Ymmarsimme etta Zagrebilla ei ole mitaan tarjottavaa meille tahan kellonaikaan, joten lahdimme ajelemaan heti Ljublijanaa kohti. Rajalla pitaa ostaa auton ikkunaan tarra, joka oikeuttaa kayttamaan maksullisia moottoriteita. Viikon voimassa oleva tarra maksoi muistaakseni 15 euroa. Katevaa, koska nain ei tarvi enaa pysahdella matkalla maksamaan tiemaksuja.
Vihrean jokilaakson jalkeen saavuimme Ljublianaan. Kamera unohtui autoon, mutta voin kertoa etta vanha kaupunki oli pienehko ja sympaattinen, tuntui iloiselta ja elavaiselta paikalta, ainakin kauniina aurinkoisena alkusyksyn paivana.
Iltapaivalla matka jatkui Bled-jarvelle. Vuorien keskella valkkyva jarvi on kuin postikortista. Saaressa on kirkko ja jyrkalla rantakalliolla linna.
Rannalla piti pysahtya katsomaan, mika otus kaverin vapaa niin taivuttaa...
Ja nousihan se sielta lopulta, 18.5 kiloinen karppi. Punnituksen ja haavan desifioinnin(!) jalkeen se laskettiin takaisin jarveen kasvamaan.
Loysimme loistavan majapaikan kahdeksi yoksi laheisesta kylasta, jo kotona netista kerattyjen suositusten mukaan. Ystavallinen emanta teki meille kahvit ja kertoi seudun elamasta ja nahtavyyksista. Karttoja saatiin myos. Rantaravintolaan illalliselle ja vasyneina kaaduimme petiin.
Seuraavana paivana ajoimme Bohinj-jarvelle. Tutustuimme alussa Savica-vesiputokseen, jonne johti yli 500 rappua jyrkalla polulla.
Bohinj-jarvi on vahan isompi kuin Bled, ja vuoret ymparilla korkeampia.
Kirkkoja on vahan joka mutkassa.
Ammut nauttivat myos syyspaivan auringosta ja ruohosta. Jatkoimme matkaa Voje-rotkoon. Polku vie lopulta ylos vuorille vesiputouksella, mutta kuulimme majapaikassamme yopyneelta israelilaispariskunnalta, etta se ei ole kummoinen tahan vuodenaikaan ja kannattaa tutustua vain alun rotko-osuuteen.
Vesi on uurtanut parikymmenta metria syvan uran. Rotkon pohjalla on lahes pimeaa.
Ylempana maisemat ovat vahan tasaisempia.
Syksyn merkit nakyvat jo hyvin.
Muita retkeilijoita ei juuri nakynyt, vaikka oli viikonloppu. Vain ryhma partiolaisia tuli vastaan.
Elaimia ei tunnu luonnossa kovin paljon olevan. Koko matkalla naimme vain yhden oravan, ja senkin vasta viimeisena paivana Dubrovnikin lahella. Pupuja, kettuja, kauriita tms ei nahty lainkaan.
5 kommenttia:
Kiitos, Anu! Me luettiin Reiman kanssa eka postauksesi ja hän oli myös ollut mm. tuossa linnassa. Eikö vain ole ihana tuo vesielementti ja pidämme myös vuorista. Kerro myös ruoat ja onko oikeasti herkullista ja huoneiden siisteys etc. Ja kai teillä nyt jotian hassua sattui! Meillä joka automatka...aina.
Onpa kauniita paikkoja ollut matkanne varrella,ihan herää kiinnostus mennä tuonne joskus. Kauniita kuvia olet ottanutkin.Yli 18 kiloa ja vielä palautettiin kasvamaan se kala!
Upeita kuvia, mutta ei ihme noissa maisemissa. Varmaan ihanaa tarpoa vuorten ja putousten keskellä. Kirkotkin on niin kauniita. Kiitoksia matkasta, enhän minä tuonne koskaan muuten pääsisikään.
Kiitos kivasta raportista. Tuonnehan pitää varmaan joskus lähteä.
Kuulostaa ihanalta! Ja juuri sellainen matka josta tykattaisiin.
Mekin tehdaan omatoimimatkoja, vuokrataan auto useimmiten tai junilla matkustetaan, tai yhdistetaan junat ja auto niinkuin viime vuonna Turkissa.
Lähetä kommentti