keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Pitkaperjantaina elaintarhassa

Kaupat ja museot olivat pitkaperjantaina kiinni. Oivallinen aika
kayda tutustumasssa Belgradin elaintarhaan.
Elaintarhat herattavat aina vahan ristiriitaisia ajatuksia.
Toisaalta on jannittavaa katsella isoja villielaimia ihan
lahietaisyydelta ja toisaalta miettii millainen niiden elamanlaatu
kaltereiden takana on.

Heti alussa rakastuin tahan valkoiseen tiikerineitiin.
Samanvarinen herrakin siella asustaa mutta han oli tana
aamuna ujolla mielella. 


Hippoa ei sade haitannut. En kai unohtanut mainita, etta tanaankin satoi?


Bambiherran komeat sarvet.


Ja bambirouvan sirot korvat.


Mutta leijonarouvalla oli jotain mielessa. 


Ihmekos se, kun tallainen komistus siella oli seurana.
Taalla ei muuten mitaan modernien elaintarhojen
vallihautasysteemeja tunneta. Sinun ja leijonan
valissa on vain sahkoistetty verkkoaita ja
puoli metria. Susilla ei ollut sita sahkoakaan. 
Periaatteessa olisi voinut niille sormensa syottaa. Ei kovin
turvallista mutta jannittavaa nahda elaimet todella
face to face.


Ja eipa aikaakaan kun...


Kissat olivat selvasti Belgradin elaintarhan ylpeys.


Riikinkukon peppu.


Kisuja patsaanakin. Naimme myos kaksi oikeaa mustaa leopardia. He vaan piilottelivat kopissaan
niin etta vain silmat kiiluivat ja kuvaa ei saanut millaan.


Kiusankappale nyppi pitkaan antilooppia hannasta.


Iltapaivalla ehdimme sinne linnoitusalueen kirkkoonkin. Sisalla oli paikallinen seurakunta 
touhuissaan paasiaista valmistelemassa,  joten kuvia en kehdannut ottaa.



Illalla saapui sumukin sateen seuraksi.


3 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Aina kun näen leijonan eläintarhassa, tulee mieleen tämä KLIK

Mine kirjoitti...

Minusta tuo oli hienoin eläintarha missä olen ikinä ollut. Yleensä kun siinä aina käy niin, että saat tiirailla niitä eläimiä jostakin kaukaa, mutta nämä tulivat tosi lähelle.

Jael kirjoitti...

Oletpa saanut otettua hienot kuvat eläimistä! Kiva oliskin nähdä eläimiä noin läheltä.