Sapattiretkella

Helletta pelattiin. Vailla laaksossa tuulensuojassa auringossa olikin

tosi kuuma. Ylos harjanteelle noustua tuuli vilvoitti ja paivan mittaan 

aurinkokin meni vahan pilveen. 

Kukkaloistoa. 

 Gladiolus eli miekkalilja. 

 Jonkun sortin kammekka / orkideaperhetta. 

Porukka kuuntelemassa oppaan tarinoita. 

Tasta ei ole nimesta tietoa.
Ja tamakin Sirokon mukaan kruunuputki, artedia squamata.

Leinikkisukua, Ranunculus, harvinainen keltainen. 

Ihanan tuoksuva pensas. Ajattelin etta piikkiherne, mutta ei olekaan. 

Calicotome villosa 

Ei loytynyt nimea suomeksi, Sirokko varmaan tietaisi. Naita oli paljon.

Edit! Sirokko tiesikin, karvapiikkivihma!!!

Kreetan kistus.

 Salkoruusuja

Jatkossa ihmettelimme roomalaisten aikaista kylpylaa.  Tama paikka on tunnistettu

Uuden Testamentin mainitsemaksi Emmaus-kaupungiksi. Aikoinaan talla alueella

oli kuumia lahteita ja siita oli kylpylakin saanut alkunsa. 

Kylpylan vieressa oli myos ilmeisesti paljon uudempi muslimihauta.  

Lopuksi katselimme vahan utuisia maisemia. Kuvassa nakyy uuden rakenteilla

olevan junaradan siltaa. Taman valmistuttua Tel Avivista Jerusalemiin paasee junalla

puolessa tunnissa. Matkalla on pari valtavaa siltaa ja useita pitkia tunneleita

vuorien sisalla. Koska mahtaa olla valmis, en tieda. 

Viela wanha kuva ja pari uutta

Tassa aitini, tuo vaaleatukkainen tytto, vuotta nuorempi pikkusiskonsa Anni ja isovanhempani Emma ja Tertullianus.
Onkin aika janna nimi suomalaiselle maanviljelijalle!

Aitini syntyi vuonna 1922 eli tama kuva on otettu kakskytluvun lopussa ilmeisesti.

Mutta tassa isanta ja mina vuonna 2009. Samoissa maisemissa. Ovet on vaihdettu
mutta raput ovat samat.

Ja pari vuotta myohemmin viela suuremmalla joukolla. Takana suloiset nykyiset
omistajat Tero ja Sari, jotka kunnostavat ja asuvat aidin ja tadin kotitaloa huolella ja hellien.
Siis tatinihan asui tuossa

Eturivissa vasemmalta serkkuni Anne, siskoni ja mina itse.

Hieno etta kaunis vanhasuvun kotitalo sai uudet reippaat asukkaat.
Tanne olemme aina tervetulleita me "entisetkin" sukulaiset.

Wordless Wednesday - vanhempieni hääkuvia

Olivat vaan aika komeita filmitahtia mielestani. Eiko vaan?
Vuosi taisi olla 1946.

Vaalit siella ja taalla - mietteita ja infoa

Meillahan juuri oli vaalit, ja tulokset pettymys. Suuri sellainen.
Olisi ollut ihanaa lahettaa Bibi ja Sara jo kotiin.

Minahan en paase taalla aanestamaan, kun olen vaan "resident" enka kansalainen.
Tama johtuu niista ajoista, kun Suomi ei sallinut kaksoiskansalaisuutta. Nyt kyselin
suurlahetystosta, miten pitaa toimia jos ottaa kansalaisuuden.
Monimutkaista tietysti kuten Suomen byrokratiaan kuuluu. Pitaa saada
sisaministeriosta englanninkielinen todistus etta on kansalaisuuden saanut ja
sen kanssa menna Jerusalemiin ulkoministerioon ja saada siihen paperiin joku
apostilla (mika se on???) ja sen kanssa sitten suurlahetystoon takaisin ja
lahettavat Suomeen.

