Etuajassa

Minullapa on jo huomenna ilmestyva Kotiliesi! Mukavaa etta laittavat
postiin ajoissa. Usein se tulee juuri sina ilmestymispaivana, harvoin aikaisemmin.
Lehti on tullut minulle jo kymmenisen vuotta (kiitos Riitta), eika koko aikana ole
mennyt hukkaan kuin yksi numero. Senkin sain erikoslahetyksena, kun toimituksesta
kauniisti pyysin.
Mummoni oli Kotileden tilaaja jo 1920-luvulla, kun lehti sai alkunsa. Niita vanhoja
lehtia lueskelin aitassa kesalomilla sadepaivina . Sittemmin lehti tuli aidilleni
vuosikaudet, ja nyt minulle tanne kauas.
Anoppinikin pyytaa lehtia lainaksi, vaikkei kielta ymmarrakaan! Han tykkaa katsella
suomalaista sisustusta ja tyylia, puutarhoja ja ruokaohjeiden kuvia.

Sunnuntaiklassikko

Taa on niita "korvakarpasia" vai miksi niita nyt sanotaankaan.
Ainakin minulla, eika haivy kuin parin kolmen paivan jalkeen.

Paolo Conte - Via Con Me, elokuvasta French Kiss.



Muut klassikot taalla.

Shadow Shot Sunday

My husband looking for a fish in a spring pond in Judea desert.
If You look hard, maybe You will see some.

Other this weeks shadows here.

Tuoksua

Tama kaikki vihrea on MINTTUA! Sita oli koko reitin mitalta. Kilometrikaupalla.
Ajatelkaa mika tuoksu, varsinkin kun valilla siina joutui ihan kahlaamaan,
ja kaikki eteeriset oljyt oikein pelmahtivat ilmaan.

Kurkkijoita

Tammoisia otuksia tapasimme sapattiretkella. Kalliotamaaneistahan on blogituttavamme
S. kertonut jo useamman kerran.
Patkoimme Prat-purolla Jerusalemin itapuolella. Lahteiden ansiosta vesi virtaa siella
ympari vuoden ja antaa hienon kontrastin  eramaan maisemissa.

Sunnuntaiklassikko

Sarjassamme Israelissa vierailevia tahtia...
Vanessa Paradis on tulossa tammikuussa esiintymaan.
Hanen uransa alkoi vuonna 1987 14-vuotiaana Lolitana talla kappaleella.



Muut taman viikon klassikot taalla.

Rukoilua ja arvonta

Torstai-ilta kello 00:30. Kiihkeaa rukoilua taas hautausmaalla.
Toivottavasti edes rukoilivat sadetta. Ei ole kylla tulevallakaan viikolla luvassa :((

Leenalla on taas arvonta, kannattaa osallisua.

Uusi turistinahtavyys

Ramlan kaupungissa on Harry Potterin hauta! Paikalla on

muuten 4500 brittisotilaan haudat. He ovat kaatuneet taalla brittien vallan aikana

ensimmaisen ja toisen maailmansodan aikoina ja valilla.

Kuvat eivat ole minun, vaan Ramlan kaupungin turistisivuilta.

Sumua tanaankin

Aamulla oli taas sumua, ja nyt viela enemman kuin eilen.

Ikkunasta kun katsoi vahan kauemmas, naytti silta kun koko ymparoiva

maailma olisi kadonnut jonnekin, ja talomme kelluu valkoisessa ei missaan.

Alhaalta sentaan juuri ja juuri maan pinta nakyi.

Vasta kello 10-11 aikaan aurinko alkoi pilkahdella sumupilvien valista.

