Tammikuukin jo kohta loppuu

Tanaan oli sateista ja kylmaa. Pohjoisessa satoi lynta ja meri myrskysi.

Kuvat netista. 

Kotona oli lamminta, ihan hiki nousi otsalle naita lahes kahden vuoden laskuja

ja muita postissa tulleita papereita lajitellessa ja mapittaessa. 

Tanaan piti olla retkikin Carmelin kukkuloille, mutta se onneksi

peruttiin. Sade, tuuli ja 10 lampoastetta ei ole aivan ihanteellinen retkikeli. 

Lukemisen ja kasitoiden lisaksi on tullut koottua muutama palapeli. 

Tama tuli valmiiksi nopsaan, kun olin pari paivaa saikulla. Leukaan laitettiin

taas pari hammasimplanttia. Kyllahan siita karsimyksesta ansaitsee lepoa. 

Antibiootti teki sen verran vetkun olon etta se oli ihan aiheestakin. 

Mukavaa tassa palapelissa oli se etta palat tarttuvat yhteen niin hyvin etta

sen voi nostaa ilmaan kokonaisena.

Aiemmin sain tutuilta tammoisen jonka kokoaminen oli jaanyt liian vaikeana kesken.

Muutama ilta ja sekin oli valmis. 

Vaan siitapa oli yksi pala  joutunut ties minne. Talla firmalla on onneksi palvelu,

eli niille voi lahettaa puuttuvan palan koordinaatit ja pitaisi saada uusi tilalle. 

Sita nyt odotetaan. 

Ja viela yksi joulukuulta. Mukava posteri Kanadan vanhoista matkailumainoksista.

Tassa oli erikoista nuo kummallisen muotoiset osat, niista ei koskaan

tiennyt mihin suuntaan ne asettuvat. 

Taas yksi loistava muusikko on poissa

Meir Banai, yksi kuuluisan taiteilijasuvun muusikoista on  kuollut 55-vuotiaana syopaan.
Sen lisaksi etta han oli tosi upea tyossaan, alkaa tuntua aika "jannalta" etta
ikaisenikin "nuoret" ihmiset voivat sairastua ja kuolla noin vaan. Pistaa miettimaan.
Elaman arvoja ja mita nyt oikeasti haluaisin tehda ja aika ei ole loputon kellaan.

Syyskuun mietteita

Sisko se lahetti uudella (vihdoinkin) alykannykallaan kuvia Suomen kotimaisemista.
Hienoa saalista ovat saaneet. Puolukoita nayttaa olevan hyvin ja meidan seuduilla
ei taida olla edes niita Thaimaan reppanoita tyolaisia jotka ovat paikoitellen
iltalehtien mukaan herattaneet harmistusta kun ovat yrittaneet tehda tyotaan joskus
niilla maisemilla, jossa paikalliset ovat tottuneet yksin poimimaan. Jokamiehen oikeuksillekin
pitaisi ehka tehda vahan rajoituksia.

Pihapiirikin viela niin vihrea ja kesainen. Suomen taman kesan parhaat ilmat taisivat
olla toukokuun lopppu ja syyskuu.

Venevajassa vanha ja uusi odottavat kalastajia.

Pihlajassa paljon marjoja. Jotkut sanovat etta pihlaja ei kahta taakkaa kanna ja toiset
etta sitten on lumisena talvena mita lintujen syoda.
Saapa nahda.

Miten te muut ulkosuomalaiset, kaytteko te Suomessa vain sydankesalla vai sopiiko
vahan kylmemmatkin kuukaudet? Mehan kaymme vain heinakuussa. Silloin on
mansikoita, mustikoita, vadelmia, uusia perunoita. Ja myos saamme vahan lomaa
kotimaan helteista.

Anoppi nukkui pois ja ihania vanhoja kuvia

Anoppini kuoli eilen illalla rauhallisesti kotonaan. Kaikki kolme lastaan 

olivat hanen luonaan silloin. Onneksi tuo lymfooma syopa oli sellaista

laatua, etta mitaan kipuja ei ollut missaan vaiheessa. Ja viela onnempi

ettei sita loydetty aikaisemmin kun kuitenkin oli kovin agressiivista

laatua ja hoidot olisivat vaan pidentaneet tuota loppuaikaa. Tautihan diagnosoitiin

vasta muutama viikko sitten. 

Selailin tuossa vanhoja valokuvia ja kylla taytyy sanoa etta

on aina ollut uskomattoman tyylikas lady. Nama kuvat ovat mustavalkoisia,

mutta voin todistaa etta viime aikoihin asti olivat kengat, korut ja vaatteet

aina tip top ja varit savy savyssa.  