Eilen sain ennakkoaanestyslapun tanne. Valitettavasti vaan ne aanestyspaivat
sattuvat sille viikolle, jolloin lomailemme Kreetalla. Katsoin sitten, missa Kreetalla
aanestetaan ja yllattaen se paikka onkin Haniassa eika suurimmassa kaupungissa
Iraklionissa, missa meidan majapaikkamme on. No otan kumminkin lapun mukaan,
jos sattuisimme olemaan Haniassa kaymassa oikeaan aikaan. Ei silti mitaan paineita,
en ole koskaan taalta Suomen vaaleissa aanestanyt. Mutta voisi olla ihan hauska kokemus.

Muutamia eroja Suomen ja Israelin vaalikaytannossa:

- Ulkomailla asuvat Israelin kansalaiset eivat voi aanestaa. Poikkeuksena
diplomaatit ja merimiehet.

- Ennakkoaanestysta ei ole. Vaalit ovat keskella viikkoa, aina tiistaisin. Se
on yleinen vapaapaiva. Kaupat ovat kylla auki, joten shoppailu sujuu, ja
kauppa kavi hyvin kuulemma tallakin kertaa. Tasta mielipiteeni, pitaisi olla
aanestyspakko eika oikeus kun ihan vapaapaivankin saa. Nainhan on jossain
maissa, tietaakseni ainakin Australia, Turkki ja monet Etela-Amerikan maat.

-Taalla aanestetaan vaan puoluetta. Puolueet tekevat etukateen listan ehdokkaistaan,
ja niita sitten paasee parlamenttiin (Knesset) sen mukaan miten paljon puolue
on aania saanut.

- Taalla parlamentissa on 120 jasenta, Suomessahan on 200.

- Niin ja taalla ei ole mitaan vaalipiireja alueittain.

Ei savua ilman tulta

Leppoisa sapatin aamulenkkini vilpoisessa pilvisessa saassa saikin
vahan dramaattisemman kaanteen, kun ensin ohitseni pyyhalsi ambulanssi.
Heti kohta nainkin minne se oli menossa. Kadulla seisoi jo ainakin nelja
paloautoa, poliisiauto ja pari ambulanssia. Palomiehia ryntaili sinne sun
tanne ja letkuja vedettiin. Alkuun en nahnyt mista on kyse mutta talon kulman
kierrettyani oli tilanne selva. Tulipalo kerrostalon 4. kerroksessa oli taydessa
vauhdissa.

Jossain vaiheessa ikkunasta loi oikein liekkiakin ulos. Tasta asunnosta ei kylla
jaanyt jaljelle kovin paljoa. Tuon vesimaaran jalkeen takuulla alemmassakin kerroksessa
karsitaan vesivahingoista. Ilmeisesti henkilovahinkoja ei ollut kun katselin
myohemmin uutisia eika mitaan mainittu.

Kotiin tultuani isanta oli juuri herannyt ja aamuhalatessa kysyi etta MISSA sina
olet oikein ollut kun on ihan nuotion haju. Pyykkiin meni lenkkivaatteet.

Muuten aika reppanoilta nayttivat nuo palomiehet tikkaidensa kanssa. Mitenkahan
jos meilla taalla 16. kerroksessa tai ylempana jotain tapahtuisi? Niin onhan
palokunnalla muos tikasauto, mutta en tieda miten korkealle se ylettyy.
Toisaalta naissa korkeissa taloissa on asuntokohtaiset sprinklerit jotka laukeavat
kuumuudesta ja alkavat alkavat ruiskuttaa vetta siihen asuntoon. Ne ovat pakolliset
yli kahdeksankerroksisissa taloissa. Sprinlerit ovat katon rajassa joka huoneessa ja niita
pitaa varoa. Jos sellaiseen huitaisee vahingossa vaikka harjalla hamahakin seitteja
puhdistaessa ja sita kuumuutta tarkkaileva osa menee rikki, tulee tulva. Nain
kavi kerran naapurissa!