Lentokentta oli taysin toimintakyvyttomana monia tunteja. Koneita sumussa

ohjaava laitteisto ei ole viela kaytossa. Tanne saapumassa olevat lennot

ohjattiin Kyprokselle, Ammaniin ja jopa Kairoon. Markustajat joutuivat odottamaan

tuntikausia koneissa, ja taalta lahtevat terminaalissa. Kun tietaa miten tiukka

lentokoneiden aikataulu on, voi vain kuvitella millainen sotku

tasta tulee, kun ihmiset myohastyvat jatkolennoiltaan , ja koneidenkin seuraavat

lennot lykkaantyvat. Nyt nayttaa uhkaavasti silta, etta sumua olisi uudelleen kehittymassa.

Aamun sumua

Aamulla herasin valkoiseen sumuun.

Vahitellen se alkoi halveta.

Sadetta ei ole luvassa vielakaan!

Viela hautausmaakulttuurista

Juuri kun selvitimme isoaidin hautapaikkaa, toimistoon pyyhalsi varttuneempi mieshenkilo,

joka tohkeissaan selitti, miten oli nahnyt unen ja hanen oli ihan pakko saada ostaa

hautapaikka talta vanhalta hautausmaalta. Han sai vastauksen, etta tilaa ei enaa ole.

Han lahti pois jupisten, etta rahalla kylla saa vaikka mita.

Se on ilmeisesti totta. Tasta kuvasta huomaa, miten kaytavan vieressa nopottaa

pitka rivi ihan uusia hautakivia. Eli kaytavan tilasta on nipistetty viela pikku siivu, ja kas

kummaa, vapaita paikkoja syntyikin mukavasti. Sama ilmio oli havaittavissa siella

toisessa paikassa, missa kavimme.

Juutalainen hauta on ikuinen, eli samaa paikkaa ei voida kayttaa muutaman kymmenen

vuoden paasta uudestaan, niinkuin Suomessa on tapana. Hautausmaat laajenevat nain ollen

koko ajan, ja tilasta on tosiaan puute. Maa kun on pieni ja ahdas muutenkin.

Taustalla nakyvat Tel Avivin Azrieli-keskuksen tornitalot. Tuon pyorean talon

ylakerroksessa on ravintola ja upea nakoalapaikka.

Tassa viela kollaasi hautojen "koristelusta". Tuo posliinivaasi ja kauhtuneet tekokukat

eivat olleet ihan makuuni. Haudan paalle on tapana laittaa pieni kivi, ja niista on

 muodosteltu sydan. Lapset ovat piirtaneet isovanhemmalle kuvan. Vasemmanpuoleinen

kiviveistos on todella hieno.

Muurissa on aukkoja. Ehka tasta voivat Cohen-suvun juutalaiset katsella sisapuolelle.

Heille ei ole sallittua menna hautausmaalle ollenkaan.

Portin ulkopuolella on hautakiviliikkeita, joita voi valit mielikuvituksensa mukaisen

kivilaadun tai marmorin.



Sunnuntaiklassikko

Isanpaiva on kai nyt teemana?

Miten olisi Barbra Streisand Yentl-elokuvassa kaipaamassa kuollutta isaansa.



Muut taman viikon klassikot taalla.

Isoaitia etsimassa...

tai ainakin anopin isoaidin hautaa.
Isoaidin kuolinvuosi oli tarkea tiettya lakijuttua varten, eika anoppi sita tarkalleen muistanut.
Mieheni yritti sita hautausasioiden toimiston kautta selvittaa, mutta kun sukunimen
oikeinkirjotuskaan ei ollut kunnolla tiedossa, selvitysta ei tullut.
Eilen menimme vanhalle hautausmaalle, jonne tiesimme anopin aidin haudan olevan. Han oli
kuollut hyvin nuorena, omaa aitiaan ennen. Hautakivessa oli myos tyttonimi, ja tasta saimme
selvityksen sukunimeen. Se olikin ollut eri lailla kirjoitettu, mita mieheni arveli. Hautausmaan
 toimistosta saimme tietaa etta isoaiti olikin haudattu ihan muualle, kun siina vaiheessa talla
 hautausmaalla ei enaa ollut tilaa.
Ajelimme sitten sinne toiselle paikalle, ja hauta loytyi. Valokuvasin sen, ja ensi viikolla mies
voi hakea myos kirjallisen selvityksen kuolinpaivamaarasta.

