Tullessani Israeliin ensimmaista kertaa 19-vuotiaana, heprean opiskelu ei ollut
lainkaan mielessa. Tulin kibbutsiin viettamaan aurinkoista talvea ja mukavaa
valivuotta lukion ja yliopiston valilla.
Suomeen palattuani aloin opiskella farmasiaa Helsingin yliopistossa, ja siina vaiheessa
heprean opiskelu alkoi jotekin kiinnostaa. Teologian tiedekunnassa oli nykyheprean
alkeiskurssi, ja paastivat minutkin mukaan. Opiskelu loppui aika lyhyeen, kun kevatlukukaudeksi
meidat lahetettiin apteekkeihin harjoittelemaan, ja mina paadyin kaukaiseen Jyvaskylaan.
Tama harjoittelu aukaisi silmani, ja tajusin etta ehka farmasia olekaan minun alani.
Syyslukukauden viela sinniteltyani loppui opiskelu ja lennahdin toistamiseen Israeliin
ensimmaisella reissulla tapaamani helsinkilaisen ystavan kanssa. Pienten seikkailujen jalkeen
paadyimme samaiseen kibbutsiin, ja muutaman viikon paasta tapasin tulevan mieheni
ja romanssi alkoi kehittya.
Nyt oli kielen oppiminenkin sitten jo tarkeampaa. Syksylla alkoi kibbusissa "ulpan", eli heprean
kurssi, joka oli tarkoitettu uusille maahanmuuttajille ja ulkomaalaisille juutalaisnuorille.
Minutkin saatiin ujutettua mukaan. Ulpanistit opiskelivat puoli paivaa ja tekivat toisen
puolen toita erilaisissa tehtavissa kibbutsilla; pelloilla, tehtaassa, keittiossa yms.
Koska minulla oli jo entista pohjaa, paasinkin sitten suoraan ylemmalle luokalle. Kurssi
oli tehokas, ja kun muutenkin olin koko ajan hepreankielisessa ymparistossa, kyseessa oli
oikea kielikylpy. Aktiivisen puhumisen kanssa olin kylla aika hidas. Vasta kun olin oppinut
tarpeeksi laajan sanavaraston ja tarkeimmat kielioppiasiat, kuten aikamuodot, aloin puhua.
Noin yhden viikon kuluessa vaihdoimme miehen kanssa puhekielen englannista hepreaan.
Heprean lukeminen on vaikeaa ja hidasta. Kibbutsiaikana minulle tuli englanninkielinen
sanomalehti. Kun muutimme pois, ei ollut rahaa sita enaa tilata. Sanomalehtie kieli on
aika vaikeaa, ja aktiivisen lukemisen aloitinkin naistenlehdilla. Suosittelen muillekin!
Kevyet tekstit, juorut ja ruokauhjeet ovat mukavaa ja helpompaa luettavaa kuin sanomalehden
poliittiset ja talousartikkelit.
Viela nytkin lukeminen hepreaksi on hitaampaa kuin englanti tai tietysti suomi. Silti pyrin
treenaamaan jatkuvasti, ja pystyn nykyaan lukemaan kaunokirjallisuutta sujuvasti ja nauttien.
En kylla mielellani kaannettya kirjallisuutta viitsi hepreaksi lukea, vaan alkuperaiskielella tai
englanniksi tai suomeksi kaannettyna.
Kirjoitusvirheita tulee edelleen. Kirjoitusta ei tule muutenkaan kovin paljon harjoiteltua.
Israelissa kielenopiskelu on helppoa sen puolesta, etta taalla on paljon maahanmuuttajia,
ja kaikenlaisiin aksentteihin ja virheisiin on totuttu, ja sen puoleen omia mokiaan ei tarvi
haveta!
