torstai 6. joulukuuta 2012

No itsenaisyydesta minakin...

viela kantaisin korteni tahan jo korkeaan kekoon.

Toimistossa kerroin etta tanaan on Suomen 95v. itsenaisyyspaiva.
Kysyivat tietysti miten sita juhlitaan. Sanoin etta ei kovin iloisesti. Paivalla
perhepiirissa, katsotaan ehka telkkarista, kuten joka vuosi, sama mustavalkoinen
sotaelokuvaklassikko. Ja illalla sitten jatketaan saman toosan aaressa seuraamassa
presidentin vastaanottoa, kun han siella kattelee tuhansia vieraita. Selostajat
ja kotikatsomo arvostelevat vieraiden juhla-asuja. No, se jonkun rouvan
nallekarhuhelmamekko olikin aika outo...

Etta mitaan riehakkampaa ja iloista karnevaalimeininkia ei ole. Yritin sanoa etta
se johtuu historiasta, kun Suomi on joutunut taistelemaan itsenaisyyden saavuttamiseksi
ja sailyttamiseksi. Molemmat vanhempanikin olivat rintamalla maata puolustamassa.

Sita selitysta ei oikein taalla uskottu. Israelhan on taistellut itsenaisyydestaan alusta
 (1948) saakka ja monta kertaa ihan lahimenneisyydessakin. Sodissa kaatuneita
on lahes jokaisen perhe- tai tuttavapiireissa. Ihan tuoreitakin. Silti taalla juhlitaan
itsenaisyyspaivaa iloisen karnevaalin merkeissa. Ja edellinen paiva on se
kaatuneiden muistopaiva, joten suru muuttuu iloon ihan yks kaks. Mutta muuttuu!

Joten mikahan selitys tahan loppujenlopuksi on? Pohjoisen kansan melankolinen luonne?
Hapea iloita kalliilla hinnalla saadusta itsenaisyydesta? Synkka vuodenaika? Mina
en ainakaan osannut kunnolla tuohon vastata.




9 kommenttia:

Melissa kirjoitti...

Itse olen myös kummaksunut tätä tapaa juhlia itsenäisyyttä. Meillä ei katsota tuota tuntematonta eikä kyllä linnan juhliakaan. Liian puuduttavaa mun makuun.

pikkujutut kirjoitti...

Jep, se mekko oli törppö.Huomattavasti parempi, samalla ajatuksella, oli USA:n suurlähettilään vaimolla, poro rinnuksilla oli loistava.

En usko että suomalaiset häpeävät itsenäisyyttään, päinvastoin. Se on niin tärkeää, että silloin täytyy olla vakava ja virallinen.Ja minä uskon, että pimeä ajankohta yhdistettynä melankoliaan lisää tätä.

Toisaalta en myöskään tajua täällä tätä sormia napauttamalla tapahtuvaa tunnetilan vaihtoa-onko tunnekokemus aito kun sen pystyy lennossa vaihtamaan ja mikä sitten on aitoa kokemusta ? Näihin en ehkä koskaan saa vastausta :)

Satu kirjoitti...

Minäkin haluaisin tietää selityksen tähän! Luulen, että se liittyy juuri tuohon edellä mainittuun, että vakavalla asialla ei ole soveliasta leikkiä, eli ei saa juhlia liian hilpeästi. Olisi mielenkiintoista tietää, onko tästä tehty ihan tieteellistä tutkimusta tai jotain vastaavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Olen myös ihmetellyt, miksi on aina niin synkkää, kunnioitetaan tietenkin veteraaneja mutta voisihan sitä vähän iloisemminkin? Niistä linnan juhlista tykkään, nyt oli kauniita pukuja vain pari kummajaista..Meillähän ei ole noiden kuninkaallisten juhlia niin on edes tämä kerran vuodessa. Kyllähän itsenäisyys on juhlimisen arvoinen asia.

Mine kirjoitti...

Samaa on ulkomaalaiset ihmetelleet myös joulusta. Sitäkin vietetään hartaasti, kun se muissa maissa on iloinen juhla. Minusta suomalainen osaa juhlia vain sikaillen kännissä (juhannus) tai olla harras (muut juhlat). Tästäkin tietysti nyt joku pahoittaa mielensä, mutta sanoinpa silti:).

Anna kirjoitti...

Periaatteessa itsenäisyyspäivää voisi juhlia vaikka yhtä hilpeästi lähes karnevaalimaisena katujuhlana kuin ranskalaiset kansallispäiväänsä heinäkuun 14., näyttää tuntienpituisessa paraatissa koko armeijan asevoimansa ja laulaa kansallislaulussaan "Nyt kalpaan tarttukaa..."
Mutta:
1.meillä on liian kylmä joulukuussa ulkoilmariehoihin,
2.me emme voittaneet vaan hävisimme sotamme;
3.meillä on naapurina suurvalta;
4.me emme koskaan ole yrittäneetkään ottaa keneltäkään mitään pois(aloittaneet sotia ja yrittäneet vallata alueita);
5.me olemme osallistuneet rauhanturvatöihin jo vuodesta 1956 Suezilta asti;
6.meillä on sen verran sota-aseita ja sotilaita kuin tarvitaan oman maan puolustamiseen.
Luetteloa voisi vielä jatkaakin.
Kullakin maalla on aiheensa ja tapansa juhlia valtiollista juhlaansa.
Ulkomaalaisilta vaaditaan jonkin verran paneutumista historiallisiin, poliittisiin ja maantieteellisiin asiayhteyksiin, mikäli haluavat jonkun maan juhlatapoja ymmärtää.
Sanoisin, että suomalaisilla ja israelaisilla on kaksi yhteistä intressiä: rauha ja oma territorio ja hallinto.Kummallekaan se ei ole aina ollut itsestäänselvyys.

Sirokko kirjoitti...

Samaa on mietitty täällä, luulisi itsenäisyyden olevan iloinen asia. Ehkä suomalaisissa asuu pieni marttyyrinpoikanen, ovat kuitenkin ylpeitä saavutuksistaan... mutta sehän on syntiä, joten täytyy pitää tietynlaista marttyyrinkruunua että muutkin huomaisivat miten vakavasta asiasta on ollut kyse ja miten hyvin on pärjätty siitä huolimatta.
Ei minulla silti mitän isänmaallisuutta vastaan ole, kyllä sekin saa näkyä, voisi näkyä myös ilona.
Linnan juhlat on tosiaan yksi oudoimmista kättelyjutuista.. omien 'kuninkaallisiemme' katsastus...heh heh, tottakai minäkin katsoin.. (ja se nalle oli aika järkky :D

anumorchy kirjoitti...

Nallemekon selityskaan ei oikein mennyt ymmarrykseen.
Tuosta Iranin suurlahettilaan jutusta, sehan on kai uskontoasia, kun eivat kattele naista. Taallakin eivat ortodoksijuutalaiset kattele naisia, joten ei ei se ole mikaan maassa maan tavalla, vaan uskonnon paattava asia. Kumma kun siitakin pitaa nipottaa!

Sateenkaari kirjoitti...

Enemman tuo İtsenaisyyspaivan juhlinta kohdistuu valtiovallan taholle. Kunniakynnit sankarihaudoilla. Armeijan paraatit jne.
Samoin se on taalla Meilla Turkissa.