Montenegro vihonviimeinen

Viimeisena paivana menimme vihdoin katsomaan, milta Budva 

 nayttaa paivanvalossa. Ihan mukavalta.

Vanha kaupunki on tosi pieni, ja sisaltaa etupaassa turistikauppoja,

ravintoloita ja kahviloita. 

Ja tietysti linnoituksen, kuten arvonsa tuntevan vanhan kaupungin kuuluukin.

Kiipesimme muureille katsomaan maisemia.

Kaupungin edustalla on asumaton saari, jossa on hieno uimaranta,

veneita menee tunnin valein.

Maisemaa kattojen yli.

Aika kirkasta tuo vesi. 

Tasta kuvasta tykkasin, tyylikkaita leideja.

Lettujakin olisi saanut, me tyydyimme sesamrinkeliin. 

Sitten pitikin lahtea Dubrovnikia kohti. Varasimme kunnolla aikaa, kun

halusimme kiertaa Kotorin lahden teitse, eika oikaista lossilla. 

Pysahdyimme kahville Perast-kylaan. Tanne voisi tulla leppoisalle 

loma-lomalle, ilman mitaan kiireita. 

 Kahvilan hellyydenkipea kisuliini sai ansaitsemaansa huomiota meikalaisen

sylkyssa.

Lahdella on pikkuinen luostarisaari.

Rajanylitys sujui hyvin. Vahan pelkasin, kun tietojeni mukaan Montenegrossa

sinne autolla tullessa pitaisi maksaa joku luonnonsuojeluvero, eika sita meilta

sinne saapuessa pyydetty. No, ei nyt poislahtiessa mitaan kuittia kyselty, joten 

kaikki ok. Turismin sesonkina heina-elokuussa kuulemma jonot rajalla ovat

pitkia ja ylitys saattaa kestaa tuntikausia. 

 Ajelimme lentokentan lahella olevaan, ennestaan tuttuun kauniiseen Chavtat

kaupunkiin ja nautimme siella herkullisen illallisen rantakadun ravintolassa. 

Lentokentalle piti saapua ajoissa, kun auton palautus piti tapahtua iltakahdeksaan

mennessa, muuten olisi pitanyt maksaa 25 euroa ekstraa. Olimmekin TODELLA

ajoissa, kun lennon ilmoitettiin olevan pari tuntia myohassa. Sittemmin se siirtyi viela

lahes parilla tunnilla myohempaan. Siina vaiheessa meille jaettiin sampylat ja 

pillimehut lentoyhtion (ihan plussaa Croatian airlinesille) puolesta, ja todella

 pelastyimme kun ajattelimme etta viela lisaakin myohastymista tulisi. Nain ei 

onneksi kaynyt, ja kotiin saavuttiin kylla sen verran myohaan (aikaisin aamulla)

etta toihin ei ollut enaa voimia menna. 

Eli tosiaan taas onnistunut matka, varmaan palaamme Montenegroon kevaalla

tai alkukesasta, kun luonto on taynna kevaan kukkia ja joet tulvillaan vuorien

lumien vesia.

Jos voisi vertailla, niin Kroatiassakin on upeat maisemat, mutta valilla tunnet etta

olet vain yksi tuhansista turisteista. Montrenegrossa, jossa turismi on vahempaa, 

varsinkin sisamaassa, tuntuu etta  kaikki turismin kanssa tyoskentelevat todella 

haluavat antaa turistille kaikkensa.

Varmasti tanne palataan!

Montenegro 6

Juu, ei se viela loppunut, jos niin jostain syysta kuvittelitte.

Seuraavana paivana suunnistimme Orsrogin luostariin, jonne olikin

lahes kolmen tunnin matka, jostaviimeiset kymmenen kilometria olikin

kammottavaa jyrkanteen reunalla ajoa mutkaisella ja kapealla polulla

jossa loppumattoman autojonon lisaksi hyorivat tietyokoneet (niiden

tarpeessa tie olikin). Onneksi paluumatkalla loydettiin ihan uusi tie, jota

ei ollut edes karttoihin merkitty. 

