Hauskaa Vappua!

Taitaa olla Suomi melkein ainoa maa, missa Vappua nykyaan vietetaan. Ja juhlan laatuhan
on Suomessa myoskin erityislaatuinen. Olisi kiva tietaa miten esimerkiksi tippaleivat
ja munkit ovat tulleet vappuherkuiksi. Alkoholihan on selva juttu, se kelpaa joka juhlaan.
Poikkeuksena ehka raskaan juhlallinen itsenaisyyspaiva. Sehan taas on monissa muissa maissa
iloinen karnevaali.
Mina en tehnyt simaa enka munkkeja. Omenarahkatorttu on uunissa, ja pikkuleivat odottavat
vuoroaan. Huomenna on retki Galileaan. Tanaan oli kovin pilvista ja valilla vahan riputteli
vetta, ja samaa on luvattu huomiseksikin. Mitaan kaatosadetta tuskin on kuitenkaan tulossa.

Ja Eurooppa minne...

Onkohan koko maanosa menossa konkurssiin? Ainakin Sampopankissa makaavat roposeni
ovat menettaneet viidenneksen arvostaan viime kuukausien aikana. Olisiko pitanyt ostaa
dollareita? Vaihtaa vahvaan Israelin shekeliin...suursijoittajan ongelmia.

Nyt kun Ameriikassa julkaistaan jo hienoja ja optimistisia neljannesraportteja, Eurooppa
on menossa kiihtyvaa alamakea. EU on haalinut jasenpiiriinsa liian paljon ja nopeasti
koyhia maita, joissa ilmeisesti on pienta vilunkiakin harrastettu tilanteen salassa pitamiseksi.
Nyt rikkaiden maiden on heita autettava, muuten ei ole mitaan toivoa koyhien maiden
velkojen takaisinmaksusta. Toivottavasti tama romahdus tapahtui tarpeeksi aikaisin,
jotta siita selvitaan suhteellisen kivuttonmasti, ja opitaan myos jotain tulevaisuuden
varalle.

Nokia minne?

Jopas on aikoihin eletty. Nolo juttu. HenkkaMaukan markkina-arvo meni Nokian yli. Ikavaa havita,
ja ruotsalaisille viela. Nokian toimitusjohtajan tulevaisuudesta jo uumoillaan. Kovin
vaaleanpunainen se ei taida olla. No, mina en ainakaan ole edesauttanut tata tragediaa.
Meilla on kummallakin Nokian kapulat, ja H&M ssa ei olla vielakaan kayty,
vaikka kauppa avattiinkin ryminalla jo monta viikkoa sitten.
Jonoja ei kuulemma enaa ole.

Sunnuntaiklassikko

pitkasta aikaa.
Katsoin eilen Almodovarin elokuvan Sarkyneet syleilyt. Vahan vaikea oli seurata, kun tekstikin
oli hepreaksi ja meni tosi nopeasti aina pois. Espanjahan ei valitettavasti ole hanskassa ollenkaan.

Nyt kumminkin suosittelisin klassikkona Almodovarin vanhemman, ja mielestani parhaan elokuvan
musiikkia. Puhu hanelle "Hable Con Ella", ja kappale Cucurrucucú paloma, joskin vahan
vanhempana (alkuperaisena) esityksena.



Muut klassikot taalla .

Poikkeava postaus

En yleensa politiikkaan yms. minua isompiin asioihin halua ottaa kantaa
blogissani. Nyt kuitenkin huomasin, etta Suomen lehdisto on unohtanut
kertoa viime torstaina Egyptista Siinailta Eilatin suuntaan ammutuista raketeista. Israelin
toiminnathan raportoidaan kylla yleensa aika tarkkaan.
Yksi raketti putosi mereen, toinen meni pitkaksi ja tipahti Akabaan Jordaniaan,
kolmannesta ei ole tietoa.

Tassa UPI uutistoimiston  linkki uutiseen.

Intohimon kukkia

Tanaan aukesi ensimmainen passionhedelmakoynnoksen kukka.

Aamulla oli nuppu viela ihan kiinni. Puoli tuntia myohemmin menin hakemaan harjaa

parvekkeelta, ja kukka oli jo ihan auki.

Erikoisen mallinen on kaikkine rihmoineen. Tuossa keskella nuo viisi alempaa vihreaa

ovat polyisia heteita ja emi on tuo kolmihaarainen ylempi. Hedelma alkaa

sitten kehittya tuosta keskipallukasta, jos alkaa.

Mina polyttelen kukkia pienella pensselilla, kun hyonteisia ei

taalla ylailmoissa kovin paljon ole. Toissa kesana tuli ainakin 40 hedelmaa.

Kasvi ei meilla parvekkeen tuulissa saily kunnolla talven yli. Viime kevaana yritimme

elvytella edelliskesan yksiloa, mutta eipa se juuri kasvanut.

Hyvakuntoinen koynnos saattaa venya pari kolme senttia paivassa.

Nuha tuli...

ja kaikki muutkin oireet. Lihaksia kolottaa, paata sarkee. Tanaan en jaksanut enaa edes
toihin menna. Jaikin tyoviikko lyhyeen kun oli tuo itsepaisyyspaivakin.  Mies oli kipeena jo
viime viikonlopun. Ajattelin ensin etta ei se minuun taidakaan tarttua, mutta olin vaarassa.
On se kumma, miten nuhju olo voi olla, vaikka ei edes kuumetta ole. Onneksi tulevana
viikonloppuna ei ole retkia, joten voin  huoletta potea sohvalla ja lueskella ja rapsytella tv-kanavia.

