Taksissa tapahtuu

Aamuviidelta kadunreunalla seisoo nukkavieru nainen ja viittoo taksia.
Hanella on iso kassi olkapaalla. Kassissa on sairas koira. Ranskan buldoggi
joka voi hyvin huonosti. Elainlaakariin on paastava. Naisella on klinikan osoite,
mutta sinne saapuessaan matkalaiset toteavat sen olevan visusti kiinni. Mitas
nyt tehdaan, sanoo kuski. En mina tieda, vastaa nainen. Mitahan nyt voi tehda, kysyy
han vuorostaan.
Kuski rampyttaa ovikelloa, ja lopulta unelias vartija tulee kysymaan, mika on hatana.
Han neuvoo ajamaan muutaman kilometrin paassa olevaan elainsairaalaan, joka
on aina auki. Paljonkohan matka maksaa, kysyy nainen. Ei hanella ole rahaa. Mutta
mennaan pankkiautomaatin kautta, han ottaa sielta.
Vahan ennen sairaalaa sanoo nainen yhtakkia: Se on loppu nyt. Mika on loppu?
Koira. Se on kuollut. Se ei hengita enaa. Nainen alkaa itkea.
Viedaan se nyt kumminkin sairaalaan, ehka he voivat tehda viela jotain, lohduttaa
kuski.
Autosta noustessaan nainen huomaa, etta raukka on viimeiseksi teokseen viela pissannut
alleen, ja han on ihan marka. Koirakassi kun oli hanen sylissaan.
Kuski on helpottunut, kun vain pieni tippa on ehtinyt auton penkin paallysteelle.
Toisaalta han katuu karvaasti sita, ettei laittanutkaan keinonahkapaallyksia
auton penkkeihin, niinkuin on taksissa tapana, vaan nama miellyttavammat, mutta
EI  NESTEENKESTAVAT kankaiset.
Koira on sitten jo mennytta kalua. Maksullista polttohautausta suositeltiin.
Kuski tuli vahan jarkyttyneena kotiin. Lohdutin hanta sanomalla, etta seuraavalla
kerralla taksissa tapahtuu varmaan synnytys. Jostain syysta se ei hanta rauhoittanut lainkaan.