Tammikuukin jo kohta loppuu

Tanaan oli sateista ja kylmaa. Pohjoisessa satoi lynta ja meri myrskysi.

Kuvat netista. 

Kotona oli lamminta, ihan hiki nousi otsalle naita lahes kahden vuoden laskuja

ja muita postissa tulleita papereita lajitellessa ja mapittaessa. 

Tanaan piti olla retkikin Carmelin kukkuloille, mutta se onneksi

peruttiin. Sade, tuuli ja 10 lampoastetta ei ole aivan ihanteellinen retkikeli. 

Lukemisen ja kasitoiden lisaksi on tullut koottua muutama palapeli. 

Tama tuli valmiiksi nopsaan, kun olin pari paivaa saikulla. Leukaan laitettiin

taas pari hammasimplanttia. Kyllahan siita karsimyksesta ansaitsee lepoa. 

Antibiootti teki sen verran vetkun olon etta se oli ihan aiheestakin. 

Mukavaa tassa palapelissa oli se etta palat tarttuvat yhteen niin hyvin etta

sen voi nostaa ilmaan kokonaisena.

Aiemmin sain tutuilta tammoisen jonka kokoaminen oli jaanyt liian vaikeana kesken.

Muutama ilta ja sekin oli valmis. 

Vaan siitapa oli yksi pala  joutunut ties minne. Talla firmalla on onneksi palvelu,

eli niille voi lahettaa puuttuvan palan koordinaatit ja pitaisi saada uusi tilalle. 

Sita nyt odotetaan. 

Ja viela yksi joulukuulta. Mukava posteri Kanadan vanhoista matkailumainoksista.

Tassa oli erikoista nuo kummallisen muotoiset osat, niista ei koskaan

tiennyt mihin suuntaan ne asettuvat. 

Aika ruma palapeli

Mutta tuli tehtya nopsaan viikossa tama Pieter Brueghelin

Babelin torni. Kuuluisa fleemilainen maalari, teoksensa kylla aika 

erilaisia muihin sen ajan maalauksiin verrattuna. Tulipa vaan opiskeltua

pikkasen taidehistoriaa taman kautta. 

Sain sen miehen veljelta, olivat loytaneet varastoa siivotessa. 

1500 palaa, hailakat varit ja epailys etta montakohan palaa on heidan

lapsillaan aikoinaan mennyt hukkaan. 

No yksi vaan oli, vasemman alakulman vedesta. Isanta taydensi sen hienosti, 

leikkasi laatikon kuvasta sopivan palan. 

Uhkailimme veljen perhetta, etta kehystamme ja tuomme tauluna lahjaksi. 

Kumma kun eivat halunneet. 

Mukavaa terapiaa kumminkin viikon tylsien tyopaivien jalkeen. 

Mukaansavieva kirja ja palapeli flunssalaakkeena

Taman viikon Suomi-kirjastosta sieppasin Teemestarin kirjan,
joka on  on Emmi Itärannan vuonna 2012 ilmestynyt esikoisromaani.
Tarina kertoo tulevaisuuden maailmasta. Siella ovat mannerjaatikot sulaneet,
fossiilipolttoaine loppunut ja makea vesi on hyvin niukkaa. Aloin vasta tanaan kirjaa
lukemaan mutta yhdella sohvapotkotyksella meni yli sata sivua ja jatkoa odotan
innoissani. 
Kirja on kaannetty jo ainakin englanniksi ja saksaksi. Suosittelen jo nain alkuun!

Yksi palapelikin tuli valmiiksi viime viikon flunssataudissa. 
Kylla meinasi hermot menna mekon raidoissa. 

Tulihan taas hauska palapeli koottua

Palapeleja palkkatyönä

Kylla kylla!

Puolisen vuotta sitten minuun otti palapeliharrastajien nettifoorumin

kautta yhteytta nuori nainen, joka halusi minun kokoavan hanelle 

maksusta kaksi palapelia. 

