Viimenen Turkista talta eraa

Tama kuva unohtui viime postauksesta. Hurjan nakoinen ruosteinen lautta vei meidat

jarven poukaman yli matkalla Nemrut-vuorelle. Vahan arvelutti kun lautta painui

koko ajan alemmaksi kun painavia kuorma-autoja ajettiin sinne.  Napparasti osasivat

sen kuitenkin tasapainoisesti lastata. Jarvi on syntynyt valtavan Ataturk-padon rakentamisen

myota Euphrat-jokeen.

Palasimme myohemmin Vanin suuntaan. Jarven pohjoispuolella tutkimme naita

vanhoja seldžukien 1200-luvulta peraisin olevia hautakivia.

Jatkoimme pohjoiseen Muradien putouksille.

Ja sielta Doğubeyazıt-kaupunkiin. Seudun nahtavyys on 1700-luvulla rakennettu

Ishak Pasha palatsi.

Toinen seudun nahtavyys on tietysti Ararat-vuori, joka piileskeli tapansa mukaan

pilvissa mutta nayttaytyi hienosti suoraan hotellimme ikkunasta seuraavana aamuna.

En millaan muista milta ajankaudelta ja minka kulttuurin jaljilta nama

 muinaismodernistiset taideteokset olivat.

Pitkan matkan muistona olivat myos ystavalliset ihmiset, kuten

kaikilla muillakin matkoillamme Turkissa. Taalla idassa uskonnollisuus

vaikuttaa myos paljon. Alkoholia ei ole tarjolla ravintoloissa, olutpullonkin

loytyminen on lahes mahdotonta. Istanbulin diskot tuntuvat kaukaisemmalta

kuin kuu taivaalla.

Alueella on ollut aina

paljon levottomuutta kurdien ja Turkin hallinnon valilla.

Tiesulkuja oli siella taalla, kaikkien henkilotiedot tarkastettiin.

Muutaman kerran tuntui etta sotilas viivytteli passien

kanssa ja ajateltiin jo etta onkohan nyt vahan huono

paikka. Sitten pitkaan mietittyaan han onnistui muistamaan pari

englannin sanaa ja toivottamaan meille hyvaa matkaa!

Ei voi kuin toivoa kaikkea hyvaa talle kauniille, koyhalle

ja politiikan runtelemalle alueelle, joka nyt sai niskoilleen viela

taman maanjaristyksenkin.