Kaatuneiden muistopaiva

 

Tana iltana ja huomenna muistellaan 

kaatuneita sotilaita. Heita on yli 25 000.

Huomenillalla suru muuttuu kertaheitolla iloksi

kun 65. itsenaisyyspaivan vietto alkaa. 

Kaatuneiden laheisille tama kahden niin erilaisen paivan

yhteys on varmaan hyvin vaikea asia. Luinkin lehdesta

etta jotkut heita pyytavat erottamaan nama niin erilaiset

paivat toisistaan.

Paivalla aloin yhtakkia miettia miten paljon Suomessa kaatui

sotilaita sodan vuosina. Luku yllatti minut taysin. Yli

95 000 kaatunutta on valtava maara maalle jossa oli silloin

vain 3.7 miljoonaa asukasta. 

Molemmat vanhempani olivat rintamalla. Suvustani 

ei kukaan kaatunut eika tietaakseni haavoittunutkaan, ja

ehka siksikin tama suuri kaatuneiden maara 

oli hammastyttava.

Edit! Tuli infoa etta aitini serkku kuoli sodassa.

Taas se kukkii!

 Viime vuonna posliinikukkani kukki paasiaisesta lahes jouluun.

Tana vuonna vauhti nayttaa olevan sama. Ensimmainen 

kukkarykelma avautui Rhodoksella ollessamme ja nyt niita

on jo, ootas kun kayn laskemassa, juu kahdeksan.

Ja lisaa tulossa. 

Multaa ja ruukkua ei ole vaihdettu vuosiin. Eihan tuota isoa 

rohjaketta tuolta kirjahyllyn paalta edes saa alas 

kokonaisena enaa.

Lannoitettakin saa hyvin harvoin. 

Kastelu on silloin kuin muistan. 

Ahaa! Substralin nettisivuilla sanotaan nain:
"Posliinikukka on tutkimusten mukaan tehokas huoneilman puhdistaja."

Kukkien tuoksu ei  valitettavasti ole kaikista parhaimpia. Aitelan tunkkainen.

Tulee joskus karvasmantelioljy mieleen. Se paha jota aiti laittoi joskus 

lapsuudessa kakkuihin ja pikku-Anu ei tykannyt yhtaan!

Ja viela muutama kuva Rhodokselta

 Piti viela niita kuvia kayda lapi. Tassa niita

viimeisia.  

 Kirkko jossain matkalla.

 Hautakivia juutalaisella hautausmaalla.

 Vanhassa kaupungissa on elamaa, ainakin pyykin

mukaan.

 Laiva lahtee satamasta.

Tallaisia vaaleista ja mustista rantakivista tehtyja lattioita ja

jalkakaytavia oli paljon. 

Suurin osa kukista oli tuttuja Israelista.  Tamankin kaverin valkoiset ja 

violetit serkut ovat tuttuja, mutta tama  pinkki versio oli uusi meille. Naita

kasvoi valtavasti etelan karuilla kukkuloilla.

Argeologisen museon leijonia.

Arkkitehtuuria Kallitthea Springissa. Siella kissakodin vieressa. 

Tassakin lattia tehty niista erivarisista kivista.

Ja ankka suloisen poikasensa kanssa Rodin-puistossa. 

Ihmeteltiin miksi hanella oli vaan yksi poikanen. Hyvaa huolta siita

kylla aiti piti nopsaan virtaavassa purossa. 

Mitas muuta jai Rhodoksesta mieleen?

No ainakin se, etta tahan aikaan paikka on viela ihan off season ja ainoat

turistit oli israelilaisia. Kauppoja vasta remontoitiin ja tuore maali tuoksui 

joka paikassa. Pieni osa kaupoista oli jo aukikin, joka paiva muutama enemman.

Me nyt emme turistikamaa juuri osta, joten ei haitannut. Siella taalla nakyi kylla

ihan nattejakin juttuja. 