Siis mita, mita jarkea siina on? En oikein ymmartanyt, mutta mikapa

siina. 

Harrastushan se minulle on, en tiennyt mita pyytaakaan edes. 

Lopuksi taisin heittaa ihan huvikseni 20 euroa per palapeli. 

No, nyt ne ovat valmiita. Heppojen taivas ja kisujen lattia eivat

olleet todellakaan helppoja. Mukavaa rentoutumista kumminkin. 

Yleensa kuuntelen Yle Puheen ohjelmia samalla, tai toisella korvalla

telkkaria.

En mina naita seinalle laittaisi, mutta eipa tarviikaan.

Viikon alkua

Tai taallahan se maanantai on jo sunnuntaina. 

Eilen olikin vahan tallainen olotila.

Tanaankin mennaan Karvisen teemoissa mutta paljon 

iloisemmin.

Sain tallaisen 1000 palan sarjakuvapalapelin

lahjoituksena yhdelta foorumin jasenelta. 

Sormet jo syyhyaa!

Palapelinayttelyssa!

Paikallinen liikemies oli 50-v synttareidensa kunniaksi vuokrannut
oikein taidegallerian ja esitti siella teoksiaan. Mies oli itse paikalla ja kertoi
etta kokoaa naita oisin rentoutuakseen ja parjaa muutaman tunnin unella.

Maailman suurin palapeli, 32000 osaa.

Ja toiseksi suurin, "vain" 24000.

Ja viela muutama pienempi. Namakin 4000-8000 palaa.

Sikstuksen kappeli

En valitettavasti ole sita viela oikeasti paassyt nakemaan, mutta palapeli
tuli koottua. Tama oli kuvana hiukan liian pieni, joten taiteellisesta puolesta jai vahan
puuttumaan. Sinansa harmi, kun taideteoksenahan tama on ihan uskomaton.

Rhodoksen tuliaisia

Paras tuliainen on minka itselleen ostaa! Fetajuustojen lisaksi loysin

sielta kivan palapelin joka on nyt valmis. Ajattelin etta olisi vaikeampikin 

kun ei ole paljon vareja mutta reilussa viikossa se valmistui. 

Ja taas sataa!

Montako jalkaa on kissalla?

Tanaan meilla oli AP-kerhon (anonyymit palapelihullut) tapaaminen. 

Vaihdoissa sain kuusi uutta palapelia. Illan mielestani varasti kuitenkin 

Cottage-kisuneiti (Cottage on taalla hyvin suosittu tuorejuusto, josta 

han erityisesti pitaa). Kottage syntyi ilman toista etujalkaa, ja vietti

ensimmaisen vuotensa kodittomien kissojen suojassa. Sitten han 

sai hyvan kodin kahden ihanan kissaystavan luona. Han liikkuu 

uskomattoman ketterasti, hyppelee poydille ja tuoleille ja niilta

alas. Ensimmaisen kerran kun tapasin hanet, en edes heti alkuun 

huomannut tuota jalan puuttumista. 

Siis minahan olen ihan normaali

Tassa on yhden tuttavani palapelit. Mina kun kuvittelin etta minulla niita
on kirjahyllyssa ja sen paalla paljon. Laskin 25.  Tuttavani teki kodissaan
remonttia ja jarjesti kaikkli palapelit yhteen nurkkaan. Ja niita oli PALJON!
 Lupasi tuoda nama seuraavaan AA-kerhon (tassa tapauksessa AP-kerhon!)
vaihtotapaamiseen. Pitaa varmaan vuokrata kuorma-auto!

Sateen ropinaa ja palapelitauluja

Sataa ,salamoi ja jyrisee. Samaa on luvassa ainakin torstaihin asti.
Nyt olikin lahes pari viikkoa lamminta ja aurinkoista. Talvi palasi tanaan
olikeen kunnolla. Carmelin vuorille suunniteltu retki peruttiin ja hyva niin.
Luntakin on luvassa ainakin Golanille ja Galilean korkeimmille paikoille,
ehka jopa Jerusalemiin.