Tassa alkuun pieni kollaasi. Hautakivissa on kaytetty mielikuvitusta! Tuo valkokaiteinen
oli aika outo. Jotkut kivet ovat jo vanhuuttaan sarkyneet.

Juustoa ja kuminaa

Ihan yhtakkia, myohasessa mutta kumminkin, valahti pieniin aivoihini
miksi jeeraa kutsutaan suomeksi JUUSTOkuminaksi. Siis sitahan laitetaan Gouda-juustoon
ja se on kuminan nakoista. Joskaan ei sen makuista. Muuten minun herkkuani.
Joskus kaivelen juustosta niita siemenia ja napostelen sellasenaan.

Valokuvatorstai

Taman viikon aiheena "isä".

Valitsemassani kuvassa kansantanssia esittavat isa ja poika Uzbekistanissa.
Poikareppanalla valahti tuo karvahattu silmille vahan valia. Hanen innokasta
tanssiaan se ei tuntunut haittaavan.

Muut taman viikon isäkuvat taalla.

Retkikausi alkaa osa 2

Ihan unohdin etta piti kertoa retken toisesrtakin puoliskosta.  Historian ja

kulttuurin jalkeen vahan luontoa. Kavimme Prat-joella ja lahteella, josta

viela muutama vuosi sitten otettiin vetta Jerusalemiin. Taalla lahteet eivat

yleensa ole luonnollisessa tilassa, vaan niiden vesi on ohjattu jo vuosisatoja

sitten erilaisiin altaisiin kayton helpottamiseksi.

Tassa paikallinen nuoriso nauttii raikkaasta vedesta.

Opas selostaa. Tama lahde on siita erikoinen, etta noin 20 minuutin valein altaan

 veden pinta laskee huomattavasti. Kun "sailio" tayttyy, se purkautuu ulos ja imaisee

mukanaan pinnan alas.

Jatkoimme matkaa jonkun verran puron varrella. Vesi virtaa Jerikon suuntaan.

Vihrea kasvillisuus korostaa eramaan kuivuutta.

Eramaallakin on omat upeat varinsa.

Tama onkin jo Kuolleen meren rannalta. Siellakin on rykelma makean veden lahteita.

Kasvillisuus tietysti nauttii tasta harvinaisesta ihmeesta.  Altaiden lisaksi paikalla on

suljettu alue jonne paasee vain oppaan johdolla.

Vuosi sitten taalla oli iso tulipalo, mutta luonto nayttaa jalleen vihrealta.

 Tahystystorni.

 Kaislikkoa.

 Pikkukaloja myos nakyi.

 Lahteiden vedet virtaavat Kuolleeseen mereen...

...joka on nykyaan niin matalalla ja kaukana. Jordanian vuoret toisella puolen.

Tama on hepreankielella Sedomin omena. Myrkyllinen,

kuinkas muuten.

Sunnuntaiklassikko

Lyon vetoa etta tama on ollut klassikoissa jo tuhat kertaa,
mutta se pyorii paassani tanaan. Ei voi mitaan! Sorry!


Muut taman viikon klassikot taalla.

Shadow Shot Sunday

Last February, anemones where so red!

More shadows here.

Reflections

So symmetric! A lake in Finland...again.

More reflections here.

Lapsuudesta

Nyt naita lapsuudenajan muistoja sitten...


1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona?".
Luonnontutkija ja elainlaakari olivat varmaan suunnitelmissa.


2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Aku Ankka ilman muuta. Aiti ei niita suostunut lukemaan minulle,
niin oli pakko opetella itse. Olikin sitten tylsaa eka luokalla, kun muut opetteli lukemaan.
Piirrettyja ei ollut, kun isa suostui ostamaan telkkarin vasta kun olin ehka 13-vuotias.
Se olikin sitten paras ja kallein markkinoilla oleva ilmeisesti, ja palveli moitteetta
lahes 30 vuotta.