Eika elama ollut aina helppoa. Aitinsa kuoli 38-vuotiaana, jolloin nuorin lapsi

oli vasta kaksivuotias. Tietysti vanhimman tyttaren piti ottaa myos aidin rooli

ja kasvattaa nuorempansa. 

Nuorena tyttona Tel Avivin rannalla.

Haakuvia.

Tallainen lyhyt mekko oli kuulemma vuonna 1944 hyvin erikoinen valinta. 

Taas kaunis asu.

50-luvun alussa Tel Avivissa satoi lunta. 

Taas hienoja asuja kuin muotilehdista. 

Ja poseeraukset. 

Eika 80-v juhlissakaan pahalta nayttanyt.

Oli meillä hääpäiväkin!

Muutama paiva sitten. 28. sellainen. Ei oikein muissa kiireissa ehditty (taaskaan) juhlia.

Hyva kun muistettiin. Omalla parvekkeella nautittiin illallinen. Ai etta oltiin 

kauniita ja nuoria silloin. Isannallakin oli parta ja tukka musta. 

Minakin olin mielestani aika natti. 

Haapaivan aamuna oltiin rannalla ja sitten laitoin itse tukan, meikit ja 

muut horhelot. Mekko ostettiin paikallisen kaupan loppuunmyynnista. 

Takarivissa anoppi, appi, siskoni, hanen vanhempi tyttarensa ja serkkuni.

Ainoat suomalaiset vieraat. 

Appiukkohan kuoli jo yli kymmenen vuotta sitten. Nyt anoppi heikossa kunnossa

89-vuotiaana ja sairastaa agressiivista lymfoomaa. Eli nain se elama menee. 

Jaakohan vaan haaveeksi?

Suomeen pitaisi matkustaa heinakuun puolivalissa mutta anoppini on nyt

 niin sairas etta tilanne muuttuu ja elaa paiva paivalta.

Han on kohta 89 vuotias ja nyt on todettu lymfooma eli jonkunlainen

imusolmukkeiden syopa ja kai aika agressiivinen sellainen. Hoidotkaan eivat lupaa

pitkaa lisa-aikaa. Tietysti tuossa iassa viela paljon vahemman. Taytyy vaan toivoa ettei

liikaa karsi. Ongelmana on etta nuo kasvaimet haittaavat hengitysta ja se tietysti ahdistaa.

Jarjenvoimissaan anoppi on ihan taysin, ei mitaan dementian tapaista.

Toistaiseksi odotan. Lentolippuja ei voi muuttaa ja airbnb majapaikan

Helsingissa voi perua 5 paivaa aikaisemmin. Vuokra-autoa en ole maksanut.

Katsotaan mita tuleman pitaa.

No ei ollut kylla vuonna 2007 kuvan mukaan  lampotilat kovin korkeat silloinkaan.

Lentoja seuraamassa

Onko teille tuttu flightradar24.com  sivut.?

Siella voi ihmetella miten paljon lentokoneita on ilmassa.

Konetta klikatessa saa paljon tietoa. Tiettya lentoa voi myos seurata

online ja nahda miten etenee. Tai etsia saman koneen lentohistoriaa.

Tassa seurasin Bukarestista Tel Aviviin tulevaa konetta jolta isannan 

pitaa hakea asiakkaita. Lentokorkeuskin nakyy eri vareina.

Myos enemman tietoa lennosta.

Ja lisaa saman koneen touhuista viime aikoina.

Kukahan tata tietokantaa pitaa ylla? 

Paikallislehtea selaillessa

kuolinilmoituksia katsellessa tuli vastaan niin kaunis runo,

etta on pakko jakaa. Siis minulle tama on ihan uusi tuttavuus.

Ehka teille Suomen suomalaisille hyvinkin tuttu, en tieda. 

Alussa ajattelin etta rohkea ja erilainen valinta, mutta olikin yllattaen 

kahdessa ilmoituksessa kolmesta. No se kolmas oli mies....

Pitaisikohan sivistya ja lukea Eeva Kilven tuotantoa enemmankin. 

Hyvaa paasiaista ja matkaa odotellessa!!!

Me lennahdamme huomenna Kreetalle paikallista paasiaista pakoon.
Talla kertaa ei mikaan seikkailuretki vaan ihan lomaa.
Ainakin hotellimme Herakleonissa on saanut paljon kehuja.
Huomisen ja lauantain tutustumme kaupukiin. Sunnutaiaamuna
saamme vuokra-automme ja sen jalkeen tehdaan paivatrippeja sinne sun
tanne. Paljon on materiaalia keratty mutta varmaan ajellaan valilla minne
vaan auton nokka nayttaa.