Lumesta puheenollen, taalla usein ihmetellaan, kun kerron etta 12
kouluvuoteni aikana koulu ei ollut kiinni kertaakaan lumen/pakkasen
yms sellaisen vuoksi. Ja koulukuljetukset olivat vain niille joilla oli matkaa
viisi kilometria tai enemman. Siina sitten pienet ekaluokkalaiset kavelivat
nelja ja puoli km eestaas paivittain. Minulla oli vain noin kilometri matkaa.
Oli sekin joskus hankalaa, kun tuuli oli tuiskuttanut kotitien lunta tayteen
ja taskulampun kanssa siella menin.

Hippu tuolla kyseli, mita teen valmiilla palapeleilla. Muutaman kivan olen
kehystanyt ja laittanut seinalle. Muut puran ja vien muiden hullujen iloksi
kun on vaihtotapaamisia. Nama nuotit ja aikaisemmin kokoamani korkit
palautuvat ilmeisesti alkuperaiselle omistajalleen.

Tassa ne kehystetyt.
Afrikkalainen tytto.  Maalauksen tekijasta ei tietoa.

 Rosina Wactmeisterin kissoja. Lisaakin on laatikossa odottamassa.
d

Samoja kissoja nain myos Prahassa posliinipatsaina. Aika arvokkaita olivat,
muuten olisin voinut adoptoida yhden.

 Ja skotlantilaisen taiteilijan Jack Vettrianon "The singing butler". Taiteena tama
koskettaa minua eniten.

Nama kaikki ovat olkkarissa. Olen etsinyt jo pitkaan jotain keittion seinaan sopivaa,
mutta ei ole viela loytynyt.

Ai niin, sitten on viela pimeassa hohkava tiikeri, jonka ystavani naki hetki ennenkuin
minun piti se purkaa, ja ihastui siihen kovin. Rangaistukseksi saikin sen
synttarilahjaksi kultakehyksissa!

Oho, vetta tulee taas kuin saavista. Luin kerran hyvan kirjan jossa joku laittoi
peltipalan ulos ikkunan taakse kun tykkasi niin kuunnella sateen ropinaa ja sen
ansiosta kuuli sen hyvin. Meilla on yli 20 metrin avoin parveke ja sade kylla kuuluu
muutenkin kun ikkuna on vahan auki. Taalla kun sataa, tipat ovat yleensa isoja ja
kuuluvia. Ja se sateen tuoksu! Alussa se on mullan ja maran polyn tuoksua ja sitten
myohemmin muuten vaan raikasta. Ihanaa kun asun maassa jossa ikkuna voi olla auki
talvellakin. Ja meilla on! Makkarin ikkunan on joutunut viimeaikoina joskus paiva-aikaan sulkemaan viereisen rakennustyomaan vuoksi. Betoniautot piipittavat arsyttavasti
peruuttaessaan, mutta kohta talot ovat valmiita niin sekin loppuu.
Jos joskus unohtuu makkarin ikkuna kiinni, paansarky aamulla on aika varmaa.

Ja se kaikki vaikka ilma ei ole niin puhdastakaan. Nyt kun on uusi pussiton imuri,
nakee hyvin mmmmita mommoa sinne sailioon kertyy.  Samaa varmaan keuhkoihinkin!

Valmis on!

Siina se nyt on! Olisiko joku halukas soittamaan tai kertomaan mista tama nuotisto
on peraisin? Taidan nyt pitaa vahan lomaa tasta harrastuksesta. Kirjoja on kertynyt
luettavaksi, ja TVkaistakin on jaanyt turhan vahalle huomiolle.