3. Lempileikkejäsi?
Muoviset "pikkuelaimet" joita minulla oli kymmenittain. Lehmia, possuja, leijonia,
tiikereita, kauriita ja vaikka mita. Kesalla hiekkakasassa ja talvella sisalla pirtin lattialla.
Nuket eivat minua juurikaan kiinnostaneet. Kissojamme myos "koulutin" kovasti.


4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
En pitanyt kai mistaan, ainakaan koulun liikuntatunneilla. Itsekseni retkeilin luonnossa
ja hiihtelinkin vahan.


5. Parhaat synttärisi ja miksi?
Suoraan sanoen, en muista mitaan sen kummempia synttarijuhlia...!


6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
Taisivat olla englantilaiset Sweet ja Slade yhtyeet. Osmonds-veljesyhtyeen pojat olivat sopoja.
Sammy ja Kirka. Hector. Juice.


7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Kiikarit isalta joululahjaksi. Han ei yleensa lahjoja ostellut, mutta tama oli onnistunut poikkeus.


8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Olen tehnyt mutten tarpeeksi: Matkustella, lukea ja oppia uusia asioita.

Retkikausi alkaa

Lauantaina matkasimme Juudean eramaahan. Sade saatteli meita Jerusalemiin asti,

mutta sen jalkeen siita jai vain muisto, joka ilmeni myos kauniina sateenkaarena.

Tama havainnollisti hyvin eramaan muodostumista, ja miten pilvet antavat sateensa

vuorien merenpuoleisilla rinteilla ja toinen puoli jaa kuivaksi.

 Kavimme aluksi tutustumassa Euthymiuksen luostarin jaannoksiin. Euthymius oli munkki, joka

vaikutti alueella 400-luvulla, siis aivan kristinuskon alkutaipaleella. Juudean eramaassa on

ollut useita luostareita ja varsinkin erakkoelamaa harjoittaneita munkkeja.

Saimme vahan esimakua mosaiikkilattioista.

Seuraava kohde olikin "Laupiaan Samarialaisen Majatalo".

Paikalla on upouusi mosaiikkimuseo, ja kohdetta ollaan

laajentamassa tien toisella puolella oleville

palatsin raunioille.

Mosaiikit ovat kirkoista, seka juutalaisista ja samarialaisista synagoogista.

Muitakin jaannoksia loytyi.

Elainmotiivit ovat yleisia mosaiikeissa.

Samarialaisten synagoogasta.

Taman yksityiskohdan kolmiulotteisuus kiehtoi silmaani.

Viini valuu kuppiin.

Samarialaisiahan on olemassa edelleenkin. Heista voi lukea Yaelin blogissa

taalla ja taalla.

Postaan myohemmin iltapaivan kohteista, TVkaista kutsuu!

ABC Wednesday - today featuring P

This ABC is a new one for me. P like the peppers (paprika), rainy outdoor market
in Maribor, Slovenia.

More P pictures here .

Kuningaskuumetta?

Olisikohan Suomeen pitanyt sittenkin varvata kuningas,
niinkuin silloin itsenaisyyden alkutaipaleella jotkut haaveilivat?
Sen verran innokkaasti nayttavat suomalaiset seuraavan Victorian ja Danielin
vierailua (uutisissa sanotaan hassusti Daaaniel).

Ehka ei vielakaan ole liian myohaista?

Nyt on ainakin homokeskustelu jaanyt taka-alalle, seka kuniinkallisten etta juuri
julkaistujen verotietojen ansiosta.

Taalla ollaan todella ihmeissaan, kun kerron tasta verotuksen julkisuudesta Suomessa.
Missahan muissa maissa on tallainen kaytanto?