Sloveniassa, osa 4

Tassa majatalomme parveketta. Slovenian maaseudulla lahes joka talossa on tallaiset varia pursuavat kukkalaatikkoistutukset.
Tama paiva on omistettu luolille. Heti aamuyhdeksalta olimme jo valmiina Postojnassa. Kuvia siella ei saa ottaa, joten voitte tutustua paremmin taalla. Matka alkaa junassa joka kiitaa joskus pelottavankin matalaa tunnelia pitkin pari kilometria maan uumeniin. Raiteet rakennettiin jo vuonna 1872. Junan pysahdyttya jakaudutaan ryhmiin kielen mukaan, ja tehdaan noin tunnin kierros kavellen. Opas tietysti selittaa tippukivien synnysta ja erilaisista muodostelmista. Luolat ovat valtavan kokoisia, usein kymmenien metrien korkuisia. Isoimmassa tilassa on aikaisemmin jarjestetty konsertteja, mutta kylma ja kostea ilma ei kuulemma tehnyt hyvaa insrumenteille. Luolissa asuu myos monia pimeyteen sopeutuneita, pigmentittomia ja sokeita (olipas vaikea sana) elaimia, joista tunnetuin on salamanteri. Niita on ollut ennen hakissa luolassa naytilla turisteille, mutta ne karsivat stressista ja siirrettiin muualle.
Ulkopuolella on erillinen terraario, jossa emme kayneet.
Paluumatka paivanvaloon oli taas junalla. Opas kertoi kovan vauhdin olevan siksi, etta ihmiset eivat ehtisi ottaa valokuvia matkalla.


Matkamme jatkui muutaman kilometrin paassa olevaan Predjaman linnaan. Rakennuksen sijainti vuoren kylkeen tarrautuneena on mahtava.

Miesta huvitti kovasti mutkaisilla teilla tiheaan esiintynyt varoitusmerkki.

Jatkoimme Skocjan -luolaan, joka jaa joskus Postojnan varjoon mutta oli meidan mielestamme hienompi. Siella liikutaan kavellen ja isoimman luolan koko ja pituus on valtava. Korkeus on maksimissa 146 metria. Lisaksi luolan pohjalla virtaa maanalainen joki, joka lisaa oman viehatysesta. Ryhma oli pieni ja luolat tuntuivat vahemman "kuluneilta" kuin Postojnassa.

Tama hapankaalikeitto oli ateriani luolakierroksen jalkeen. Oli muuten hyvaa vaikka ulkonako ei ehka kaikkia houkuttelisikaan...

Mutta paivaan mahtui viela yksi kohokohta! Piran-niminen ihastuttava rantakaupunki. Sloveniallahan ei kovin paljon rantaa olekaan. Kaupunki on venetsialaistyylinen ja kauniisti hoidettu.

Venestatama pitaa olla tietysti.

Maalarille riittaa takuulla aihetta tassa ymparistossa.

Tartini-aukio on ollut joskus myos satamana. 1800-luvun lopulla se paatettiin tayttaa, koska se oli likainen ja haisi pahalta. Nimensa aukio on saanut kaupungissa syntyneen viulistin ja saveltajan Giuseppe Tartinin mukaan. Hanta esittava patsas on aukiolla myos.

Lapset leikkivat aukilla ja tuovat kotoisan tunnelman. Emme ole museossa vaan elavassa kaupungissa. Turistikraasaa myyvia kauppoja ei myoskaan ole.

Yksi aukion kauneimmista rakennuksista.

Sivukujat ovat hiljaisia.

Paljon mukavia yksityiskohtia...harmi etta ilta pimeni niin nopsaan.