tiistai 18. lokakuuta 2011

Suuri paiva


Tanaan yli 5 vuotta Gazassa panttivankina ollut sotilas
Gilad Shalit palaa kotiin. Israel luovuttaa yli tuhat palestiinalaista vankia.
Monet heista on tuomittu elinkautiseen vankeuteen osallitumisestaan
siviileja vastaan tehtyihin terrori-iskuihin.  Naista mainittakoon Sbarro-ravintola
Jerusalemissa vuonna 2001 (15 kuollutta), diskoteekki Tel Avivissa (21 kuollutta),
Park-hotelli Netanyassa vuonna 2002 (30 kuollutta) ja monta muuta.
Kaikenkaikkiaaan vapautettavat vangit ovat vastuussa satojen siviilien kuolemasta.
Tarkan listan loytaa taalta.
Tuntuu kauhealta ajatella milta naiden uhrien omaisista tuntuu, kun syylliset
paasevat nyt vapauteen. Toisaalta on ollut yhta vaikeaa seurata Giladin vanhempien
taistelua poikansa puolesta.
Taalla on paljon keskustelua siita, pitaisiko vankien vaihtoon ollenkaan ryhtya.
Toisaalta se helpottaa terroristien toimintaa, kun he tietavat etta saattavat vapautua
nopeastikin tallaisten vaihtojen kautta, ja kannustaa panttivankien sieppaukseen
kiristysta varten. Toisaalta valtio on luvannut pitaa sotilaistaan huolta, joskus siis
kalliillakin hinnalla. Nain ei ole joka maassa. Amerikkalainen sotilas tietaa etta hanta
vastaan ei luovuteta ketaan, eika edes neuvotella. Mutta ehka heita ei sitten siepatakaan,
kun toinen puoli tietaa etukateen tilanteen.
Taytyy muistaa etta Gilad Shalit ei ole saanut tavata koko yli viiden vuoden vankeusaikanaan
Punaisen Ristin , eika muunkaan puolueettoman jarjeston edustajaa. Han oli 19-vuotias
sieppauksen aikaan. Voi vaan toivoa etta hanen tilansa on niin hyva kuin vain voi olla
nain pitkan kauhean ajanjakson jalkeen.

Edit: just eka kuva julkaistu. Nayttaa olevan suht ok.

7 kommenttia:

Mirja kirjoitti...

Minä olen myös seurannut tänään Giladin vapauttamista ja iloitsen paljon. Hinta oli kyllä kova, mutta Gilad Shalit oli jo paljon enemmän kuin kaapattu vanki, niin pitkään oli vankina ja hänen kohtalonsa oli välillä niin epäselvä. Olen muutenkn aina ollut tosi vaikuttunut siitä millaisiin uhrauksiin Israel on valmis omiensa vuoksi, edes vainajien luita ei jätetä vihollisen käsiin.

Minäkin voin vain toivoa Gilad Shalitille kaikkea hyvää ja että toipuisi mahdollisimman hyvin. Ja että häntä ei paljon syyllistettäisi, syyllisyyttä varmasti tuntee jo itsekin omasta takaa ihan riittävästi.

Yaelian kirjoitti...

Kauhean laihan näköisenä tuli takaisin,taisi ruokahuolto vankeudessa olla aika huono.,.Minusta hinta kyllä oli liian kova,ja yllyttää ehkä uusiin kaappauksiin.

pikkujutut kirjoitti...

Tässä ei voi kuin toivoa, että kaappaukset olivat sitten tässä mutta jotenkin en usko siihen itsekään. Kai tässäkin vaihdossa on jokin takana, miksi näin.

Tuula kirjoitti...

Kaksipiippuinen juttu, mutta Giladia ja hanen mahdollista kohtaloaan vankeuden jatkuessa ajatellen, ainoa oikea ratkaisu! Luulen hanen karsineen jo enemman kuin tarpeeksi.

Mutta kuten Yaelian mainitsi, kovin oli riutuneen nakoinen poika... Enka yhtaan ole yllattynyt.

Tirtsa kirjoitti...

Minusta on hienoa, että hän pääsi viimein vapauteen, mutta.. millä hinnalla... hmmm.. sen tulemme varmaan näkemään..

Nurkkalintu kirjoitti...

Iloitsen Giladin ja hänen perheensä puolesta. Viisi vuotta tuollaista vankeutta on hirveän pitkä aika. Toivon hänelle hyvää ja vakaata toipumista kaikesta kokemastaan sekä siunattua tulevaisuutta.

Marleena kirjoitti...

Uskomattomia uhrauksia! Vihollisen vaatimukset ovat mahdottomia. Onkohan miehestä enää eläjäksi? Millaista oli olla vankina niin kauan? Toivon miehelle kaikkea hyvää!