Montenegro 2

 Aamu Zabjakissa valkeni harmaana ja tihkuisena. Tukevan aamiaisen jalkeen
lahdimme kuitenkin jatkamaan matkaa.

Dormitor-luonnonsuojelualueeseen kuuluva Crno jezero, eli musta jarvi, oli
ensimmainen kohde. Janna etta myos Turkissa, jossa ennen tapasimme matkailla, oli
useampiakin jarvia joiden nimi oli Karagöl, eli musta jarvi. Tassa isanta tutkii
jarven maisemia.

 ja siellahan oli ihan suomalainen sorsa aamu-unilla. 

 Jarvi kuuluu isoon Dormitor-luonnonsuojelualueeseen. Komeita kuusia siella
kasvoi.

Sitten matka jatkui Tara-joen kanjoniin.

 Joen yli on rakennettu juuri ennen toista maailmansotaa upea silta. Sodan temmellyksessa
se rajaytettiin ja teknisena avustajana toimi yksi sita rakentanut insinoori. Hanet saatiin
muohemmin kiinni ja teloitettiin sillan kupeella. Myohemmin silta korjattiin ja
insinoorin muistomerkki on siella myos.

 Jatkoimme Tara-joen viereista tieta ja maisemat olivat sateellakin (ja ehka myos
sen ansiosta) upeita.

 Illan suussa ja sateen lakattua saavuimme  Biogradska gora luonnonsuojelualueelle,
jossa kasvoi upeita ikimetsia. Kiersimme n. 3 km lenkin jarven ympari hyvin merkitylla
polulla. Jarvi oli nyt kesan lopussa aika tyhja.

Nama jattilehdet olivat noin metrin levyisia. Yritin komentaa isantaa sinne
mittakaavaksi, mutta kun oli juuri ostanut uudet kalliit kengat taxfreesta,
ei halunnut menna niita mutaan sotkemaan. Ajoimme viela kymmenisen kilometria
Kolasin-kaupunkiin Cile-hotelliin. Pieni kierros mukavassa pikkukaupungissa,
illallinen hotellin ravintolassa ja nukkumaan.

Yksi plussapiste lisaa Montenegrolle on kylla se, etta joka hotellissa ja ravintolassa,
tai kahvilassa, oli ilmainen langaton nettiyhteys. Viimeisena iltana, kun siirryimme
Kroatian puolelle, illallisravintolassa ei ollut nettia ja lentokentalla se oli maksullinen.