Montenegro 3

 Seuraava aamu Kolasinissa valkenikin sitten jo sateettomana. Pilvenhaituvat

lepailivat kauniisti vuorten valissa. Aloimme vahitellen ajella rannikkoa

kohti Morača-jokea myotailevaa tieta pitkin.

Ihan suomalaisia koivuja!

Saavuimme serbialaisortodoksiseen Moračan luostariin, joka on

perustettu jo 1200-luvulla.

Taalla oli jopa pari turistibussillista vakea, nayttivat paikallisilta.

Sisapiha oli niin vihrea ja kaunis, kuten luostareissa usein.

 Yon sateen muistoja hibiskuksen kukassa.

 Punaista loistoa.

Seinamaalausta.

Joki ja pieni kavelysilta.

Rantapenkat nayttavat aika haurailta.

Pidimme lounastauon  paakaupungissa Podgorizassa. Kaupunki ei ole

mikaan turistikeskus, mutta torihan on aina nahtava! Ja nahtavyys.

 Podgorizan tori oli rakennettu neuvostoliittolaiseen tyyliin isoon 

betonirakennukseen, muistutti vahan Bucharan toria Uzbekistanissa.

Alakerrassa olivat keskella vihannekset ja hedelmat, ja 

erillisissa halleissa lihat, kalat, juustot ja munat. Ylakerrassa

tekstiilit, laukut, kengat yms. 

Sitten nakyikin jo meri, kun lahestyimme Budvan rantakaupunkia.  Suurin osa

Montenegron turismista keskittyy tanne.

Siella uusi Budva, ja pikkuruinen vanhakaupunki niemella.Vuonna 1979

voimakas maanjaristys tuhosi vanhaakaupunkia pahasti, mutta se restauroitiin

tarkasti, ja sielta loytyy nyt myos kalliita merkkiliikkeiden kauppoja, ravintoloita

ja hotelleja. Ilmeisesti myos kasinoita ja yokerhoja, mutta me olemme

aina niin touhukkaita paivisin, etta yoelama kutistuu illalliseen ja sitten jo nukkumatti 

onkin tulossa jo vierailulle.

Seuraavaksi neljaksi yoksi majoituimme isoon Sentido Tara hotelliin,

joka olikin taynna euroopalaisia elakelaisia. Tunsimme itsemme Hyvin

Nuoriksi. 

Hotellin valinta johtui siita etta Anne-serkkuni oli tulossa Suomesta sinne

viikon syyslomalle, ja oikeastaan matkan idea syntyi siita, etta halusimme

tehda hanelle pienen yllatyksen. No, viestitin hanelle paivaa ennen

etta taalla odotellaan! Kannatti, saatiin tuliaisiakin, turkinpippureita

ja isannalle Marianneja ja ranskalaisia!

Hyvin hotelli kumminkin asiansa ajoi. Huoneet olivat mukavat ja siistit,

aamiainen valtava ja oma rantakin ihan vieressa.

Sivubisnesta

Alko on ilmeisesti tietamattamme laajentamassa toimialaansa, ja avannut

matkailuyrityksen tytaryhtion Montenegrossa. Eiko 

viinamonopoli tuota enaa tarpeeksi?

Montenegro 2

 Aamu Zabjakissa valkeni harmaana ja tihkuisena. Tukevan aamiaisen jalkeen
lahdimme kuitenkin jatkamaan matkaa.

Dormitor-luonnonsuojelualueeseen kuuluva Crno jezero, eli musta jarvi, oli
ensimmainen kohde. Janna etta myos Turkissa, jossa ennen tapasimme matkailla, oli
useampiakin jarvia joiden nimi oli Karagöl, eli musta jarvi. Tassa isanta tutkii
jarven maisemia.

 ja siellahan oli ihan suomalainen sorsa aamu-unilla. 

 Jarvi kuuluu isoon Dormitor-luonnonsuojelualueeseen. Komeita kuusia siella
kasvoi.

Sitten matka jatkui Tara-joen kanjoniin.

 Joen yli on rakennettu juuri ennen toista maailmansotaa upea silta. Sodan temmellyksessa
se rajaytettiin ja teknisena avustajana toimi yksi sita rakentanut insinoori. Hanet saatiin
muohemmin kiinni ja teloitettiin sillan kupeella. Myohemmin silta korjattiin ja
insinoorin muistomerkki on siella myos.

 Jatkoimme Tara-joen viereista tieta ja maisemat olivat sateellakin (ja ehka myos
sen ansiosta) upeita.

 Illan suussa ja sateen lakattua saavuimme  Biogradska gora luonnonsuojelualueelle,
jossa kasvoi upeita ikimetsia. Kiersimme n. 3 km lenkin jarven ympari hyvin merkitylla
polulla. Jarvi oli nyt kesan lopussa aika tyhja.

Nama jattilehdet olivat noin metrin levyisia. Yritin komentaa isantaa sinne
mittakaavaksi, mutta kun oli juuri ostanut uudet kalliit kengat taxfreesta,
ei halunnut menna niita mutaan sotkemaan. Ajoimme viela kymmenisen kilometria
Kolasin-kaupunkiin Cile-hotelliin. Pieni kierros mukavassa pikkukaupungissa,
illallinen hotellin ravintolassa ja nukkumaan.

Yksi plussapiste lisaa Montenegrolle on kylla se, etta joka hotellissa ja ravintolassa,
tai kahvilassa, oli ilmainen langaton nettiyhteys. Viimeisena iltana, kun siirryimme
Kroatian puolelle, illallisravintolassa ei ollut nettia ja lentokentalla se oli maksullinen.

Saavista kaataen

Kuten jo mainitsin, Montenegro otti meidat vastaan varsin vetisessa saassa.

