lauantai 29. tammikuuta 2011

Pakastimen perukoilta

loytyi kiva yllatys. Kesalla Suomesta tuotua. Melkeen tuoreen veroista.
Ainakin, kun tuoretta ei nyt ole verrattavana.


Ja nyt kun on uusi komea leivanpaahdinkin vihdoin, tuoreen ruisleivan tuoksu
tayttaa keittion. Nam!

Oikeen digitaalinen!! Mutta piipittaa
mokoma kun on valmis, arsyttavaa. Inkoan piipittavia
kodinkoneita. Hyvana puolena se, ettei heittele viipaleita
ympari keittiota, kuten edellinen paahdin.
Siina olikin hupia kun niita etsi.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika hieno paahdin,vaikka piipittääkin. Mulla on paahdin vielä laatikossa,otetaan esille vaan kun on vieraita.Ruisleipää on nyt tullut syötyä,tosin ei liikaa..Terv.Yaelian

Tuula kirjoitti...

Meille tulee ruotsalaisia vieraita parin viikon paasta. Toisikohan ne ruisleipaa mukanaan. Sielta sita saisi, Fazerin herkkua... Nam.

Pilvi kirjoitti...

Hieno leivanpaahdin! Mistakohan se johtuu etta paikallisesta ruisleivasta (vaikka olisi 100% ruista hiivaan tai juureen tehty) ei tule sita ihanaa ja oikeaa ruisleivan tuoksua esim just paahdettaessa?

Sirokko kirjoitti...

Pääsin just näkkileipäpaketin loppuun, kunnon ruisleipä maistuisi jatkeeksi. Hieno paahdin, piipityksistä en tykkää mutta hyvä muistutus kuitenkin.

Sateenkaari kirjoitti...

Onnea uudelle leivanpaahtimelle.Parempi varmaan onkin,etta piippaa,eika leipia heittele.

Lisay kirjoitti...

Ruisleivan puutteessa minun taytyy tyytya vain suomalaisiin hapankorppuihin,joita ostin superista...