Useimmiten teemme kiertomatkoja ja silloin pitaa olla ihan paivakohtainen
ohjelma. Yopaikat suunnitteilla ja matkat mitattuna. Nyt kun on hotelli
valmiina, niin voi aamulla nousta ja miettia minne menna.

Taitaa olla viela aika off season siella. Pari vuotta sitten menimme Rhodokselle
paasiaisena ja olimme ihan ensimmainen kauden turistikone joka sinne laskeutui.
Sama taitaa olla nytkin. No eipa ole ainakaan tungosta. Heraklion ainakin
on sen verran iso kaupunki etta siella elama toimii koko vuoden.

Jatkossa tulee takuulla matkaraporttia ja kuvia tuutin taydelta.

Mita kuu kertoo?

Ainakin sita etta huomiseksi on luvattu +27 astetta. 

Ei kovin talvista. 

Ensi viikolla sentaan onneksi talvi "talvi" palaa jossain muodossa.

Lampotilat laskevat normaaliin lukemiin ja sadettakin toivottavasti 

saadaan. Nyt on ollut yli kaksi viikkoa ihan kuivaa. 

Loppuviikosta ehka jopa vahan lunta tai rantaa korkeammille vuorille. 

Lauantaina 14/2 olisi tiedossa retki etelampaan, Gazan rajan liepeille. 

Siella on kevaisin upea kukkaloisto, jota vietetaan Darom Adom eli 

"punainen etela" tapahtumilla, jonne ajellaan sankoin joukoin viikonloppuina. 

Toivottavasti rajan toisella puolella ollaan hiljaa eika taivaalta tipahda 

mitaan ylimaaraista tavaraa. 

Huomenna suuntaan heti aamusta katselemaan alennusmyynteja. 

Nilkkurit olisi kiva loytaa ja vaatteitahan ei ole koskaan liian paljon. 

Suklaamoussea ja tuliaisia Myanmarista

Taytyy taas kerran kehua tata Allun suklaamoussea. 

Kruunasi taydellisesti sapattiaterian. Kylla jo havettikin kun

en ollut kutsunut perhetta meille syomaan todella pitkaan aikaan.

Nyt lahetin kaikille kutsun jo sunnuntaina varmistaakseni asian.

Nain ei olisi enaa paluuta paatoksesta. 

Moussesta viela. Ohjeessa lukee etta neljalle. Minusta tuo riittaa kuudelle ihan

 hyvin. Tein kaksinkertaisen annoksen ja 13 pienehkoa kahvikuppia tayttyi. 

Annoksista tuli mielestani, ja vieraidenkin mielesta, ihan tarpeeksi iso.

Ei vaan, tosi kivaa oli. Ateriaan kuului tahinia, munakoisosalaattia,

porkkanasalaattia, vihannessalaattia (miehen veli toi) ja leipaa.

Sitten jatkoimme lampimilla ruuilla; uunibroileria, riisia, uuniperunoita,

kukkakaalia, Kesakurpitsakeitos (miehen veljen poika) ja lihapullia (anoppi).

Porukkaan kuului myos kaksi vasynytta matkalaista (ex-kaly ja ystavansa)

jotka olivat vasta iltapaivalla palanneet reilun kahden viikon matkalta

Myanmariin. 

Sielta tuli makutuliaisia. Nuo maapahkinamakeiset ovat hyvia,

ruskeat kakkuset etupaassa "mielenkiintoisia".  Outo "sweet

and sour, very sour" maku niissa. Raaka-aineet ihan epaselvia. Tanaankin

olen niita moneen kertaan murustellut ja yrittanyt paasta perille mista

ne on tehty. Pavuista ehka?

Edit:
Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin hapan maku tulee
luultavasti tamarindi-kasvista. 

Ei sita lunta sitten meille saatu ja miten taalla lammitetaan

Taytyy tyytya anopin muisteloihin kun 50-luvun alussa Tel Avivissa
satoi lunta.

Mutta kylla sita aamulla tuolla kukkuloilla vahan nakyi olevan.

Ja se kylmyysennatyskin tuli ikuistettua.

Aikaisemmin minulta kysyttiinkin, onko meilla mitaan lammitysta edes.

Toki on. Taalla rannikkoseudulla lammityksen hoitaa yleensa ilmastointilaite
eli suomeksi lampopumppu (hassu nimi!). Se paa-asiallinen kaytto meilla on
tietysti kesalla viilentamiseen mutta hyvin se talvella hoitaa ne suht harvat paivat
milloin lammitysta tarvitsee. Naita laitteita on seka huonekohtaisia etta koko
asunnon kattavia. Meilla on tama jalkimmainen. Ulkoseinalla on se moottoriosa ja
sielta kulkee putki huoneisiin joissa on seinan ylaosassa aukko josta lammin/viilea
ilma sitten tulee.

