Kisuja, pipareita ja itsenaisyyspaivaa

Aamulla piti jo lahtea lenkille mutta tihkusade piti kotona.

Puolen paivan jalkeen se hellitti ja lahdin kierrokselle. Taallahan oli vihdoin

kunnon matalapaine joka toi paikoin jopa yli  100 mm sadetta. 

Jos tama olisi tapahtunut viikkoa aikaisemmin, olisimme saastyneet hurjilta

metsapaloilta ja tuhopoltoilta. 

Kivat kissat tapasin matkalla. 

Eilen leivoin pipareita. Suomalaisen siirapin tyyppista taalta on vaikea loytaa ja kaytan

sen tilalla taatelisiirappia. Tanaan viela toisen satsin. Nama ovat menossa maanantain suomikirjaston

nyyttikesteihin, jossa juhlimme itsenaisyyspaivaa. Tiistai-illlaksi sain kutsun suurlahettilaan

kutsuille. Suurlahettilas taalla vaihtui elokuussa. Uusikin on nainen ja myos kaimani, Anu Saarela. 

Myos residenssin keittiomestari on vaihtunut kun edellinen jai elakkeelle. Uutta suomalaista

ei loytynyt, joten virkaan otettiin tanskalainen. Toivottavasti on edelleen karjalanpiirakoita

tarjolla. 

Isannan synttarit ja viikkojuhla eli Shavuot

Huomenna on isannalla synttarit, vahan isommat semmoset. 

No lahjaksi saa minulta sen Tove Janssonin Kesakirjan. 

10 vuotta sitten synttarilahjana oli kuumailmapallolento

Turkin Kappadokiassa. Olikin upea kokemus, vaikka kylla hanta

vahan alussa arvellutti. Eka aamuna lento viela peruttiinkin,

kun oli tuulista. Seuraavana aamuna noustiin uudestaan kukonlaulun

aikaan ja silloin onnisti. Upeat Kappadokian maisemat nahtiin aivan uudesta

kulmasta. Pelatty laskeutuminenkin sujui loistavasti, ja sitten tradition

mukaan juotiin shamppanjaa. Pallomme korissa olleet japanilaiset

turistit kylla nappailivat jo lennon aikana aamutuimaan viskia ihan

reippaasti.
Nyt han sanoi ettei sitten mitaan ekstreemia,
vaikka ehdotinkin tandemlaskuvarjohyppya!!!

Isanta on kylla nuori mieleltaan ja opettelee vaikka pitsinnyplaysta

jos vastaan  tulee. 

Tassa muutama vuosi sitten kokeili sita Suomen lomalla.

Opettajarouva olikin asunut Tiberiaassa muutaman vuoden, kun miehensa oli 

palvellut  YKn joukoissa Golanilla. 

Vieraat on kutsuttu lauantai-illaksi. Silloin on viikkojuhlan eli Shavuot

juhlan aatto. Viikkojuhla on sadonkorjuun ja ensimmaisten hedelmien juhla.

Ja myos Tooran antamisen juhla. Wikipedia kertoo taalla. 

Tapana on silloin syoda maitoruokia tavallisen liha-aterian sijaan. 

Teen ainakin juustolla taytettyja filopasteijoita, sipulipiirasta, jatskia

ja juustokakkua. Jotain salaatteja myos. Vieraatkin tuovat jotain. 

Kuvia myohemmin. 

Taas tama arsyttava kokkoilta

Kuvat parin vuoden takaa saavat riittaa. Tassa meidan naapurihautausmaan

laidalta. Onneksi tyhjia tontteja ja tiloja ei kaupungeissa enaa niin paljon

ole, jotenka kokkojakin toivottavasti vahemman. 

Polttaisivat edes kunnon puuta, mutta siella menee vaikka mita lastulevya

ja muuta kemikaaleilla ja maaleilla kasiteltya ainesta, joiden hajut ovat

todella tukahduttavia. Ja mina en edes karsi astmasta, Mitenkahan ne jotka 

karsivat? Silmia kirvelee jo nyt.

Paloautojen ujellusta kuuluu vahan valia. 

Kokkoaineita on keratty viikkokausia. Lapsiporukat kuulemma varastelevatkin

niita toisiltaan. 

En ole oikein paassyt perille mika tassa on oikein perinne ja idea. 

Kylla voisi nyt urbaaniymparistossa kehittaa uuden ymparistoystavallisen

tavan viettaa tata tapahtumaa. 

Paasiaisen ja viikkojuhlan (joka on reilun parin viikon paasta) ei ole tapana

menna naimisiin. Tama ilta on kuitenkin poikkeus, ja isantakin on parhaillaan

kyytimassa haavieraita yhteen monista vihkimistilaisuuksista. 

Tästä on hyvä alkaa vuosi 2015

Ehti se joulupukki tannekin kaymaan, vaikka Suomen Postissa vaitettiin toista.

Ja lahja oli toivottu. Nyt jos ei omasta takaa loydy tarpeeksi mieliharmia joka
paivalle, tama kalenteri korjaa asian.

Bonuksena tuli viisas nalle(tietysti!)kortti ja suunkin sain makeaksi salmiakkiseksi.

Kiitos, Kukkapilli!

Postissa vietin taas ne puoli tuntia. Lepposasti aika meni, kun klassisen musiikin
kanavalta tuli kauniita saksalaisia joululauluja ja sivusta katselin miten paikalliset
yrittavat olla jonoa huomaamatta ja marssivat suoraan tiskille
("ai etta vaan ihan vaan pakettia hakiessakin pitaa ottaa vuoronumero ja odottaa,
tamahan on torkeaa").

