maanantai 27. huhtikuuta 2009

Viikonloppu pohjoisessa osa 3

Lauantaina jatkoimme retkeilya ympariston puroilla, poluilla ja lahteilla. Ajoimme pohjoiseen Gonen-kibbutsin suuntaan. Tien oikealla puolella Golan, ja vasemmalla muuttolintujen paratiisi Hula laakso. Sen kautta kulkevat monet Suomeenkin tulevat linnut. Varsinkin kurkia oli siella aikaisemmin kevaalla tuhansia.
Tama suoperainen laakso kuivattiin aikoinaan pelloksi, mutta myohemmin osa siita palautettiin
luonnolliseen tilaan. Viljelijat eivat ole kovin innoissaan siita, etta nalkaiset linnut popsivat seka viljaa, maapahkinoita etta kaloja kasvatusaltaista, mutta toistaiseksi sopu on jollain tapaa loytynyt. Muuttolinnut eivat mielellaan lenna merien yli, joten tie euroopasta afrikkaan kulkee yleensa joko Gibraltarin tai Israelin kautta. Joskus linnut ovat niin tyytyvaisia Hulan majoitukseen, etta niita pita ihan hatistella jatkamaan matkaa.

Tien molemmin puolin on isoja vanhoja eucalyptus-puita. Ne on aikoinaan istutettu suojaamaan tiella kulkijoita, aikana jolloin Syyrian armeija vaikutti laheisilla Golanin kukkuloilla.

Tutkimme muutamia lahteita ja polkuja, vuoroin hikoilimme auringossa ja uitimme varpaitamme jaakylmassa vedessa viikunapuiden katveessa. Nyt oli sapatti, ja muitakin retkeilijoita riitti. Nuoria ja vanhoja, juutalaisia, arabeja ja druuseja. Yhteista oli etta kaikki olivat iloisia ja enemman tai vahemman markia.

Jeeppeja ja monkijoita ja moottoripyoria oli yllattavan vahan. Niiden polyja onkin patikkaretkeilijan ikava nieleskella. Iltapaivalla palasimme majapaikkaan keraamaan tavaroita. Meluisat ex-naapurit jatkoivat istuntoaan siella. Toivottavasti huomasivat, mitten vaihdoimme huonetta ja ymmarsivat syyn.

Kotimatka alkoi kauniin Jordanjokea myotailevan pikkutien kautta. Virta on viela talven jalkeen voimakas, kun Hermon-vuoren lumet juuri sulavat. Tana vuonna sateita ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi. Kauempana nakyvasta Gennesaretin jarvesta puuttuu noin 4 metria vetta.









Matkamme jatkui Gennesaretin itapuolta illalliselle Tzel Tamar ravintolaan, ja tiella naimme hauskan Kuplan raskaassa lastissa, sisalta ja ulkoa. Mita lie risujakin oli katolla.


Ravintolaan tutustuimme kuukausi sitten edellisella pohjoisen lomallamme. Lampaanlihapullia ja muusia, ja kotimatka Ramat Ganiin sujui hyvin, ruuhkia ei yllattaen ollut lainkaan. Usein lauantai-illan paluuliikenne on niin tukkoista, etta katuu sita, etta on yleensakaan liikkeelle lahtenyt.

3 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Hyviä kuvia olet onnistunut ottamaan,minkälainen kamera sulla on?

Ihan kivalta kuulostava reissu!

Anu kirjoitti...

Kamerani ei ole kovin kummoinen, Canon PowerShot A530. Olen suunnitellut ostaa parempaa, mutta toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi. Aurinkoisella ilmalla kuvat ei ole kovin hyvia, mutta niin kai se on vahan kaikissakin kameroissa. Lahikuvat (macro) onnistuu yleensa upeasti!

Jael kirjoitti...

Ihan upeita kuvia onnistut kuitenkin tuolla Canonilla ottamaan!