lauantai 28. syyskuuta 2013

Galieasta viela

Niin hieno oli paikkamme mutta vain mina herasin viiden jalkeen ja aloin
vahdata auringon nousua.


Ilmavoimien tukikohta pohjoisessa.


Sielta se aurinko tulee


Vahemman reippaat heraajat saivat pilvisen maiseman. 


Patikoimaan lahdettiin ja kasvit olivat alkuun kuivia.




Maukkaita marjoja tuli myos matkalle. 





Ja jotain tatteja.






Vettakin loytyi.






Retken lopussa perheen pienimmat olivat  aika vasyneita.


Mutta toisille pienille mehujaa vain lisaa vauhtia.



4 kommenttia:

Sirokko kirjoitti...

Melkein kuin minun lenkkipolultani, aurinko sentään saa minun puolestani nousta omia aikojaan.

Jael kirjoitti...

Hienot kuvat! Miten noita tatteja kasvaa kun on niin kuivaa vielä....

Mine kirjoitti...

Kannattaahan se herätä vahtaamaan. Minä vain en yleensä jaksa. Meillä siis mies herää, jos joku herää. Olen antiaamuihminen.

anumorchy kirjoitti...

Sirokko,
kuivia on Valimeren rannat tahan aikaan.

Jael,
tatit olivatkin tosi yllatys!

Mine,
kesaloman jalkeen joku juttu meni rytmissani sekaisin ja heraan nykyaan useimmiten viimeistaan puoli kuusi!