Juu, ei se viela loppunut, jos niin jostain syysta kuvittelitte.
Seuraavana paivana suunnistimme Orsrogin luostariin, jonne olikin
lahes kolmen tunnin matka, jostaviimeiset kymmenen kilometria olikin
kammottavaa jyrkanteen reunalla ajoa mutkaisella ja kapealla polulla
jossa loppumattoman autojonon lisaksi hyorivat tietyokoneet (niiden
tarpeessa tie olikin). Onneksi paluumatkalla loydettiin ihan uusi tie, jota
ei ollut edes karttoihin merkitty.
Ostrog kuuluu serbian ortodoksiselle kirkolle. Se on rakennettu lahes pystysuoraan
vuorenseinaan, maisemat viereiseen laaksoon ovat upeat, vierailupaivanamme
oli kylla vahan utuista.
Luostarin perustajamunkin ruumis on taman rakennuksen alla olevassa luolassa.
Se n aarella rukoilemisen uskotaan tuovan terveytta ja apua elaman vaikeuksiin.
Varikas lisko paistatteli paivaa.
Kynttiloita oli paljon.
Syksyn ensimmaiset kukat; myrkkylilja (kas vaan, ei ollut aavistustakaan
etta se olisi myrkyllinen,
ja piskuinen syklaami kurkistaa kuivien lehtien lomasta.
Paluumatkalla pysahdyimme "kahville" Skadar-jarven rannalle. Rehellinen
tarkoitus oli tosiaan juoda kahvit, mutta menuuta selaillessa tuppaa tulemaan
nalka, eli isanta otti lihakeiton, serkkuni valtavan jatski-kermavaahtoannoksen
ja mina shopska-salaatin (vihanneksia ja raastettua suolaista juustoa).
Utu vuorilla sai aikaan hienon syvyysvaikutelman.
4 kommenttia:
Aika mahtavaa tuo miten kirkko on rakennettu kallion seinään:) Teillä oli kyllä upea reissu!
Huikea matka teillä! Omalla autolla pääsee kiertelemään ja näkee niin paljon omaan tahtiin, ja noissa maisemissa on kyllä kannattanutkin kierrellä, upeaa! Juuri sellaisia maisemia joista pidän.
Ooh, olipas hieno luostari hienolla paikalla. Kylläpä löysitte paljon näkemistä, mehän vain ajoimme läpi ja ohi...
Mine, seuraavalla kerralla sitten tarkemmin!
Lähetä kommentti