  Alussa olin niin paniikissa, etten edes hoksannut kameraa ajatella.

 Kuvienkin laatu on vahan niin ja nain, kun vaan yritin komentaa kuskia

pysahtymaan, kunnes pahin olisi ohi. Mutta han vaan jatkoi... Vuorenrinteelle

nousevilta kaduilta virtasi vetta ihan uskomattomia maaria.

 Illalla luin netista, etta rannikolla oli satanut paivan mittaan 300(!) mm.

Se on puolet Tel Avivin VUOTUISESTA sademaarasta. Sen verran hyvin 

oli rantatie rakennettu, etta yhtakaan veteen sammunutta autoa emme 

nahneet. Meidankin pikku Suzukimme (mallia Splash, olisiko enne?) 

seilasi ne ihan mukavasti.

 Vetta virtasi ihan joka paikasta.

Nousimme sitten vuoristotielle, olihan meilla yli 200 km ajettavaa 

kiemuraisilla teilla. Pelkasin etta vesi olisi vienyt tien poikki jostain kohtaa,

 mutta niin ei kaynyt. Kivia oli kylla putoillut tielle, ja niita piti varoa. Sade

ei oikeastaan haitannut meidan matkasuunnitelmiamme, kun mitaan 

patikkaretkia ei ollut talle paivalle suunniteltu. Halusin vain pienen 

tutustumiskierroksen vuoristoalueeseen, jonne varmaan suuntaamme 

uudestaan kevaalla tai alkukesasta, kun luonto on vielakin vihreampi 

ja kukkiva.

 Muutaman tunnin ajon jalkeen paasimme Piva-kanjonin maisemiin. Tiella

oli varmaan yli 20 tunnelia, yritin niita laskea mutta jossain vaiheessa 

laskut menivat sekaisin ja keskityin maisemiin ja suunnistamiseen.

 Uudessa kannykassani on GPS-navigaattori joka toimii myos ilman kalliita

ulkomaan nettiyhteyksia, ja pystyin katsomaan etta olimme oikealla tiella.

Lopulta saavuimme mukavaan Polar Star hotelliin Zabljak-kaupungin vieressa

jo kello viiden aikaan. Meille annettiin kiva sviitti, vaikka olinkin tilannut vaan ihan tavallisen huoneen. Taytimme porekylpyammeen ja lepasimme stressaavasta ajosta.

Maukas buffet-illallinen maksoi kokonaista 8 euroa. Eurovaluutan helppous on myos

yksi Montenegron matkailun eduista.

Terveisia Montenegrosta!

Teimme ihanan viikon matkan Montenegroon. Lennahdimme Dubrovnikiin
ja sielta auton saatuamme suunnistimme etelaan. Tie rajalle muistutti lahinna
perunapeltoa asfaltin uusimisen vuoksi. Rajan ylitys sujui nopsaan. Heina- elokuussa
se voi kuulemma kestaa jopa nelja tuntia ja jonot ovat kilometrien pituisia.
Hurjat ukkospilvet odottivat meita Kotorin lahdella ja jatkossa kertoilen pikkutarkan
paivaohjelmamme, kunhan olen saanut kaikki omat ja miehen kuvat (hanellahan on nyt myos
oma alypuhelin ja innostui myos kuvaamaan) lajiteltua. No, eka paivana satoi rannikolla
uskomattomat 300 mm vetta, joka on puolet Tel Avivin vuotuisesta sademaarasta.
Sanonta "vetta kuin saavista kaatamalla" sai ihan uuden ulottuvuuden nyt.

Jerusalemin kissoja

Vanhassa kaupungissa ristiretkelaisten muistomerkilla.

Hyvin maittoi unet.

Makroviikko 70

Vapaavalintainen kolmen kuvan sarja samasta ohteesta.
Sopisikohan nama toukokuusa kuvatut kaunokaiset siihen sarjaan.

Lisaa viikon makroja taalla.

Niinhan siina sitten kavi...

isanmaallisuus lensi romukoppaan ja uusi lelu ei olekaan enaa
Nokian tavaraa. Hyvin se vanha kylla kesti, kuusi ja puoli vuotta on aika hieno aika
kannykalle. Ladata  piti kerran viikossa. Tama uusi tarvii virtaa joka ilta.
Galaxy S III eiolekaan enaa mikaan puhelin vaan ihan taysi tietokone, jolla voi myos
soittaa. Nyt ei tarvi enaa tylsistya bussipysakilla tai laakarin vastaanotolla.
Aina voi pelata Angry Birdsia tai vaikka sivistya Wikipedian kautta. Navigaattori
toimii ja latasin myos hyttystenkarkoitusohjelman! Harmi kun ei ollut sita
Suomenmatkalla heinakuussa. Olisi kiva kokeilla toimiiko se. Onko kellaan
kokemusta?

Kuvassa vanha ja uusi.

Valmis on

Huh huh! Kaikkeen sita alkaakin. 

Ja tama viela pitaa palauttaa palapelin omistajalle. 

No han saa kylla hakea sen taalta omalla vastuullaan.

Makroviikko 69

Ja aiheena sellainen hyvin tarkea asia kuin RAHA!
Tassa pari vaarennettya setelia jotka isanta on onnistunut saamaan
maksuksi taksissaan.

Lisaa rahamakroja taalla.

Palapelirintaman kuulumisia

Kuten olette huomanneet, taalla blogin puolella on ollut hiljaista. 

Osaltaan siihen on vaikuttanut tama "hieman" haasteellinen palapeli

josta kerroinkin jo aikaisemmin. 

Mukavasti se on kumminkin edistynyt. Talla hetkella nuo tyhjat kohdat

ovat niita, joita ei kannen kuvassa nay, eli kokoaminen on tavallistakin

vaikeampaa.