keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Marokon muistoja

Eilen aloin lukea Vivi-Ann Sjogreninin kirjaa "Saharan aamut ja illat". Sain kirjan jo viime kesana, mutta jotenkin sen lukeminen jai silloin.Kirja kertoo Vivi-Annin ja miehensa Pacon tekemasta matkasta Marokkoon,
pieneen keitaaseen Saharan laidoilla. Vivi-Ann kuvaa taidokkaasti paikallisten asukkaiden valitonta ja vieraanvaraista suhtautumista kummallisiin muukalaisiin. Heista huolehdittiin ensihetkesta alkaen,
tuotiin ruokaa, kutsuttiin syomaan ja kyseltiin vointia ja kuulumisia. Pieni kylayhteiso pitaa huolta jasenistaan, ja monet lansimaiset selvyydet kuten vuokran maksaminen talosta tai majatalon huoneesta
(sehan on kumminkin tyhjillaan) eivat sovi asukkaiden ajatusmaailmaan.

Kirja heratti elavia muistoja viime vuoden paasiaisen aikaan tekemastamme Marokokon matkasta. Vaikka olimmekin tavanomaisella seuramatkalla ilmastoidulla (enimmakseen) bussilla, jotain tuntua
paikalliseen elamaankin saimme.

Minttuteeta. Vihdan kokoinen nippu minttua lasiin, ja teeta paalle sen verran kuin mahtuu.


Auringonnousu Saharassa oli meillekin ihmeellinen kokemus.



Matkalla Timbuktuun?


Vivianin kuvaamat kastelukanavat keitaalla takaavat veden jaon jokaisen perheen palstalle.



Eramaan opas.






Eramaan keitaat ja kylat sulautuvat ymparoivaan maisemaan
taydellisesti. Punaiset talot punaisten vuorien keskella.


Viljelykseen sopivaa maata ei tuhlata asutukselle. Talot ovat keitaan reunoilla.


Ja tietysti maailman ainoat puissa kiipeilevat vuohet!


Israelilaiset matkailevat Marokossa suhteellisen paljon verrattuna muihin muslimimaihin. 1950- 1960 luvulla tanne muutti satojatuhansia Marokon juutalaisia, joten monet matkustavat etsimaan juuriaan, nakemaan lapsuuden maisemia, vierailemaan sukulaisten ja kuuluisien rabbien haudoilla. No, minulla ei siella juuria ole, eika miehellanikaan, mutta 15 paivan kiertomatka oli hyvin antoisa. Maisemat ovat hyvin monipuoliset merista vihrean rantakaistan jalkeen korkeisiin vuoriin ja eramaahan keitaineen.


Mahdottoman vaikea oli valita kuvia tahan postaukseen. Niita on niin paljon. Ehka laitan Picasa-albumiin myohemmin lisaa.

3 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Kiva oli tehdä Marokon matka kuviesi kautta:-)

Jael kirjoitti...

Heitin sulle haasteen blogissani/ota vastaan jos viitsit....

mizyéna kirjoitti...

Eka kuva on ihan unelma!! Juuri makuuni. Meidän kotikadulla kulkeva vuohilauma kyllä kiipeilee ihan mihin tahansa :D