keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Sanoja

Pikkujutut lahetti minulle nelja sanaa, joista pitaisi kirjoittaa mita mieleen
ensiksi tulee.

Koti - lempipaikkani. Voisin olla kotona varmaan kuukausia lahtematta minnekaan.
Ei aina niin siisti. Joskus on vaatteet, lehdet, kirjat, palapelit ym tarkeat tavarat
pitkin ja poikin. Mutta tamahan on koti eika museo.

Matka - aina valmis suunnittelemaan uutta. Se on ainakin yhta suuri nautinto kuin
itse matka. Silti edellisena iltana on aina hetki, jolloin tekisi mieli jaada kotiin. Siis
vahvistaa tuota koti-sanan kuvausta.

Uteliaisuus - siita tulee mieleen kissa. Tai sitten oma maalla kasvaneen uteliaisuus, kun
pitaa tietaa kaikki muiden asioista.

Paaryna - ei minun lempihedelmani ollenkaan. Taalla kasvaneet pienia kovia kappyroita.

Kyna - harvoin kaytossa enaa nykyaan. Kasialakin tullut entista tokerommaksi.

7 kommenttia:

Hippu kirjoitti...

Oho, minä luulin, että olen ainoa, jota vaivaa tuommoinen, että viimeisenä iltana tekisi mieli jäädä kotiin. Vaikka kuinka olisi odottanut ja suunnitellut matkaa, niin silti tulee edeltävänä päivänä aina semmoinen tunne, että en haluakaan lähteä mihinkään, haluan jäädä kotiin. Outoa. :-)

Mine kirjoitti...

Minäkin haluan jäädä kotiin. Koska inhoan pakkaamista ja juuri ennen lähtöä, kun pakkaaminen on pahimmillaan päällä, saan lähtöstressin. Tulee tunne, ettei tästä mitään tule. Muistan sen pyykkimäärän mikä odottaa matkan jälkeen. Laiskottaa.

Autossa helpottaa. Irtaudun normaaliarjesta ja ryhdyn suurpiirteiseksi seikkailijaksi. Enkä ajattele arjen vaivoja ennen kotiin paluuta. Ja sitä suurta pyykkivuoren purkamista, joka siis todellakin on ensimmäinen asia joka matkan jälkeen.

Yaelian kirjoitti...

Pidän kodista muttei tee koskaan mieli jäädä kun on matkalle meno,paitsi silloin kun olen maata vaihtanut.Juu ja päärynät ei täällä ihan niitä parhaimpia ole,ihme kyllä.Ja samasta syystä on käsialani tänään ihan onnetonta...

anumorchy kirjoitti...

Janna kun loytyy muitakin, jotka haluaisivat jaada kotiin ennen matkaa. Meilla ei ole edes liikaa pakkaushuolia ja pyykkia, kun ollaan vaan kaksisteen. Ja kentallekin on vaan 20 min ajomatka, joka huristellaan aina taksilla. Mutta akkia se tunne menee ohi. Pahiten harmittaa jos lento on aamuyosta (useimmiten on) ja koko yo menee pipariksi ja saapuu maaranpaahan ihan tillintallin.

pikkujutut kirjoitti...

Hih, minua ei estä mikään kun on lähtö...tai ehkä kun ollaan suomessa palaamassa tänne takaisin, ei huvita ei yhtään.

Minäkään en tajua tuota päärynäongelmaa ollenkaan, pieniä ja kuivia.

Hieman kesti tämä kommentoiminen mutta netti on takunnut kaksi kertaa kuno len yrittänyt vastata.Huonoa tuuria.

anumorchy kirjoitti...

Parempi myohaan kun ei silloinkaan! Kommentteja otetaan aina vastaan.
Olisko se paaryna enempi Euroopan ilmastoon sopiva? Mutta kasvaahan taalla omenatkin ihan ok, ainakin pohjosessa ja Golanilla.

Tuula kirjoitti...

Tuo on muuten aivan totta, etta matkan suunnittelu on puolet matkan ilosta. Kaikkein hauskinta on alkaa matkan suunnittelu jo kauan ennen matkaa ja nautiskella kaikesta siihen liittyvasta. Itse matkahan on usein hetkessa ohi :).