keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Wieliczkan suolakaivoksessa

Ainoa retkemme Krakovan ulkopuolelle oli Wieliczkan suolakaivokselle
15 kilometrin matkan voi tehda bussilla tai junalla. Ensin yritimme bussiin, mutta
emme ymmartaneet automaatista, minkalainen lippu pitaisi ostaa. Bussin kuski
oli mykka tai kuuro (muuten ainoa ei yhteistyohaluinen ihminen matkallamme), joten
paatimme yrittaa onneamme juna-asemalla. 
Asema on katkossa valtavan kauppakeskuksen uumenissa, ja kun vihdoin saavuimme
lipunmyyntikojulle, tati sanoi etta ei, tickets konduktor train. No niin oli
ja 21 minuutin paasta olimme Wielizcassa. Junia menee muuten joka puolen tunnin
valein ja kaivos on paateasemalla, joten se oli helppoa.

Kaivoksella kay joka paiva tuhansia turisteja. Yksin ei voi tunneleissa haahuilla,
mutta opastettuja kierroksia on englanniksi puolen tunnin valein, muilla kielilla
harvemmin. Saimme korvanappikuulokkeet ja laskeuduimme alussa muutaman sata 
rappua alaspain ja reitti alkoi. Koko kierros kesti runsaat kaksi tuntia. Ylos paastiin
sentaan hissilla. Hissi oli pimea ja ahdas, josta klaustrofobiset ihmiset eivat
ehka kovin pitaisi.

No sitten muutama kuvakin, netista loytyy varmaan hienompiakin.

Veistoksia oli matkan varrella paljon. 


Ja esityksia vanhoista tyotavoista.
Hevosiakin laskettiin alas kaivokseen, ja ne reppanat sittten elivat siella
syvyyksissa vanhuuteen asti. 


Kazimierz suuri, yksi Puolan kuninkaista.


Ja lisaa alaspain. Syvin kohta missa me kavimme oli 135 metria. 


Asukkaina oli myos ystavallisia peikkoja. 


Iso halli.


Maria ja Josef.


Kappeli.


Viimeinen illallinen.


Yllatyksena oli ryhmassamme ruotsalainen kuoroporukka, jotka innostuivat
laulamaan hienossa akustiikassa.


Kattokruunu, tietysti suolasta tehty sekin. 


Ja toinen. Tahan oli tehty tukirakennelmaa puusta. 


Reitin lopussa oli ravintola, jossa soimme hyvan ja halvan (yllatys turistirysassa) 
lounaan. 
Olisi ollut viela museokin, mutta sen jatimme valiin. Ylos aurinkoon silla ahtaalla
pimealla hissilla.

3 kommenttia:

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Suolakaivokset jäi meiltä silloin näkemättä, kun käytiin siellä keskitysleireillä. Olisi varmaan ollut näkemisen arvoiset.

Sirokko kirjoitti...

On siinä ollut taiteilijoilla puurtamista. Mielenkiintoinen paikka, mutta hyvät polvet pitää olla, jos nuo kaikki rappuset alas asti pitää laskeutua kävellen. Onneksi sentään ylös pääsee hissillä.

Rantakasvi kirjoitti...

Mielenkiintoinen paikka, muytta ei tosiaankaan polvivaivaisille. Hiukan pelottavakin, kun niin syvällä.