Ostrog kuuluu serbian ortodoksiselle kirkolle. Se on rakennettu lahes pystysuoraan

vuorenseinaan, maisemat viereiseen laaksoon ovat upeat, vierailupaivanamme 

oli kylla vahan utuista.

Luostarin perustajamunkin ruumis on taman rakennuksen alla olevassa luolassa.

Se n aarella rukoilemisen uskotaan tuovan terveytta ja apua elaman vaikeuksiin.

Varikas lisko paistatteli paivaa.

 Kynttiloita oli paljon.

Syksyn ensimmaiset kukat; myrkkylilja (kas vaan, ei ollut aavistustakaan

etta se olisi myrkyllinen,

ja piskuinen syklaami kurkistaa kuivien lehtien lomasta.

Paluumatkalla pysahdyimme "kahville" Skadar-jarven rannalle. Rehellinen

tarkoitus oli tosiaan juoda kahvit, mutta menuuta selaillessa tuppaa tulemaan

nalka, eli isanta otti lihakeiton, serkkuni valtavan jatski-kermavaahtoannoksen

ja mina shopska-salaatin (vihanneksia ja raastettua suolaista juustoa).

Utu vuorilla sai aikaan hienon syvyysvaikutelman.

Montenegro 5

Matkakertomusta pitaisi naputella loppuun, kun huomenna alkavat

jo paikallisetkin sapattiretket.

Eli tanaan Kotorin lahdelle. Kotorin kaupunki oli turisteja taynna, tie ruuhkainen

ja parkkipaikan loytaminen vei tovin. En haluaisi olla taalla elokuussa turistikauden

huippuaikana.

Ei kauhean aikasin paasty perille, vaikka tarkoitus oli.

Vuoden 1979 maanjaristys aiheutti paljon tuhoa myos taalla. Viikunapuu on loytanyt

suojaisen paikan raunioissa. 

Jotenkin tulee mieleen marokkolainen rakennustyyli tasta ikkunasta. 

Kuolleen Meren kosmetiikkaa!! Juttelimme pitkaan taman oranssipaitaisen pojan

kanssa. Han on israelilainen opiskelija kesatoissa taalla. Kauppa kay kuulemma

 hyvin. Ostajina etupaassa venalaiset turistit.

Kaupungin muurit nousevat ylos vuorelle.

Kiertelimme vahan rantoja. Tassa isanta kuvaa kaunista sypressilahtea. 

Sitten ajelimme tosi kiemuraista vuoristotieta katsomaan maisemaa vahan ylempaa. 

Aluksi Googlen kartta ohjasi meidat ihan aasien polulle, mutta onneksi oikeakin

tie loytyi.

 Kukkia tien reunassa.

 Lahti vahan ylempaa...

Ja viela ylempaa. Tassa mentiin jo varmaan pitkalti yli tuhannessa metrissa.

Montenegro 4

Ajelimme rannikkoa Budvasta etelaan. Sveti Stefanin kuvankaunis saari

oli ensimmainen kohde. Itse saarelle eivat tavalliset vierailijat paase. Vanhasta

kalastajakylasta on tehty jetsetin hotelli, jossa halvimmatkin huoneet maksavat

lahes 1000 euroa per yo. 

 Aamu oli viilea ja valilla tihkutti. Rantatuoleille ei ollut kayttajia. 

 Jatkoimme Recevicin luostariin.

 Viinirypaleet luostarin pihalla olivat niin maukkaita. Yleensakin nama Balkanin

rypaleet ovat niin erilaisia kuin taalla viljeltavat. Meidan lajikkeemme ovat vain

yleensa makeita, ilman sen kummempaa aromia. Paitsi ehka muscat-lajike

joka on myynnissa elokuussa viikon pari ja katoaa markkinoilta sen tien.

 Jatimme rannikon ja kaannyimme vuorille. 

