostin yhden kateen, huomasin etta kelmumainen peite oli havinnyt ja
otuksen jalka(?) vilkutteli siella huolissaan. Pian alkaa tuoretta vihreaa kasvamaan
ja kaverit paasevat syomaan. Mahtaakin olla jo nalka.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Johannes Kastajan jalanjaljilla


Kavimme sapattiretkella Jordanin rannalla Jerikon lahella olevassa kastepaikassa. 
Siis tassa nakyy koko Jordanin "virta". Kymmenisen metria savista vetta, toisella
puolella on Jordanian kuningaskunta. Tanne tulevat etupaassa
katoliset kastautumaan. Protestantit kayttavat Gennesaretin
etelapaassa olevaa Yardenit-paikkaa.

 Kappeleita Jordanian puolella. 

Meksikolaisia pyhiinvaeltajia kasteessa.



 Viela toinenkin.
 Hyvin meni. Juuri rouvan sukeltaessa ohi uiskenteli myos reipas nutria .
.
Jotkut tyytyivat ottamaan vetta pulloon ja kaatamaan paan paalle.

torstai 22. marraskuuta 2012

Syksyn viimeiset kukat

Posliinikukkani on kukkinut yhta soittoa paasiaisesta asti. Nyt ovat viimeiset
nuput auenneet eika uusia nayta olevan tulossa. 


Jostain luinkin etta vain "aikuiset" kasvit kukkivat, ja mita vanhemmat sita paremmin ja pidempaan.

Kylpparissa on tasta kasvista otettu "poikanen" oleillut jo kolmisen vuotta, eika ole
 viela kukkia tehnyt.

Nama kukkaset eivat ole kylla lannoituksella ja huolenpidolla syntyneet. Kasvi on
 korkealla kirjahyllyn paalla ja saa vetta silloin kuin muistan.
 Heinakuussa Suomenlomani aikaan oli pari viikkoa
kuivuudessa, ja se on aika paljon meidan ilmastossa. En viitsinyt kastelijakalyltani
 pyytaa kiipeilemaan sinne ylos asti, vaikka kotivakuutus onkin. 

lauantai 17. marraskuuta 2012

Vanhat valokuvat kertovat


Keskiviikkona naytettiin YLE FEM asemalla Dok-sarjassa israelilainen dokumentti
Elamamme kuvina. Se kertoo vanhasta valokuvausliikkeesta jota pitaa 96-vuotias
Miriam-rouva ja hanen tyttarenpoikansa Ben. Kaupunki haluaa havittaa heidan 
liikkeensa ja rakentaa sen tilalle modernin asuinrakennuksen. Liikkeella on
myos upea ja laaja kokoelma valokuvia maan historiasta. Ymmarsin etta
taman dokkarin voi katsoa myoa YLEn Areenan kautta, varmaankin taas
valitettavasti vaan Suomessa asuvat. Kuten niin usein, harmi!

Upeita kuvia liikkeen kokoelmista voi kuitenkin nahda taalla. Sivua alas
kelaamalla kuvia tulee lisaa ja lisaa. Itse rouva Miriam esiintyy myos tassa
upeassa kuvassa vuodelta 1940, kahdeksan vuotta ennen maan itsenaistymista.
Vanha Tel Aviv on tunnettu Bauhaus-tyylin rakennuksista, ja
se tulee myos hyvin esiin  naista kuvista.


EDIT:
Katson nyt vasta dokkarin jatkoa, ja ymmarsin etta Miriamin tyttaren mies

 tappoi vaimonsa ja tama tyttarenpoika on homo. Haastavaa elamaa vanhalle rouvalle. 
Hyvin parjaa tosiasioiden kanssa kumminkin.

Paradoksia paikallisesta elamasta

Isanta kyyditsi tanaan Jaffassa asuvaa arabiperhetta Haifaan menevalle junalle.
Kolme pienta lasta ja vaimo olivat tosi peloissaan, kun eilen Gazasta ammuttu raketti
oli pudonnut ihan heidan lahelleen, rajahdys oli voimakas ja tuntui hurjana heidan
talossaan. Nyt pakenivat ainakin viikonlopuksi Haifaan vaimon sukulaisille.
Pelkasivat etta jos Libanonistakin aiotaan ampua raketteja, ne tulevat varmaan Haifan suuntaan. Taman oli vaimo jo kokenut jossain edellisessa selkkauksessa.

Irakin sodan jalkeen vuonna 1991 taalla piti uusiin taloihin rakentaa turvahuone, joka on
betonista, ja paksut ikkunaluukut ja ovi jonka voi halytyksen tullessa sulkea. Ohjusten
tullessa ei ole tarpeeksi aikaa siirtya tavallisiin pommisuojiin, joten tallainen asuntokohtainen on paras ratkaisu. Meilla se on makuuhuone, joten yolla ei tarvii tehda mitaan. Korkeintaan
sulkea ne ikkunaluukut. Turvahuone on myos hyva maanjaristyksille.