Muita lammityskeinoja ovat tammoiset vahan suomalaisten lampopatterien
nakoiset laitteet. Niissa on kai oljya sisalla joka sahkolla lampenee. Nama ovat
turvallisuutensa vuoksi suosittuja lapsiperheissa.

Sitten on yksinkertaisia sahkolammittimia, mutta ne voivat olla vaarallisia.
Jos tammoisen laittaa vaikka sangyn viereen ja yolla putoaa peitto sen paalle
niin siina on kylla heti tulipalo valmiina ja henki vaarassa.

Kaasulla toimiviakin on. Niissakin oma vaaransa. Tassahan on kyseessa avotuli
eli pitaa olla joku ikkuna raollaan ettei happi lopu.

Jerusalemissa on monissa kerrostaloissa ihan keskuslammitys suomalaiseen
tapaan. Mutta ei paalla valttamatta koko paivaa.

Ja onhan tietysti maalla omakotitaloissa usein takkoja tai kamiinoja
jotka lammittavat puulla tai oljylla. Polttopuu on taalla kylla aika kallista jos
ostaa pitaa.

Minun mielestani on ihan tarpeeksi jos sisalla on 18-19 astetta. Villasukat ja
villatakki paalle. Telkkaria katsellessa on torkkupeitto kaytossa. Sankyyn lammitan
mikrossa jyvatyynyn, moderni vaihtoehto kuumavesipullolle. Eli hyvin
taalla parjataan.

Sapatti-illallinen ja uusi "pakkasennatys"!

Tulimme anopin luota illalliselta. Siella olikin taas vaihteeksi ihan spontaania
ohjelmaa kun keittion viemari oli tukossa ja isanta sita joutui tunnin verran
rassaamaan auki puutteellisilla tyokaluilla. Oli kiukkuinen aidilleen kun
ei ollut siita mitaan maininnut eika tultu kunnon putkimiehen (isannan
varastosta loytyy kylla) vehkeilla sita avaamaan.

Lisaksi eteisen lattialaatat olivat taas pompsahtaneet irti ja muodostaneet pienen
kukkulan. Jotain hamaraa liikehdintaa sen talon perustuksissa on tai sitten
ei ole laitettu tarpeeksi saumaa laattojen valiin. Tosi mysteerista, tata on
ennenkin tapahtunut. Siina on sitten isannalle tyosarkaa alkuviikoksi niitakin
korjata.

No sitten viemarinhajuisina ja nalkaisina nautimme hyvin ansaitun
illallisen. Anopin intialainen kotihengetar laittaa hyvaa ruokaa. Ei puutu
mausteita ainakaan!

Mutta mausteethan lammittaa kylmalla ilmalla. Ja sitahan taalla nyt on!

Kotimatkalla auton mittarissa oli 4 astetta, mutta nyt kotona parvekkeella
vaan 3 astetta! Uusi ennatys! Edellinen oli viime talven joulukuusta jolloin
mittasin ihan pikkasen alle 5.

Nyt on taivas aika selkea koko paivan jatkuneen tihkusateen jalkeen.
Saapa nahda laskeeko lampotila viela. Kamera on valmiina lampomittaria
kuvaamaan.

Tassa viimeiset lampotilat koko maassa.

Naita tavallisia talvijuttuja ja vahan vakavampaakin!

Jerusalemissa lunta ja rantaa. Tiet sinne sujettu. Vahan 

tuntuvat pettyneilta kun lunta ei ole tullutkaan 40 senttia

niin kuin reilu vuosi sitten. 

Netanyassa rannikolla kaatui iso mainospylvas. Onneksi ei kukaan

jaanyt alle. Tuulenpuuskat olivat

meillakin hurjia. Jo eilen illalla minulla oli taysi 

tyo paasta saksantunnille, kun reitti vei korkeiden rakennusten 

ohi. Niiden laheisyydessa tuuli jotenkin voimistuu kovasti. Sen

huomaa usein ihan tassa kotiovella.

Eika nayttanyt Tel Avivin yleensa niin kaunis hiekkarantakaan

 kovin houkuttelevalta tanaan. 

PS. Sitten taytyy tavastani poiketen lisata mietteita paivan uutisiin. 

Siis juutalaisistahan on piirretty ihan maailman sivu pilakuvia

ja tosi usein hyvin oikein erikoisen ilkeita ja rumia.

Tassa yksi esimerkki netista ihan randomina. 

Mutta ei niista koskaan ole mitaan terroristi-iskuja tehty. Ehka 

olisi pitanyt ja maailma olisi herannyt ymmartamaan. Tai sitten ei. 

En tieda. Mita mielta olette?

Kirjoita Googleen "jewish caricature" ja nae miten rasistisen tuntuisia 

kuvia tulee.