Lisaksi esimerkiksi roskakuilussa on savuhalytin. Joskus ovat asukkaat sinne
heittaneet polyavaa remonttijatetta ja se on heti tehnyt halytyksen. Kova ujellus,
palo-ovet menevat automaattisesti kiinni ja hissit lakkaavat toimimasta. Paloasemalle
menee myos automaattisesti halytys.

Reilu matka ja elämä # Reilutblogit

Jael haastoi minut jo aikoja sitten kertomaan kestavasta kulutuksesta
ja toiminnasta omassa elamassani.

1.Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
Kaytan julkisia kulkuneuvoja (=bussia). Omaa autoa minulla ei ole. Taalla kaupunkiseudulla se toimii aika hyvin. Jos asuisimme maalla, se olisi paljon paljon hankalampaa.

Roskia yritan mahdollisimman hyvin kierrattaa. Meilla on tuolla ulkona kerayspiste muovipulloille, lasille, vaatteille, pahville ja paperille. Ai niin ja pienelle elektroniikkaromulle myos. Meidan talossamme on roskakuilu jota kautta on kylla niin helppo huitaista kaikki sinne putkeen vaan, niin en osaa arvioida miten muut talon asukkaat viitsivat omat rojunsa lajitella.

Nyt on kaupunkiin tullut uusia oransseja roskaponttoja jonne voisi laittaa kaikki tyhjat pakkaukset,
sailykepurkit, maito- ja mehutolkit yms. Vahan vaan mietin missa ne sitten tarkemmin lajitellaan,
siis metallit ja muut erikseen. Mahdotonhan niita on muuten jatkossa kayttaa mihinkaan.
Ja tassa meidan nurkilla niita ei viela jostain syysta ole.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on kestävästä matkailusta.
No tasta ei niin paljon ole kehumista. Tosin nuorena olin minakin, kuten Jael, kibbutsilla
puoli vuotta ja osallistuin kommuunin maataloustoihin seka avokaadoviljelyksilla etta
navetassa. No navetta oli kylla aika iso tehoyksikko, jossa lehmat lypsettiin kolme kertaa
vuorokaudessa (kiva nousta aamulypsylle kello kolme!) ja syntyneet vasikat vietiin
heti emoilta pois.

Pari kertaa kuussa teemme bussiretkia tutun ryhman kanssa. On kai sekin jotenkin
ekologista, kun taalla on sellaisiakin retkiryhmia, jossa porukat menevat paikasta toiseen omilla autoillaan ajaen letkassa. Se tuntuu tyhmalta.

Ulkomaan matkat tehdaan pakonkin sanelemana aina lentaen. Taalta ei oikein
paase minnekaan muuten kun naapurimaat ovat mita on. Mahdollisuuksien mukaan
yritamme hyodyntaa matkoilla paikallisia pienia majapaikkoja ja ravintoloita.
Starbuckseissa ja Makkareissa ei takuulla syoda eika juoda. Parin viikon paasta
lahdemme Kreikan taloutta elvyttamaan.

Pitaisi viela haastaa muita bloggaajia tahan mukaan. Aika moni tuttu on taman jo
saanut, mutta yksi on jaljella. Luokkakaverini Blyygi Blumsteri aktiivisena matkaajana
ja sohvasurffaajana osaisi varmasti kertoa jotain uutta.

Partapappa arpoo namuja!!

Nyt kaikki ulkosuomalaiset turkinpippureita kaipaavat Partapapan kimppuun.
100 postausta tuli hanella tayteen, ja arvonta tapahtuu taalla.

Patikoimassa taas

Teimme kivan 9 km lenkin tanaan. Isannan piti kyytia tuttu rouva 

maaseudulle sukujuhliin. Mina tungin mukaan ja eilen illalla tutkin

polkukarttoja ja loysin mieleisen. Tama oli oikeastaan maastopolkupyorien

reitti mutta eipa tullut yhtakaan sellaista vastaan. Kukkia ja vihreita maisenmia

sen sijaan riitti. 

Ilmakin suosi. Ei ollut kuuma eika kylma. Mukava pieni tuulenvire.

