tiistai 17. marraskuuta 2009

Tietöissa


Isannalla on avautunut uusi ura. Kylla han on kaikenlaista ehtinyt elamassaan kokeillakin. Nyt on vuorossa taksin ajo. Toistaiseksi alla on vuokra-auto. Vuokrasopimus on aika epamaarainen; omistaja maksaa alvin ja antaa isannalle fiktiivisen palkkakuitin. Toisaalta tienistit jaavat myos meille, niin paljon kuin vaan jaksaa ajaa. Puhtaana, mita nyt bensat pitaa maksaa. Hmmm, kylla tasta nyt joku vero jaa maksamatta varmaan...

No, tama on valiaikainen ratkaisu. Jos tykkaa, voi sitten ostaa oman auton. Sitten muuttuukin "yksityisyrittajaksi" ja verovirasto on sen jalkeen tuttu paikka!

No, toistaiseksi opetellaan katuja, pubeja, diskoja ym hierontalaitoksia tuntemaan. Perjantai-iltana oli ottanut "katutyolaisen" kyytiin. Ihmetteli mita se nainen siella takapenkilla itsekseen aheltaa. Oli riisunut pitkavartiset saapikkaansa, ja niiden varsista ropisi lattialle satasen seteleita vaikka kuinka. Kuulemma turvallisin paikka laittaa ansiot, kun laukkuja siepataan ja taskuistakin saattaa tyon tuiskeessa pudota.

6 kommenttia:

BLOGitse kirjoitti...

Jannittavaa. Saat kuulla jatkossa mita ihmeellisempia tarinoita miehesi asiakkaista!
Minakin laitan rahat jemmaan sukan varteen silloin jos olen tanssien liikkeella! :)

finkinja kirjoitti...

Tuohan kuulostaa ihan mukavalta hommalta.

Jael kirjoitti...

Hih, nauratti nuo setelit saappaissa.Tosin muistan itsekin kerran jemmanneeni sellaisiin rahaa ulos mennessä. Mutta en sentään niin paljon kuin miehesi asiakas,,;D

SaaraBee kirjoitti...

Miehesi saa varmaan itse päätää työaikansa. Vai mitä?
Taisi olla "matkustajalla" kiireinen päivä tai paremminkin yö, kun rahaa oli saappaat pullollaan"

Leena Lumi kirjoitti...

Anu, ei ole totta! Nyt sun pitää alkaa postata jänniä juttuja, jotka kyllä oikein tuntuvat olevan sun alaasi. En ikinä unohda sitä ravintolasta erotettua miestä ja mitä hän sitten teki sille omistajaperheelle.

Villiä!

anumorchy kirjoitti...

Tyoajat saa paattaa itse. Toistaiseksi tarkoittaa sita etta on toissa koko ajan. Ehka ajan kanssa vahan rauhoittuu. Toivottavasti.