Kroatia osa 4

Tassa maisemaa parvekkeelta Trogirin vanhan kaupungin suuntaan. Sadepilvet olivat kadonneet.

Aika tuulista kylla oli.

Taas yksi kellotorni valloitettava!

Tama katosta tunkeva apostoli oli aika janna.

Pulleita enkeleita.

Koristeellinen ikkuna kapriskasveilla. Ne sitten onnistuvat itamaan ja kasvamaan mita kuivimmilla seinilla ja kivimuureilla.

Ja sitten sielta kellotornista. Oli kamala tuulikin!

Toiselle puolelle. Hui! Taidan olla masokisti.

Tukevasti alhaalla takaisin. Ovenpielen leijonakin nayttaa tyytyvaiselta.

Enkelit poseeraavat taas.

Verhoista ja kukkaruukuista paatellen tamakin talo on jonkun koti.

Ihana sisaankaynti. Puuttuu vaan iso harmaaraitainen kissa portailta.

Torilla on satoa. Noista pienista punaisista en saanut selkoa mita ne ovat. Muuten, tama onkin jo Splitin kaupungista, jonne on Trogirista lyhyt matka. Split onkin iso kaupunki, noin 200 000 asukasta. Vanha kaupunki on ihastuttava roomalaisten raunoiden ja uudempien rakennusten sekasotku. Diolectianin palatsi on Unescon suojelukohde.

Yksi porteista.

Tornimasokisti. Tama oli kylla viimeinen!!

Risteilijoita satamassa. Mina en tallaisesta matkailusta pida. Laiva pysahtyy muutamaksi tunniksi ja tuhannet turistin hyokkaavat maihin kuin muurahaislauma.

Onneksi tama ei alkanut soida kun olimme tornissa!! Kerran Venetsiassa kavi niin.

Joka nurkassa taidetta.

Oliskohan neidin pitanyt laittaa pikkuisen peittavammat poksyt jalkaan!

Aika jatkaa matkaa. Mies vaan ajoi ja ajoi. Juuri kun alkoi tulla pimeaa, kaikki zimmer-kyltit katosivat. Lopulta tuli RAJA eteen. Kas, Bosnialla on pieni patka merenrantaa myos, ja se periaatteessa jakaa Kroatian kahteen osaan. Saavuimme Neumin kaupunkiin, joka naytti aika autiolta ja hoitamattomalta, vaikka pari isoa hotellia nakyikin keskustassa olevan. Loysimme mukavan yosijan asuntohotellista, jossa olimme varmaan talonmiehen ja siivoojan lisaksi ainoat asukkaat. Taydellinen asunto keittioineen ja merinakymineen, 30 euroa.

Ravintoloita oli suunnilleen yksi, ja siella nauttivat illallista amerikkalaiset merivaen sotilaat, joiden alus oli ankkurissa lahdella. Onneksi ei ollut kyse mistaan lentotukialusesta tuhansine sotilaineen! Ruoka oli tavan mukaan hyvaa ja hinnat alhaiset. Bosniassa valuuttana on jonkinlainen markka, mutta maksu kavi onneksi muillakin valuutoilla.