Pelkasin lopussa etta paloja puuttuisi, kun palapeli on kiertanyt jo parin harrastajan
kodeissa ilman tuloksia. Ja heilla kummallakin on kissoja, jotka olisivat voineet ihan
helposti leikeissaan pimittaa muutaman palan sohvan alle tai muuhun piiloon.

Konsertto etenee hiljalleen

Kohtahan sita on viikko jo naperrelty.

Nyt tilanne on tama. 

Taitaa olla vaikeampi kuin viinipullon korkit aikoinaan.

Vai onko se vaikeus  niin kuin kipu, etta kun se menee ohi, sen unohtaa.

Harmi kun en silloin laittanut minnekaan muistiin, pitkaanko silloin meni.

Haastetta sateiseen viikonloppuun

Taitaa olla vahan yllytyshullun vikaa, kun otin taman palapelin tyon alle.
Kaksi alan harrastajaa on jo luovuttanut, mitenkahan minun kay?

Mistahan konsertosta tama mahtaa olla? Ehka opin lukemaan nuottejakin
tata kootessani.

Talvea odotellessa, kirjoja ja palapeleja

Sain taas mukavan karttapalapelin valmiiksi. Meilla on taalla netissa

harrastajien foorumi, ja pari kertaa vuodessa jarjestetaan tapaamisia,

joissa saamme purkautua AA-kerhon tyyliin tasta hairiosta. 

"Nimeni on Anu, ja olen palapeliaddikti". Toisin kuin

AA-kerhossa, me emme kylla yrita paasta tasta taudista

eroon, vaan panvastoin kannustaa toisia sairaita.

Isompien tunteiden ja kokemuksien jalkeen

poydalle levitetaan vaihtoon menevat palapelit, ja kukin valitsee haluamansa. 

Taman kartan sain ihan uutena, joku oli ostanut mutta ei sitten ollut huvittanut 

sita edes avata. 

 

Viikonlopuksi on kai vihdoin tulossa talvi, joten seuraava odottaa:

Ja jos tassa ei ole tarpeeksi sadepaivan puuhaa, kavin tanaan paikallisessa

Suomi-kirjastossa (avoinna aina kuukauden ensimmaisena maanantaina) ja

lainasin nelja kirjaa. 

Valmis on

Huh huh! Kaikkeen sita alkaakin. 

Ja tama viela pitaa palauttaa palapelin omistajalle. 

No han saa kylla hakea sen taalta omalla vastuullaan.

Palapelirintaman kuulumisia

Kuten olette huomanneet, taalla blogin puolella on ollut hiljaista. 

Osaltaan siihen on vaikuttanut tama "hieman" haasteellinen palapeli

josta kerroinkin jo aikaisemmin. 

Mukavasti se on kumminkin edistynyt. Talla hetkella nuo tyhjat kohdat

ovat niita, joita ei kannen kuvassa nay, eli kokoaminen on tavallistakin

vaikeampaa. 

Masokismiako?

Palapelifriikkien tapaamisessa sunnuntaina kasiini osui tallainen
haaste. Ja taytyy sanoa nyt parin paivan alun jalkeen, etta kylla se melkoinen haaste on.
Saattaa kylla vieroittaa minut viinin lipittelysta, kun jo nytkin korkin nakeminenkin
tekee pahaa.
Vaikeutta lisaa se, etta tama laatikon kannessa oleva kuva on vain OSA palapelista.
Kuvassa on vain noin 18 rivia korkkeja, todellisuudessa niita on ainakin 25, ja
rivitkin ovat pidempia.. Taman tajusin vasta kun kaikki reunapalat olivat paikoillaan,
 ja  yritin verrata niita kuvaan. Kiva!

Valmis on!

Ei ollut helppo nakki tama, mutta sitakin suurempi tyydytys, kun

viimeinen pala sujahti paikalleen. Nyt taidan pitaa vahan taukoa (ainakin paivan

pari) ennen kuin aloitan jotain uutta.