maanantai 1. heinäkuuta 2013

Ei voi ymmartaa

miten nain voi kayda?
Paivan tragedia kotikaupungissani. 
Isa oli vienyt aamulla kolme lastaan paivahoitoon. 
Jatettyaan kuusivuotiaat kaksoset hoitoon, jan oli jostain syysta UNOHTANUT
yhdeksan kuukautta vanhan vauvan turvaistuimeen autoon ja lahtenyt paivan 
askareisiin.  
Vauva oli jaanyt suljettuun autoon seitsemaksi tunniksi, ja loydettaessa oli
ollut jo liian myohaista. Elvytyskaan ei auttanut. Koko paiva kuumassa
autossa oli liikaa.

.Kuva netista
Siis miten ihmeessa nain voi kayda? En kylla ymmarra. 

Joskus kuulee uutisia etta ortodoksijuutalaisen kymmenesta lapsesta joku on 
unohtunut jonnekin huoltoasemalle tai muulle pysahdyspaikalle. Sen voi jotenkin 
tajutakin, jos on niin monta lasta, voi siina hassakassa jotain sattua. 
Mutta nain. En voi kasittaa. Eika tama ole ensimmainen kerta!
 



8 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Taas.....en minäkään ymmärrä.miten ihmiset eivät opi.......

Lisay kirjoitti...

Voi taasko!!!
Eipa sita kylla kukaan vanhempi tahallaan tee.Varmaan ajatukset jo paivan toissa ja jos vauva on hiljaa,niin unohtuu.Surullista!
Minunkin hoitovauvan aiti on ainakin pari kertaa ajanut talomme ohi(asuvat samalla kadulla)ja sitten palannut takaisin tuomaan vauvan hoitoon.Ehka hanellakin pankinjohtajana on ajatukset jo aamusta niin tyopaikalla.
Mina kyllakin soitan parin tunnin paasta,jos lapsi ei ole ilmestynyt hoitoon...

Mine kirjoitti...

Minusta nämä ovat pelottavia siksi, että voin ymmärtää hyvin, että tällaista tapahtuu. Joskus pää on vain niin kamalan täynnä ja ihminen toimii kuin unissaan. Nukkuva vauva takapenkillä ja vanhempi omissa ajatuksissaan. Ei saisi, mutta siltikin vain tapahtuu. Miten tällaisen jälkeen voi jaksaa enää itseään?

Tuula kirjoitti...

Mikä lie elämässä tärkeintä...

Sateenkaari kirjoitti...

Kamala tradegia. Jotenkin vaan tuntuu, etta eihan tuollaista yksinkertaisesti voi tapahtua.

PW kirjoitti...

Tama on kylla niin kasittamatonta ja niin surullista ettei pysty edes ymmartamaan, ja viela vaikeampi uskoa etta naita on tapahtunu melkein joka kesa!

Vihreatniityt kirjoitti...

Olisko niin, että ajatukset ovat muualla, takana ehkä huonosti nukuttu yö ja kiireinen aamu? Miten tuollaisen syyllisyyden kanssa pystyy elämään?
Surullista.

Sirokko kirjoitti...

Minä kyllä ymmärrän, että näin voi käydä, varsinkin jos toimi ei kuulu jokapäiväiseen rutiiniin, ajatus karkaa ennen aikojaan työmaalle. Hirveää ajatellakin.. tuollaisen syyllisyyden kanssa on aika mahdoton elää.