torstai 18. lokakuuta 2012

Montenegro vihonviimeinen

Viimeisena paivana menimme vihdoin katsomaan, milta Budva 
 nayttaa paivanvalossa. Ihan mukavalta.




Vanha kaupunki on tosi pieni, ja sisaltaa etupaassa turistikauppoja,
ravintoloita ja kahviloita. 

Ja tietysti linnoituksen, kuten arvonsa tuntevan vanhan kaupungin kuuluukin.

Kiipesimme muureille katsomaan maisemia.



Kaupungin edustalla on asumaton saari, jossa on hieno uimaranta,
veneita menee tunnin valein.

Maisemaa kattojen yli.



Aika kirkasta tuo vesi. 



Tasta kuvasta tykkasin, tyylikkaita leideja.



Lettujakin olisi saanut, me tyydyimme sesamrinkeliin. 
Sitten pitikin lahtea Dubrovnikia kohti. Varasimme kunnolla aikaa, kun
halusimme kiertaa Kotorin lahden teitse, eika oikaista lossilla. 



Pysahdyimme kahville Perast-kylaan. Tanne voisi tulla leppoisalle 
loma-lomalle, ilman mitaan kiireita. 


 Kahvilan hellyydenkipea kisuliini sai ansaitsemaansa huomiota meikalaisen
sylkyssa.



Lahdella on pikkuinen luostarisaari.

Rajanylitys sujui hyvin. Vahan pelkasin, kun tietojeni mukaan Montenegrossa
sinne autolla tullessa pitaisi maksaa joku luonnonsuojeluvero, eika sita meilta
sinne saapuessa pyydetty. No, ei nyt poislahtiessa mitaan kuittia kyselty, joten 
kaikki ok. Turismin sesonkina heina-elokuussa kuulemma jonot rajalla ovat
pitkia ja ylitys saattaa kestaa tuntikausia. 

 Ajelimme lentokentan lahella olevaan, ennestaan tuttuun kauniiseen Chavtat
kaupunkiin ja nautimme siella herkullisen illallisen rantakadun ravintolassa. 
Lentokentalle piti saapua ajoissa, kun auton palautus piti tapahtua iltakahdeksaan
mennessa, muuten olisi pitanyt maksaa 25 euroa ekstraa. Olimmekin TODELLA
ajoissa, kun lennon ilmoitettiin olevan pari tuntia myohassa. Sittemmin se siirtyi viela
lahes parilla tunnilla myohempaan. Siina vaiheessa meille jaettiin sampylat ja 
pillimehut lentoyhtion (ihan plussaa Croatian airlinesille) puolesta, ja todella
 pelastyimme kun ajattelimme etta viela lisaakin myohastymista tulisi. Nain ei 
onneksi kaynyt, ja kotiin saavuttiin kylla sen verran myohaan (aikaisin aamulla)
etta toihin ei ollut enaa voimia menna. 

Eli tosiaan taas onnistunut matka, varmaan palaamme Montenegroon kevaalla
tai alkukesasta, kun luonto on taynna kevaan kukkia ja joet tulvillaan vuorien
lumien vesia.

Jos voisi vertailla, niin Kroatiassakin on upeat maisemat, mutta valilla tunnet etta
olet vain yksi tuhansista turisteista. Montrenegrossa, jossa turismi on vahempaa, 
varsinkin sisamaassa, tuntuu etta  kaikki turismin kanssa tyoskentelevat todella 
haluavat antaa turistille kaikkensa.

Varmasti tanne palataan!

4 kommenttia:

Mine kirjoitti...

Kyllä vuodenajoilla on iso merkitys. Minusta olisi joskus ihanaa reissata Bulgariassa syksyllä. Luulisin, että sielläkin voisi olla kaunis ruska? No, parin viikon päästä on ihan omanlaisensa syksy-matka, kun on äitien vuosittainen tuuletus-viikonloppu. Jos ei raja-alueen kahakat pilaa suunnitelmiamme.

Yaelian kirjoitti...

Näitten entisen Jugoslavia-postausten (myös Minen) johdosta tekee mieli mennä tuonne! Tuo kalliosaari on aika erikoinen!

Eeviregina kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisista matkajutuista!
Aiemmin tässä syksyllä lueskelin teidän Sisilian matkastanne ja me kävimme siellä lokakuun alussa.
Oli kiva matka ja hellettäkin ihan Israelin malliin!
Hyvää sapattia!

Ciacy kirjoitti...

Olipas taas ihania kuvia! Ihanan kirkasta vettà. Supermagee tuo luostarisaari ja tosi tyylikkàità leidejàkin sait kuvaan :D