Chanukkaa juhlimassa

Joka vuotisen perinteen tapaan leivoin munkkeja anopilla

pidettavia Chanukka-kemuja varten. Ei tullut edes kuvaa otettua

mutta ihan saman nakoisia be olivat kun nama viimevuotisetkin

Paikalla juhlimassa olivat meidan lisaksemme mieheni isoveli vaimoineen,

hanen ex-vaimonsa (ihana ihminen joka on pidetty tiiiviisti perheessa 

vaikka heille ero tulikin) ja kaksi veljen ja exansa poikaa puolisoineen ja 

yhdella heista jo kaksi poikaa myoskin. Eli nelja sukupolvea. Anopilla on

viela tyttarensa kautta nelja muuta lapsenlapsenlasta! Kylla han oli tyytyvainen

sen kaiken hulinan keskella. 

Oli aika hiilaripitoinen ateria, kun miehen veli toi paaruuaksi pitsoja ja

sentaan salaattia onneksi ja sitten nama munkit viela paalle! On tosi

ahky olo. Varsinkin kun maistelin muutaman munkin jo paistovaiheessa. 

Loppuillasta tuli viela miehen veljen kouluajoista asti tuntema ystava kaymaan 

ja hanella hauskoja juttuja riitti. Hanen vanhempansa olivat Puolasta, 

holocaustin selviytyjia, ja oli loytanyt silloin kouluaikona taman 

jemenilaisen perheen ja kuulemma kovasti tykkasi tulla kaverinsa

kanssa nauttimaan vahan mausteisempaa ruokaa anopin kotiin. 

Mieheni aina muistelee, miten tama isoveljen ystava oli hanet tunkenut

jonnekin vaatekaappiin ja sulkenut sinne kun varmaan oli heita kiusannut. 

Mieheni tuntien en yhtaan tata ihmettele. 

Kutsu linnan juhliin

Tai ainakin melkein.

viime vuonnahan olimme itsenaisyyspaivavastaanotolla

ihan suurlahettilaan residenssissa. 

Jouluko jo?

No ei vaan lehtimajan juhla eli Sukkot. 

Ennen vanhaan perheen lapset tekivat itse majan koristeet, mutta nykyaan

ne ostetaan yleensa valmiina. Ja jouluhan tulee tassa mieleen.

Eli Kiinan koristetehtailla on nyt toinenkin sesonkiaika ennen joulun 

hassakkaa. Tai sitten saavat varastot tyhjaksi edellisvuoden ylijaamista

myymalla ne tanne Israeliin. 

Miehen siskon sukassa oli sentaan pari itse tehtya koristetta ja Tervetuloa-kyltti. 

Kayttavatkohan muutkin uskonnot juhlissaan naita bling bling koristeita? 

Kiinalaiset heidan uutena vuotenaan? 

Muslimeilla ei taida olla mitaan vastaavaa?

Miten muilla?

Juhlien aikaa

Tama vuonna sain ensimmaista kertaa kutsun Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotolle. Tasta tilaisuudesta Jael onkin jo kertonut

kuvin ja sanoin taalla. En tieda miksi tilaisuus pidettiin nain paljon

etuajassa. Itse juhlahan sattuu perjantaihin, ja silloin se ei paikallisille

uskonnollisille juutalaisille sopisi. 

Nythan taalla vietetaan myos Chanukka-juhlaa. Tuolla tilaisuudessa 

sytytettiin  myos Chanukkakynttilat. Tahan tehtavaan oli kutsuttu paikallinen

seniorikansalaisten asioita hoitava ministeri. 

Chanukkaan kuuluvat oljyssa paistetut ruuat. Eli taman paivan

perheillallisille tein munkkirinkiloita. Niita tulikin mukava satsi, lahes 60. 

Teen munkit ihan vanhalla aidin vappumunkkiohjeella. Paistamiseen meilla

kaytettiin kylla jotain kovaa paistorasvaa, olisikohan ollut kookosrasvaa.

Taalla kaytan rypsioljya. Ja paalle laitan tomusokeria, aiti laittoi tavallista.

Nam! Soin "muutaman" ihan tuoreen lampimana.

Paukuttelua ja raisketta

Eilisillasta alkaen koko ymparisto pamahtelee ja kaikenlaiset raketit
ja pikkukiinalaiset (eika niin pienetkaan) raiskyy ulkona. On vietetty
Purim-juhlaa  Juhlan faktoista taalla, ihan supisuomellakin. Koska
asumme ihan ortodoksijuutalaisen Bnei Brakin kaupungin rajalla,
mekkala on ihan mahdoton. Ihme etta naissa paukuissa ei loukkaannu
enemman ihmisia. Niin voimakkailta ne joskus tuntuvat.

Ortodoksiuskonnollisissa piireissa Purimia juhlitaan siis myos kovalla meteloinnilla
ja kaikenlaisella hulluttelulla. Nuoret pojat polttavat tupakkaa, ja vahan isompien
"tavoite on juoda niin paljon, ettei pysty erottamaan kirottua Hamania siunatusta
Mordokaista" , niinkuin tuossa linkissa mainitaan. Kylla on varmaan
kalpeaa porukkaa huomenaamulla monessakin yeshiva-oppilaitoksessa!

Holonin kaupungissa jarjestetaan joka vuosi upea paraati, tassa Yaelin hieno
kuvaus sielta. Tallaiseen riehaan (God forbid!) eivat Bnei Brakin asukkaat osallistu.

Yksi Purimin perinteita on myos SADE, joka tulee pilaamaan naamiaisasuihin
pukeutuneiden iloa. Tana vuonnahan Purim sattui karkausvuoden vuoksi myohaan,
mutta puolipilvisen, kosteanlampiman aamupaivan jalkeen tummat pilvet tulivat
kuin tulivatkin, ilma kylmeni ja vetta tulla tiputteli jonkun verran.