Patikoinnin jalkeen pysahdyimme pieneen paikalliseen olutpanimoon, 

joka oli yllattaen auki sapattinakin. Mina en ole oluen ystava ollenkaan, mutta

nama pikkupanimon tuotteet ovat ihan jotain muuta kuin teolliset tuotteet. 

Paikka oli minulle ennestaan tuttu toimiston retkelta pari vuotta sitten. Vieressa

oli myos muutama ruokakoju ja otimme oluet ja hummus annoksen ja sitten 

olikin jo kiire kotiin ansaituille iltapaivaunille. 

Putinin juustoja taallakin!!!

Isanta bongasi venalaisten suosimassa delikaupassa 

Oltermanni Cheddaria. Nam! Olisi siella ollut Violaa ja 

voitakin. Taidan menna huomenna ostamaan lisaa. 

Viela muutama kukkanen retkelta

Lauantaina patikoitiin 13 kilometria Carmelin kukkuloiden etelaosassa.
Lehmien lisaksi bongattiin kukkiakin. Ei mitaan uutta, naita tavallisia
kevaan kaunottaria. Tulppaani oli kiva tavata.

Yoksi ja aamuksi on luvattu sadetta. Taitaa olla jo naita kevaan viimeisia.
Toistaiseksi vain tuulee reippaasti.

Tapio Rautavaaran muistolle

Tana vuonna tulee 100 vuotta Tapio Rautavaaran syntymasta.
Han oli isani suosikkilaulaja. Vuotta nuorempi.
Mielestani pikkaisen saman nakoinenkin.
Tata miehekasta aanta ja kauniita lauluja on mielestani aina kiva kuunnella.
Isannankin olen jo totuttanut naihin ja usein kuunnellaan automatkoilla. .
Voisin lisata tahan enemmankin linkkeja.  Niin monta kaunista laulua.
Tuo haavalssi varsinkin on ihan mahtava! Ja missa Kulkuri ja kissa ja
Hentriikan surumarssi. ja muita upeita!

Ammuja retkipolun varrella

Lehmia kohtaan on aina lammin sydan, kun on lypsytilalla kasvanut.
Ja sittemmin kibbutsin navetassa olin lypsamassa ja vauvalan hoitaja.
Lehmat lypsettiin kolme kertaa paivassa. Ei kylla kauheesti naurattanut, kun
piti aamukolmelta nousta ekalle lypsylle. Onneksi sita oli aika harvoin kun
tosiaan paatyoni oli hoitaa pikkuisia vastasyntyneita. Tai ei ne nyt niin
pienia olleet, joskus tosi isoja sonnipoikia. Vasikat vietiin heti pois aidilta
ja saivat siten tuttipullostani ternimaitoa.

Aika luisevia olivat nama vaikka ruohoa on nyt yllinkyllin.
En tieda kenelle kuuluvat ja mihin tarkoitukseen. Lypsykarjaa eivat
takuulla olleet mutta toisaalta ruipelon ruumiinrakenteen vuoksi ei kylla
mitaan huikeita lihantuottajiakaan.

Tuoreita lehmien tuottamia liukumiinoja sai varoa koko reitin verran.

Yksi pullea ja muhkea sonnikin ohitettiin, mutta en viitsinyt jaada hanta
kuvaamaan, ettei vaan hermostuisi ja tulisi kommentoimaan kuvan
tekijanoikeuksista.

Nuo harmaat ammut toivat jotenkin mieleeni Intian lehmat.

Suurin osa taalla syotavasta naudanlihasta tulee pakastettuna Etela-Amerikasta.
Golanilla kasvatetaan "oikeaa" lihakarjaa jonkun verran ja niiden pihveja
voi saada ravintoloissa.

Haikarat lahdossa Eurooppaan

Heti sapattiretken alkumetreilla bongasimme isot haikaralaumat.
Ne tavoittelivat siipiensa alle lamminta ilmaa ja nain liitelivat korkealle
mantymetsan ylapuolella ja matkaa jatkamaan Keski-Euroopan pesimispaikkoihin.