Kroatia osa 2

Herasimme aikaisin ja pikaisen kahvinkeiton jalkeen hipsimme autolle ja starttasimme pitkalle matkalle kohti Plivicen kansallispuistoa. Ensin Zagrebin moottoritieta Karlovaciin asti ja sielta etelaan. Aamu oli tosi sumuinen ja harmaa, ja sisamaan vuorille pain ajoimme todella pilvessa. Pelkasimme jo etta hyvan saan onnemme oli loppunut. Karlovacin jalkeen oli sodankin merkkeja nakyvissa. Monien talojen seinissa oli ampumajalkia.
Muutenkin tama tie oli jollain tapaa ankea. Paljon taloja oli asumattomina. Kesken jaaneita uusiakin taloja oli aika paljon.

Vahan enne kansallispuistoa pysahdyimme Slunj-kylassa. Siella oli jo laitettu aamusella lihatkin kypsymaan.

Slunjissa on paljon virtaavaa vetta ja vanhoja myllyja. Lahes joka talossa on huoneita vuokrattavana. Naimmepa yhden kyltin hepreaksikin.

Kiertelimme vahan aikaa kaunista kylaa.

Mies harmitteli kun ei tullut onkea mukaan.

Houkutteleva ravintola, mutta liian aikaista lounaalle.
Jatkoimme vaatimattomalle kylatorille. Siella seisoi maalaisisanta porisevan oljykattilan aaressa, ja hanella oli kypsia kanankoipia ja kyljyksia. Mieheni yritti kysya onko se nautaa, mutta myyja kielitaidottomana oli ymmallaan. Mieheni siihen etta "muu?" ja isanta vastasi helpottuneena ymmarryksen loydyttya etta "oink oink". Kansainvalinen sanasto auttaa. Isanta pakkasi neille herkullisen lounaan, lisasi sipulia ja tukevia leipaviipaleita matkaan.

Plivicen puistossa on 16 jarvea, korkeuseroa niiden valilla on yhteensa n. 135 metria. Tasta syntyy uskomattoman kaunis jarvien ja pienten putousten ketju. Vesi on turkoosia ja syksyn ruska lisaa viela varia.

Valitsimme tietysti pisimman polkuvaihtoehdon, ylimmalta jarvelta alas asti. Tassa kohtaa istuimme penkilla ja kukuriku ja oink oink syotiin hyvalla ruokahalulla.

Vetta joka puolella...

Ja kirkasta!

Ruskasorsia.

Suuri osa poluista on rakennettu puusta vahan korkeammalle. Kevaalla taalla on varmaan enempi vetta.

Suomen mutajarviin tottuneena tuo veden kirkkaus on uskomatonta.

Taas vahan alaspain.

Tungosta ei ollut, vaikka tama onkin Dubrovnikin lisaksi varmaan Kroatian tunnetuin turistikohde.

Viimeinen kuva ylhaalta. Jotkut vaittavat etta reitti pitaisi kulkea alhaalta ylos, kun muka silloin nakisi putoukset paremmin. Meille oli hyva nain.

Jatkoimme matkaa iltapaivalla, ajattelimme ajaa vaan pienen patkan , mutta lopuksi paadyimme ajamaan Zadarin kaupunkiin asti. Sinne saavuimme jo iltapimeassa. Loysimme mukavan Maria Pansionin, raahustimme hadintuskin lahiravintolaan illalliselle ja takaisin nukkumaan.