Bledin seudulta ajelimme lanteen, matkalla piipahdimme ex-tempore katsomassa taas yhta vesiputousta. 
Pieni alttari oli siella myos, sahkokynttiloineen.
Samoin meidat yllattivat nama marjaisat pihlajat. Muutenkin kasvillisuus on sekoitus valimerellista ja eurooppalaista, maastossa nakyi sulassa sovussa seka sinivuokon etta syklaamin lehtia.
Melkein ajoimme vahingossa Itavaltaan johtavaan tunneliin, mutta viime hetkessa koukkasimme oikealle tielle. Kranjska Gorasta kaannyimme etelaan ylittamaan korkeat juliaaniset Alpit. Paiva oli sunnuntai ja mutkaisilla vuoristoteilla kurvaili varmaan tuhansia toinen toistaan komeampia moottoripyoria. Maisemat olivat taas kerran mahtavia, nyt oikein vuoristoisia.
Tama suloinen sitikkakin oli vuorta ylittamassa.
Ensimmaisessa maailmansodassa venalaiset sotavangit rakensivat tata tieta. Monet heista jaivat lumivyoryn alle ja sen muistoksi on tama kappeli.
Tien ylin kohta on muistaakseni 1600 metria. Pohjoisrinteella nakyi pienia lumilanttejakin viela.
Tama kierros vei meidat periaatteessa Triglavin vuoren ja suuren kansallispuiston ympari.
Ylhaalla on jo aika karua.
Isanta innostui tietysti sunnuntaiajelulla olleista Fiateista ja haastatteli italialaisia omistajia pitkaan. Yhteinen kieli tuntui loytyvan, vaikka italialaisilla ei oikein englanti hallussa ollutkaan.
Vuorten etelapuolella oli Kanal-niminen pikkukaupunki ja mahtava silta.
Kaannyimme illan hamartyessa itaan moottoritielle ja ajoimme viela reilun tunnin Postojnaan, jotta olisimme siella heti aamusta valmiina valloittamaan Slovenian ykkosnahtavyytta eli Postojnan tippukiviluolia. Majapaikan vieraanvarainen isanta juotti meidat umpihumalaan itsetekemallaan metsamarjasnapsilla, ja saksalainen motoristi antoi monta hyvaa tippia Kroatiaa varten.
Tama kierros vei meidat periaatteessa Triglavin vuoren ja suuren kansallispuiston ympari.
Ylhaalla on jo aika karua.
Isanta innostui tietysti sunnuntaiajelulla olleista Fiateista ja haastatteli italialaisia omistajia pitkaan. Yhteinen kieli tuntui loytyvan, vaikka italialaisilla ei oikein englanti hallussa ollutkaan.
Vuorten etelapuolella oli Kanal-niminen pikkukaupunki ja mahtava silta.
Kaannyimme illan hamartyessa itaan moottoritielle ja ajoimme viela reilun tunnin Postojnaan, jotta olisimme siella heti aamusta valmiina valloittamaan Slovenian ykkosnahtavyytta eli Postojnan tippukiviluolia. Majapaikan vieraanvarainen isanta juotti meidat umpihumalaan itsetekemallaan metsamarjasnapsilla, ja saksalainen motoristi antoi monta hyvaa tippia Kroatiaa varten.
Tuleepas tasta nyt moniosainen tarina, pyydan anteeksi jos ikavystytan lukijoita!
7 kommenttia:
Et suinkaan ikävystytä,tätä matkaa on ollut tosi kiva seurata kuviesi kautta ja toivottavasti vielä löytyy lisääkin.Upeita maisemia kerrassaan!
Tamahan on aivan ihanaa! Itse kun ei aina reissuun paase, niin on mukavaa seurata muiden matkakertomuksia. Lisaksi niista saa aina kivoja vinkkeja, jos joskus itsekin paasisi reissuun.
Kylla tuolla olikin aivan ihania maisemia!
Minun ensimmainen autoni oli muuten tuollainen pikku Fiat! No, siita on aika paljon aikaa...
Onpa todella hienot maisemat!Paljon ehditte kierrella lomanne aikana.
Kerran kun ajoin autolla Ateenaan ja sielta laivalla Haifaan,ajoimme entisen Jugoslavian lapi ja muistan juuri ne hienot maisemat!!!
Anu, en meinaa nahoissani pysyä, kun nyt pitäis auton nokka kääntää alpeille. Just nyt!
Kukaan ei ikävysty, vaan matkailee kanssasi.
Kerro vaan ja paljon kuvia mukaan. Et kyllastyta.Vesi on upean varista, et varmaan ole kuvia kasitellyt, vai oletko?
Jatkoa odotellen.
Kuvista näkee, että matkanne on ollut ikimuistoinen. Slovenia näyttää aivan huikaisevan kauniilta maalta...ihastelin jo noita alempia vesiputouskuvia samoin olen käynyt ihastelemassa kuvia, joita olet aiemmin ottanut Israelissa. On hienoa päästä tällaisten matkareportaasien myötä tähyämään maihin, joista ei mitään tiennyt.
Kiitos kaikille!
Kuvia ei ole juurikaan kasitelty, mita nyt vahan kontrastia tai rajausta. Varit ovat aitoja.
Mirja, terveuloa!
Lähetä kommentti