Oli siella Novi Sadissa muutakin nakemista

Aamu oli taas, kuinkas muuta, sateinen.

Belgradin juna-asema naytti  todella lohduttomalta. 

Asemarakennus oli kaunis, mutta paljon parempia paivia nahnyt. 

Kaytosta poistetuilla raiteilla seisoi surullisia vanhoja vaunuja ja vetureita.

Tunti ja vahan enemman koroteltiin hiljakseen  (ei todellakaan mikann Pendolino)

ja saavuttiin Novi Sadiin. 

Isanta halusi aamiaita ja niin vedetttiin borek-piiraat napaan ja sitten vanhan kaupunkiin.

Siella olikin yllattavan tyylikasta.

Sadekin lakkasi. 

Ja sitten kuuluisaan linnoitukseen Tonavan toisella puolen. 

 

Komea pari tuli haakuvia ottamaan. 

Ja sitten takaisin kaupunkiin. 

 

Entinen synagooga loytyi myos. 

 

Tyhjät penkit

odottavat istujiaan Novi Sad kaupungin puistossa.

Pitkaperjantaina elaintarhassa

Kaupat ja museot olivat pitkaperjantaina kiinni. Oivallinen aika

kayda tutustumasssa Belgradin elaintarhaan.
Elaintarhat herattavat aina vahan ristiriitaisia ajatuksia.
Toisaalta on jannittavaa katsella isoja villielaimia ihan
lahietaisyydelta ja toisaalta miettii millainen niiden elamanlaatu
kaltereiden takana on.

Heti alussa rakastuin tahan valkoiseen tiikerineitiin.
Samanvarinen herrakin siella asustaa mutta han oli tana
aamuna ujolla mielella. 

Hippoa ei sade haitannut. En kai unohtanut mainita, etta tanaankin satoi?

Bambiherran komeat sarvet.

Ja bambirouvan sirot korvat.

Mutta leijonarouvalla oli jotain mielessa. 

Ihmekos se, kun tallainen komistus siella oli seurana.

Taalla ei muuten mitaan modernien elaintarhojen

vallihautasysteemeja tunneta. Sinun ja leijonan

valissa on vain sahkoistetty verkkoaita ja

puoli metria. Susilla ei ollut sita sahkoakaan. 

Periaatteessa olisi voinut niille sormensa syottaa. Ei kovin

turvallista mutta jannittavaa nahda elaimet todella

face to face.

Ja eipa aikaakaan kun...

Kissat olivat selvasti Belgradin elaintarhan ylpeys.

Riikinkukon peppu.

Kisuja patsaanakin. Naimme myos kaksi oikeaa mustaa leopardia. He vaan piilottelivat kopissaan

niin etta vain silmat kiiluivat ja kuvaa ei saanut millaan.

Kiusankappale nyppi pitkaan antilooppia hannasta.

Iltapaivalla ehdimme sinne linnoitusalueen kirkkoonkin. Sisalla oli paikallinen seurakunta 

touhuissaan paasiaista valmistelemassa,  joten kuvia en kehdannut ottaa.

Illalla saapui sumukin sateen seuraksi.

Belgrad- Titon mausoleumi ja Zemun

Seuraava paiva valkeni, HYVIN sateisena, kuinkas muuten.

Titon mausoleumiin ajeltiin johdinbussilla  ensin. 

Puistossa oli vaikuttavia patsaita ja myos jykeva koivu.

Mausoleumin ja haudan lisaksi tutkailimme pitkaan museota,

joka esitti Titon eri puolilta maailmaa saamia lahjoja. 

 Etta rakastuinkin tahan sateenvarjoteokseen!

Pitaa ihan uudestaan nayttaa.

Sitten vierailu prinsessa Ljubican talossa.

Ja iltapaivalla Zemun-kaupunginosaan. Ensi alkuun nautimme herkulliset 

kakut ja kahvit lounaaksi. Sen jalkeen tutkailemaan maisemia tornista.
Isanta siina ihmettelee kannattaako kiiveta.

Mutta hienot oli nakymat ylhaalta.

Me olemme matkoilla hautausmaafriikkeja. Mielestani supermarketit

ja hautausmaat kertovat paljon. 

Ja Tonavalla seilasivat joutsenet. 

Topolan mahtavan upea mausoleumi!

Seuraavana paivana matkustimme bussilla Topolan pikkukaupunkiin.

Se sijaitsee noin 80 kilometria Belgradista etelaan. Nahtavyytena

on upea kirkko jonka kryptaan on haudattu Serbian kuninkaallisia.

Uskomattoman upean kryptan mosaiikit on rakennettu yli 40 miljoonasta

palasta. 

Kuvani eivat anna oikeutta paikan upeudelle. Kannattaa kayda lukemassa

paikasta taalla  ja ihan pakko katsoa upea 360 asteen virtual tour taalla.

Vasemman puolen suorakaiteista saa monta kuvaa esiin. 

Liiketta voi ohjata hiirella tai kuvan alareunan nuolilla. 

Hirvean kylma ja sateinen paiva oli. Emme saaneet millaan selville miten

bussit kulkevat Topolasta takaisin Belgradiin. Linja-autoasema oli suljettu

jostain syysta vuoden alussa. Viimein paadyimme turisti-infoon ja sielta

hyvin ystavallinen rouva avusti meita, soitteli tuloksetta bussifirmoille

ja lopulta ehdotti taksia. Suhtauduimme siihen vahan epaillen hintaa mutta

iloisena yllatyksena se olikin  vaan 30 euroa (80 km!) ja niin sitten

ajelimme herroina takaisin "kotiin". 

Oikeen piti ihmetella tuota hintaa. Bensahan maksaa siellakin, vahan

vahemman kuin meilla tai Suomessa, mutta kumminkin. Ja

varmaan palasi tyhjana takaisin Topolaan. Naita

asioita tulee mietittya tavallista enemman, kun oma

mieskin ajaa taksia ja usein laskeskellaan mika

kannattaa ja mika ei. 

Annettiin kuskille viela 5 euroa tippia josta han tuntui

olevan oikeasti yllattynyt. Mutta tuo hinta oli 

oikeasti niin hammentavan alhainen.