oli aamulla aika haastavaa kompia sangysta ja lahtea toimistoa kohti.
Lamminta vaan 11 astetta ja sadettakin vahan. Koska isanta oli kompinyt
yopuulle kello 5:05 (arvaa kuka ei saanut tietysti unen paasta kiinni sen jalkeen)
en viitsinyt hanta vaivata kyytimaan. Kova tuuli poisti heti mahdollisuuden
avata sateenvarjoakaan.
Paivalla paistoi jo aurinkokin. Taas kotimatkalla pilvet vaijyivat ja odottivat
tilaisuuttaan. Ja, kas! Heti kun suoriuduin hedelma- ja vihanneskaupasta
kahden ison pussukan kanssa, sade alkoi taas. Nyt ei ollut tuulta, mutta
toisaalta ei myos vapaata katta pidella sita sateenvarjoa.
Ei vaan, en silti tata vaihtaisi Suomen pimeaan talveen millaan hinnalla.
Tammikuussa v-83 sielta lahdin enka ole sen jalkeen kaynyt kuin heinakuussa.
No kerran olimme syyskuussa (mistahan sekin idea lahti) ja toisen kerran
kavin toukokuussa olosuhteiden pakosta.
Eli siis ihan kohta voin viettaa 30-v israeilaistumisjuhlia! Mitenkahan niita
kannattaisi juhlia?
3 kommenttia:
Et ole nähnyt siis talvea koko tuona aikana! Kaipaan sitä hieman joka vuosi,mutta vain hieman.Tosin pari vuotta sitten kun olin helmikuussa,olin hyvin helpottunut palatessani tänne,sillä liukkaat kadut Helsingissä olivat kamalia.
Tänään alkuillan sade yllätti voimakkuudellaan ja tulin kotiin läpimärkänä...
Saapua kotiin lapimarkana, se on ihan OK! Aamulla toimistoon, vahan ikavammpaa.
Ja se Suomen liukkaus, sehan on ihan hengenvaarallista.
Tuleehan siellä joskus hieman lunta! Oli marraskuussa käymässä ja oli ihan sopivan lämmintä vielä...
Lähetä kommentti