Sateen ropinaa ja palapelitauluja

Sataa ,salamoi ja jyrisee. Samaa on luvassa ainakin torstaihin asti.
Nyt olikin lahes pari viikkoa lamminta ja aurinkoista. Talvi palasi tanaan
olikeen kunnolla. Carmelin vuorille suunniteltu retki peruttiin ja hyva niin.
Luntakin on luvassa ainakin Golanille ja Galilean korkeimmille paikoille,
ehka jopa Jerusalemiin.

Lumesta puheenollen, taalla usein ihmetellaan, kun kerron etta 12
kouluvuoteni aikana koulu ei ollut kiinni kertaakaan lumen/pakkasen
yms sellaisen vuoksi. Ja koulukuljetukset olivat vain niille joilla oli matkaa
viisi kilometria tai enemman. Siina sitten pienet ekaluokkalaiset kavelivat
nelja ja puoli km eestaas paivittain. Minulla oli vain noin kilometri matkaa.
Oli sekin joskus hankalaa, kun tuuli oli tuiskuttanut kotitien lunta tayteen
ja taskulampun kanssa siella menin.

Hippu tuolla kyseli, mita teen valmiilla palapeleilla. Muutaman kivan olen
kehystanyt ja laittanut seinalle. Muut puran ja vien muiden hullujen iloksi
kun on vaihtotapaamisia. Nama nuotit ja aikaisemmin kokoamani korkit
palautuvat ilmeisesti alkuperaiselle omistajalleen.

Tassa ne kehystetyt.
Afrikkalainen tytto.  Maalauksen tekijasta ei tietoa.

 Rosina Wactmeisterin kissoja. Lisaakin on laatikossa odottamassa.
d

Samoja kissoja nain myos Prahassa posliinipatsaina. Aika arvokkaita olivat,
muuten olisin voinut adoptoida yhden.

 Ja skotlantilaisen taiteilijan Jack Vettrianon "The singing butler". Taiteena tama
koskettaa minua eniten.

Nama kaikki ovat olkkarissa. Olen etsinyt jo pitkaan jotain keittion seinaan sopivaa,
mutta ei ole viela loytynyt.

Ai niin, sitten on viela pimeassa hohkava tiikeri, jonka ystavani naki hetki ennenkuin
minun piti se purkaa, ja ihastui siihen kovin. Rangaistukseksi saikin sen
synttarilahjaksi kultakehyksissa!

Oho, vetta tulee taas kuin saavista. Luin kerran hyvan kirjan jossa joku laittoi
peltipalan ulos ikkunan taakse kun tykkasi niin kuunnella sateen ropinaa ja sen
ansiosta kuuli sen hyvin. Meilla on yli 20 metrin avoin parveke ja sade kylla kuuluu
muutenkin kun ikkuna on vahan auki. Taalla kun sataa, tipat ovat yleensa isoja ja
kuuluvia. Ja se sateen tuoksu! Alussa se on mullan ja maran polyn tuoksua ja sitten
myohemmin muuten vaan raikasta. Ihanaa kun asun maassa jossa ikkuna voi olla auki
talvellakin. Ja meilla on! Makkarin ikkunan on joutunut viimeaikoina joskus paiva-aikaan sulkemaan viereisen rakennustyomaan vuoksi. Betoniautot piipittavat arsyttavasti
peruuttaessaan, mutta kohta talot ovat valmiita niin sekin loppuu.
Jos joskus unohtuu makkarin ikkuna kiinni, paansarky aamulla on aika varmaa.

Ja se kaikki vaikka ilma ei ole niin puhdastakaan. Nyt kun on uusi pussiton imuri,
nakee hyvin mmmmita mommoa sinne sailioon kertyy.  Samaa varmaan keuhkoihinkin!