Perhoslaakso oli viela ihan kiinni talven jaljilta mutta hups kiivettiin portin yli ja 

tehtiin mukava patikkaretki natissa laaksossa. 

Ihan kaupungissa oli Rodin-puisto joka oli myos hieno yllatys. 

Toinen laukuistamme tuli pari paivaa myohassa. Mutta mehan olemme oppineet 

toisten mokista, ja pakkaamme aina kotoa lahtiessa tavarat kahteen laukkuun, 

puoliksi ja puoliksi. Siis ihan kaikki. Nain meilla oli periaatteessa ihan tarpeeksi

vaatteita vaikka toinen laukku ei olisi tullut milloinkaan. Korkeintaan alushousuja

olisi joutunut pesemaan valilla. Suosittelen lampimasti kaikille matkailijoille. 

Monolithos oli myos hieno paikka. Sinne onnistuimme kiipeamaan sadekuurojen

valissa, eika siellakaan ollut tietysti ketaan muita. 

Holocaust day

Tana iltana ja huomenna muistetaan kaikkia 6 miljoonaa

holocaustissa kuollutta, ja myos heita jotka kokivat sen ja jaivat eloon. 

Yleensahan ajatellaan etta leireille viettiin vaan Saksan ja Puolan

juutalaisia, mutta myos suurin osa  Kreikan juutalaisista paatyi

leireille ja harva palasi. 

Myos Rhodoksella oli iso juutalainen yhteiso, josta ei sodan jalkeen

jaanyt paljoakaan jaljelle. Vanhassa kaupungissa on muistomerkki. 

Juutalainen museo ja synagooga olivat nekin viela kiinni, mutta kuulemma

kaymisen arvoisia. Tasta linkista saa paljon tietoa Rhodoksen juutalaisesta

yhteisosta.

Rhodoksen kissoja

Hanen Korkeutensa

 

Ujo.

Tama on minun suosikkikuvani!

Kirjava ja Harmaa Lindoksen Akropoliksella

Uneliaat!

Vaatimaton Missi

 Paikallisen kissojen ystavien vapaaehtoisesti pitama kissakoti.

Tasta paikasta emme tienneet. Menimme katsomaan Gallithea

Springs nimista kylpylaa joka on entisoity hienosti.
Parkkipaikalla pysakoimme ja yhtakkia auton suuntaan
taapersi useempi kymmenen suloista kisua.

Juttelimme siella pitkaan saksalaissyntyisen rouvan kanssa, joka 

niita hoitaa. Vuosittain kuulemma saavat siirrettya adoptioon 

muutamia kymmenia. Etupaassa Saksaan. Italialaiset haluavat

punasavyisia kissoja.

 Tassa yksi asukki.

Huom! Ihanat erivariset simmut!

Kumman varinen kisu Rhodoksella

Tosi huonot kuvat mutta tammoista varitysta en ole kylla ikina

kissalla nahnyt. Etu- ja takapaa ihan eri savya.

Olisko pudonnut takapaa jonnekkin peroksidikulhoon? 

Leena arpoo kirjoja!

Leena Lumi haluaa tilaa kirjahyllyynsa (tai varmaan monikossa, tai kymmenissa)
ja jarjestaa arpajaiset. Osallistua voi 14.4 asti.

Kokeilkaa onneanne!

Rhodoksen aaseja

Lindokseen pain ajellessa alkoi nakya aaseja. Siellahan paasee

paikalliselle Acropolis-kukkulalle aasin kyydilla, jos ei jaksa itse

kiiveta. 

Ihana porroinen varsa loikoili nurmikolla ja pakeni sitten

mamman hoiviin. 

Me kiipesimme ylos ihan omin voimin ja sielta oli hienot maisemat.

Ensimakua Rhodokselta

Vuohimamma tuli yllattaen tutkimaan autoamme 

TOSI lahelta.

Hadissamme tarjoilimme hanelle Jaffa-keksia ja se maistui hyvin.

Mamman kaksoskilit ihmettelivat aidin

rohkeutta vahan kauempaa.