Tel Avivin rannalla brunssilla

Aurinkoinen aamupaiva (ja netista ostamani ravintolakuponki, jonka

paivamaara oli menossa umpeen), innostivat meita lahtemaan myohaiselle 

aamiaiselle rantaan. Meri oli niin tyyni kun olla voi. Hiljainen itatuuli sai ehka purjeet

pullistumaan tuolla kauempana. 

Alkuun saimme kuplivat Cava-lasilliset. 

Sitten oliiveja, tzasikia, fetajuustoa pestolla ja tonnikalaa. Kaikki olivat

maukkaita. 

Jatkossa munakkaat ja salaatit. Oman benedikt-munat kylmasavulohella annokseni

ehdin jo ronkkimaan ruman nakoseksi. Isanta otti juusto-omeletin. Hyvia nekin. 

Jalkkariksi oli viela vohveli mansikka- ja limesorbetin kanssa. 

Ja kahvi.

Aterian jalkeen katselimme kaunista rantaa.

Paikalliset kisutkin ihailtiin. Tama tuli innoissaan paijattavaksi.

Sisko oli vahan ujompi.

Rannalle on nyt tehty uusia katoksia ja mukavia oleskelupaikkoja. 

Uimassakin vissiin kayty. Vesi on nyt 24-asteista. 

Silmanruokaa myos.

Lentopalloa pelattiin useemmalla kentalla. 

Uutta rakennelmaa rannalla.

Purjeita merella. 

Ja kauniita pilvia. 

Vakea rannalla riittikin ihan tungokseen asti. Ei ihme nain kauniina paivana. 

Saronan entisoity alue Tel Avivissa

Saronan perustivat Etela-Saksasta muuttaneet kristityt vuonna 1871.

He viljelivat maata ja valmistivat viinia ja oliivioljya. 

Ensimmaisen maailmansodan jalkeen britit karkoittivat heidat Egyptiin. He palasivat

pari vuotta myohemmin ja elivat taalla toiseen maailmansotaan asti. 

Silloin britit karkoittivat heidat lopullisesti ja osa vaesta muutti Australiaan, osa Saksaan.

Sodan jalkeen alueella toimi sotilastukikohta ja valtion toimistoja. Talot rapistuivat

vahitellen. Oli uhka etta ne kaikki purettaisiin. Onhan tuollainen alue ihan Tel Avivin

muutenkin ahtaassa ja tayteenrakennetussa keskustassa todella arvokas. 

Kymmenen vuotta sitten paatettiin kuitenkin talojen entisoinnista. 

Viisi taloa jopa siirrettiin kokonaisena sivumpaan, kun viereista Kaplan-katua 

levennettiin. Taalla on lyhyt video yhden talon siirtamisesta.

Mitaan varsinaista museoaluetta ei kuitenkaan syntynyt. Kaikissa taloissa

on merkkiliikkeita. Taalta loytyy niin Adidas, Levis, Kipling. L'Occitane, Diesel

ja monta monta muuta. Kuten myos 27 ravintolaa ja kahvilaa. Ehka kuitenkin paras

mahdollinen komromissi. Rahahan se on mika puhuu. 

Viinitehdas.

Entisoity viinikellari.

Tunneli viinivarastojen valilla. 

Jannan nakoiset alueelle tyypilliset hiekkakiviseinat.

Siella oli tammoinen laajennuskin, etta eri suuntaan menevat karryt

paasivat ohittamaan.

Ymparilla rakennetaan edelleen. 

Pieni viinitarha on istutettu vanhan muistoksi.

Joissain taloissa vuosiluvut ja perheen nimi.

Siella niita merkkivaatteita myydaan.

Tama oli kunnantalo, jossa myos pidettiin jumalanpalvelukset.

Mitaan kirkkorakennusta heilla ei ollut. 

Siionista annetaan laki, tai jotain sinne pain. 

Ikkunoissa oli aina luukut. Yleensa puiset, yhdessa talossa metalliset.

Joissain taloissa oli entisoity maalikerrosten alta loytyneita seinamaalauksia.

Ja koska nyt oli alkamassa Tel Avivin yoton yo, lavoja rakennettiin,

mikrofoneja testailtiin 

ja ensimmaiset taiteilijat jo treenasivat esityksiaan. 

Eli hyva aika lahtea etsimaan bussia kotiin ettei jaa massojen jalkoihin!

Lumpeet kukkivat Tel Avivin keskustassa

Osallistuin torstai-iltapaivana Suomikirjaston juhannusretkeen. 

Kohteena oli entisoity Sarona-alue kaupungin keskustassa. Tassa alkuun

kuvia lummealtaasta. Enemman faktaa paikan historiasta ja nykyisyydesta 

myohemmin. 

Illan värejä

Parvekkeen nurkalta nakee myos lanteen Tel Avivin suuntaan. 

Sattumalta huomasin etta olikin aika hieno nakyma. 

Kohta ei varmaan nay meri enaa ollenkaan,  kun uusia pilvenpiirtajia kohoaa

jatkuvasti. Nostokurjistakin sen huomaa. 

Ruokamarkkinoilla

Dizengoff Center-kaupakeskuksen alakerrassa on perjantai-aamuisin

ruokatori. Sielta voi ostaa annoksen ja syoda paikan paalla rappusilla istuen

(jos on tilaa) tai ottaa isomman annoksen take away-na ja nain kuitata 

monimutkaiset sapattikokkaukset. Makuja loytyy joka lahtoon. On irakilaista, 

marokkolaista, aasialaista, jemenilaista ja vaikka mita. Saavuin sinne ennen 

nalkaisia massoja ja kuvasin muutaman myntipoydan ylemmasta kerroksesta.

 Yleiskuvaa.

 Hedelmia jalkkariksi.

 Viininlehtikaaryleita, riisia, kaikenlaisia keitoksia. riisilla ja lihalla

taytettyja vihanneksia yms...

 Tassa viela lisaa. Lihapullia, kanankoipia, vihanneksia, pastoja...

Ja viela lisaa. Varikasta ja maukasta. Talla kertaa en pysahtynyt maistamaan,

mutta voin sanoa etta maut ja mausteet ovat tosi herkullisia, ja ruoka 

tuoretta ja hyvaa.

Rantakavelylla...jatkoa

Satamassa holkataan ja pyoraillaan. Tama pyora oli aika vekkuli. 

 Sataman puiset dekit ja levea rantapromenaadi on myos hyva

paikka tallaisille vammaisten kasikayttoisille pyorille.

Dekki kumpuilee ja hauskan muotoisia "penkkeja" on ripoteltu

sinne tanne.

Kajakkeja merella.

Ihanan avaraa ja rauhallista nain aamulla.  Iltaisin ja

viikonlopuisin taalla on tuhansia ihmisia. Parkkipaikan

loytaminen lahistolta on todellinen painajainen.

Seinalla oli vanha kuva rannasta, Jaffa taustalla.

Kajakit tauolla.

Palmuille oli jatetty mukavat helmat.  Kuivien oksien suojassa

on hyva varpusten pesia.

Hassun mallinen lentokone laskeutumassa laheiselle pikkukentalle.

Mastojen viidakkoa.

Ja rumat isot hotellit.

Kohta taalla alkaa gay-party.