 Saavuimme Virpazar-kylaan Skadar-jarven rannalle. Skadar on Balkanin 

suurin jarvi. Sen pinta-ala vaihtelee kovasti vuodenaikojen mukaan. Puolet

jarvesta on Albanian puolella. Jarvi on luonnonsuojelualue ja suosittu

lintubongarien kohde. Kalaakin saadaan, etupaassa karppia ja nahkiaisia. 

Hmm, ei tehnyt mieli maistaa. Joimme kahvit ja ihailimme vesikasvistoa.

 Ja vanhaa siltaa.

 Jarvimaisemaa ylhaalta vuorelta.

 Pyramiidisaari.

Taalla taisi olla haat tai muut iloiset juhlat. Musiikki ja meteli oli ainakin kova. 

Palasimme Budvaan illalliselle. Porto-ravintolasta tuli meille ihan vakipaikka, kavimme

siella kolmena iltana. Ruoka oli hyvaa ja annokset valtavia. Siis todella varoitus

Montenegroon matkustaville, annokset kaikissa ravintoloissa ovat ISOJA!

Toisena iltana valitimme annosten koosta, ja tarjoilija kertoi etta puolikkaitakin

annoksia saa, ja sellaiset sitten tilasimme. Massut tulivat niistakin

todella tayteen.

Montenegro 3

 Seuraava aamu Kolasinissa valkenikin sitten jo sateettomana. Pilvenhaituvat

lepailivat kauniisti vuorten valissa. Aloimme vahitellen ajella rannikkoa

kohti Morača-jokea myotailevaa tieta pitkin.

Ihan suomalaisia koivuja!

Saavuimme serbialaisortodoksiseen Moračan luostariin, joka on

perustettu jo 1200-luvulla.

Taalla oli jopa pari turistibussillista vakea, nayttivat paikallisilta.

Sisapiha oli niin vihrea ja kaunis, kuten luostareissa usein.

 Yon sateen muistoja hibiskuksen kukassa.

 Punaista loistoa.

Seinamaalausta.

Joki ja pieni kavelysilta.

Rantapenkat nayttavat aika haurailta.

Pidimme lounastauon  paakaupungissa Podgorizassa. Kaupunki ei ole

mikaan turistikeskus, mutta torihan on aina nahtava! Ja nahtavyys.

 Podgorizan tori oli rakennettu neuvostoliittolaiseen tyyliin isoon 

betonirakennukseen, muistutti vahan Bucharan toria Uzbekistanissa.

Alakerrassa olivat keskella vihannekset ja hedelmat, ja 

erillisissa halleissa lihat, kalat, juustot ja munat. Ylakerrassa

tekstiilit, laukut, kengat yms. 

Sitten nakyikin jo meri, kun lahestyimme Budvan rantakaupunkia.  Suurin osa

Montenegron turismista keskittyy tanne.

Siella uusi Budva, ja pikkuruinen vanhakaupunki niemella.Vuonna 1979

voimakas maanjaristys tuhosi vanhaakaupunkia pahasti, mutta se restauroitiin

tarkasti, ja sielta loytyy nyt myos kalliita merkkiliikkeiden kauppoja, ravintoloita

ja hotelleja. Ilmeisesti myos kasinoita ja yokerhoja, mutta me olemme

aina niin touhukkaita paivisin, etta yoelama kutistuu illalliseen ja sitten jo nukkumatti 

onkin tulossa jo vierailulle.

Seuraavaksi neljaksi yoksi majoituimme isoon Sentido Tara hotelliin,

joka olikin taynna euroopalaisia elakelaisia. Tunsimme itsemme Hyvin

Nuoriksi. 

Hotellin valinta johtui siita etta Anne-serkkuni oli tulossa Suomesta sinne

viikon syyslomalle, ja oikeastaan matkan idea syntyi siita, etta halusimme

tehda hanelle pienen yllatyksen. No, viestitin hanelle paivaa ennen

etta taalla odotellaan! Kannatti, saatiin tuliaisiakin, turkinpippureita

ja isannalle Marianneja ja ranskalaisia!

Hyvin hotelli kumminkin asiansa ajoi. Huoneet olivat mukavat ja siistit,

aamiainen valtava ja oma rantakin ihan vieressa.