Vanhoissa taloissa ohjeena on siirtya rappukaytavaan, joka on yleensa keskella taloa
ja vahva.

Eilisen ja taman paivan rakettien rajahdysten aanet kuulin selvasti. Taalla Ramat Ganissa
Tel Avivin liepeilla halytys ei toiminut.



perjantai 9. marraskuuta 2012

Eilatissa tanaan

Vetta tuli yllattaen aika reippaasti.
Videossa on ensin pieni (terveysside?)mainos, odottakaa karsivallisesti sen yli.
Sademaara oli vain noin 17 mm, ja nyt onkin Eilatin talven keskimaarainen (22 mm)
kiintio taynna. Viime talvena siella ei satanut tippaakaan.
Uudessa kauppakeskuksessakin huomattiin etta katto oli rakennettu vahan
niin ja nain. Siella on muuten iso jaadytetty luistelukentta, jonne voi paeta Eilatin kuumuutta.
Tanaan se naytti saavan vetta ihan odottamattomalta suunnalta. 

Edit, poistin tasta sen videon kun se alkoi meteloida heti kun blogiin meni.
Kai sen ovat jo kaikki nahneet...

maanantai 5. marraskuuta 2012

Talvea odotellessa, kirjoja ja palapeleja

Sain taas mukavan karttapalapelin valmiiksi. Meilla on taalla netissa
harrastajien foorumi, ja pari kertaa vuodessa jarjestetaan tapaamisia,
joissa saamme purkautua AA-kerhon tyyliin tasta hairiosta. 
"Nimeni on Anu, ja olen palapeliaddikti". Toisin kuin
AA-kerhossa, me emme kylla yrita paasta tasta taudista
eroon, vaan panvastoin kannustaa toisia sairaita.
Isompien tunteiden ja kokemuksien jalkeen
poydalle levitetaan vaihtoon menevat palapelit, ja kukin valitsee haluamansa. 
Taman kartan sain ihan uutena, joku oli ostanut mutta ei sitten ollut huvittanut 
sita edes avata. 

Viikonlopuksi on kai vihdoin tulossa talvi, joten seuraava odottaa:

Ja jos tassa ei ole tarpeeksi sadepaivan puuhaa, kavin tanaan paikallisessa
Suomi-kirjastossa (avoinna aina kuukauden ensimmaisena maanantaina) ja
lainasin nelja kirjaa. 

lauantai 3. marraskuuta 2012

Verot ja tulot Iltalehtien loopeissa

Nyt on taas se aika, kun Suomessa julkistetaan suurituloisimmat, suurituloisimmat
naiset, miehet, nuoret, julkkikset, mita vaan? Olisi kiva kuulla mita Suomessa asuvat
siita ajattelevat? Ja mita me muissa maissa asuvat suomalaiset tietavat kertoa
oman maansa verosysteemista?
Taalla Israelissa tavallisten palkansaajien ei tarvi tehda mitaan veroilmoituksia. Vero menee
suoraan palkasta. Vahennyksia ei saa, ei niin asuntolainojen koroista tai paivahoitomaksuista.
Ei myoskaan terveydenhoitokustannuksista.

Jos keskella vuotta jaa tyottomaksi ja tulot vahenee, kannattaa kaantya verotoimiston puoleen,
ja silloin yleensa saa palautuksia.
Pankissa ja osakkeissa, jos on osinkotuloja ja korkoja, niista menee heti verot suoraan, riippumatta muista tuloista.
Perintoveroa taalla ei ole ollenkaan.
Miten teilla muilla?

tiistai 30. lokakuuta 2012

Getsemanen oliivipuita

Wikipedian mukaan maailman vanhimmat oliivipuut. 
Toinen tietolahde  vaittaa etta Galileassa on noin
3000 vuotta vanhoja oliivipuita, kun nama ovat "vain" tuhat
vuotta vanhoja. Kumpikin tietolahde on kylla samaa mielta
etta nama kahdeksan vanhusta ovat pistokkaita
samasta "emopuusta". 

maanantai 29. lokakuuta 2012

Jerusalemin kasvoja

Viikko sitten retkeilimme Jerusalemissa.
Turistien maara oli uskomaton. Aloitimme Oljymaelta ja Kavelimme
alas Gidronin laaksoon Getsemaneen ja sielta vanhaan kaupunkiin
Via Dolososalle ja Pyhan haudan kirkkoon. 
Kuvasin matkalta ihmisten kirjoa.
Viimeinen kuva on retkikaverin.
Tehtavasi: etsi kuvista suomalainen opas!