Eilen retkeilimme melkein helteisessa saassa Kuolleen Meren etelapaan vuorilla.
Kaprismarjan nuppuja.
Joenuomassa kasvava puu tarvii tukevat juuret, jos haluaa pysya paikoillaan myos yllattavien ja voimakkaiden tulvien aikana.
Urhea kukkanen tunkee itsensa kivikosta.
Eramaan rauhaa.
Joskus tassa on ollut merenlahti ja myohemmin jarvi. Elioiden jaanteet, mineraalit ja muta ovat muodostaneet hienoja kerrostumia.
Tasta ei olisi kiva pudota! Joskus tallaisiin paikkoihin on kiinnitetty jonkinlainen kadensija pitaa kiinni. Talla kertaa ei.
Luonnon taideteos.
Tata siltaa ei reipaskaan virtaus vie mukanaan.
Viela loytyi kukkia.
Paluuruuhkaa!
5 kommenttia:
Kauniita kuvia varmaan mukavalta retkelta. Olisinpa ollut mukana minakin :).
Hienoja kuvia!Sulla on kivoja retkiä aina. Kamala vaan nyt kun on niin kuumaa:-(
Yalianlle jo lupasin pistää vesisadetta täältä tulemaan. Haluatko sinäkin sinne pari koneellista vettä. Näytää niin kuivalta!
Tuula, tervetuloa!
Yael, inhottavan kuumaa. Eika sadetta nakopiirissa ollenkaan.
Vihreatniityt, tana vuonna eramaassa on satanut jopa tavallista enemman, vaikkei se kuvista nay.
Vänni taas kuvissa mukana veljineen. ;-) Täällä oli aamulla -29 astetta ja siellä hellettä. Onpas eroa säässä ja säässä.
Lähetä kommentti