Lohjennutta hammastakin kolottaa, juurihoito tiedossa ensi viikolla. Menin sita nayttamaan ja
 mokoma valkotakki kertoi etta TOINENKIN hammas on menossa samaa tieta.
 Mrrr... eika ole ilmaista lystia sekaan. Taalla tehdaan heti kruunu juurihoidetun hampaan paalle,
 ja koko lysti maksaa n. 400 euroa per hammas.
 Voi voi.
Taitaa silti olla halvempaa kuin Suomessa.

Ilotulitus ja koirat

Eilen taalla vietettiin itsenaisyyspaivaa. 62 vuotta tuli tayteen. Juhlintaan kuuluu valtava maara kaupunkien jarjestamaa ilotulitusta aattoiltana. Koirathan eivat paukkeesta tunnetusti pida, ja voivat paniikissa jopa vahingoittaa itseaan.
Tyokaverillani on kultainen noutaja, ja han oli jo etukateen huolissaan. Kun 42-kiloinen otus pyrkii hysteerisena syliin, vitsit ovat vahissa. Kysyin tanaan, miten meni, ja hanella olikin hyvia uutisia, ehka jopa pieni vinkki muille kohtalotovereille. Han otti kaupungilta selvaa, milloin paukutellaan, sulki ikkunat ja laittoi stereot taysille. Ja sehan meni nappiin! Koira ei kuullut, tai ainakaan reagoinut raketteihin lainkaan. Ei kai se rokkijumputuskaan haukun mielesta kauhean mukavaa ollut, mutta pienempi paha kuin paukkupaniikki. Onko kukaan muu kokeillut?

Taas Galileassa

Lauantaina oli taas retkipaiva.  Matka suuntautui Libanonin rajalle. Reitti alkoi Har Adir-vuorelta ja paattyi Sasa-kibutsiin. Kukkasia loytyi viela.

Tassa taas naita mehilaisen matkijoita, oikein upea sellainen.

Villiruusuja.

Ja yhtakkia portaat ei minnekaan. Ei vaan, noin sata metria portaiden ylasuunnassa oli lahde, ja alhaalla laaksossa bysantinaikaisen asutuksen rauniot.

Makista maastoa. Tuolta vasemmalta takaa vuorelta aloitimme.

Geologillekin on taalla nahtavaa.

Naita palluroita oli paljon, tassa nakyy hyvin sisustan kvartsikiteet. Niita kutsutaan nimella

"profeetta Elijan vesimelonit". Geologitkaan eivat ole varmoja miten ne ovat syntyneet.

Tarina kertoo profeetasta joka oli pyytanyt viljelijalta vesimelonia, ja tama oli kieltaytynyt,

profeetta kirosi hanen meloninsa muuttumaan kiviksi. Muitakin

versioita tarinasta loytyy.

Tassa kurkitaankin jo naapurin puolelle.

Viinikoynnokset pukkaavat vehreaa ja tuoretta lehtea. Uusia viinitarhoja nakee yha enemman retkilla.

Taas geologiaa.

Lisaa palluroita, talla kertaa upoksissa muussa kalliossa. Pienimmat ovat viisisenttisia, isoimmat

yli puoli metria lapimitaltaan.

Ja viela yksi ehja.

Tama viikunapuuvanhus on varmaan nahnyt paljon.

Lopuksi vierailimme luolassa. Sisalle en viitsinyt menna, kun oli aika mutaista. Talvella koko tama kuoppa oli vetta taynna.

Hauskoja(?) mokia

Galilean retkesta myohemmin. Taalla Facebookissa ihan hervottomia juttuja linkki ! Seuraavan kerran kuvaan omatkin ja lisaan. Kerran jai tukka vatkaimeen kiinni....ja kumipohjaiset kulhot kaatuu kun niita yrittaa tuupata sivuun.

Niita naita

Huomasin yhtakkia etta 20. paiva on blogilla synttarit. Eka vuosi tulee tayteen.

Eilisen postauksen Mafruum onnistui hyvi. Blogin kirjoittajasta ei ole kuulunut mitaan.

Huomenna paasen taas Galileaan retkelle. Toivottavasti ilma on kirkkaampi kuin tanaan.
Luvassa olisi maisemia 1000 metrin korkeudelta joka suuntaan.

Tuhka peittaa pohjois-Euroopan taivaan. Heinakuuhun mennessa saa luvan
siirtya muualle. Mitenkahan tuo vaikuttaa muutenkin sateiseksi luvattuun kesaan?

Etsintakuulutus!

Haussa suosikki ruokablogini pitaja! Etko voisi jo palata yli kahden vuoden tauolta, ohjeesi ovat niin onnistuneita. Juuri nyt on hellalla Mafruum ja paljon muitakin herkkuja on tyehty ohjeidesi mukaan. Joten palaa takaisin, Snoobar!
Kaikki ohjeesi on muuten kopsattu Word-tiedostoiksi koneelleni, jos blogi sattuisi katoamaan jonnekin. Varmuuskopiotkin on.
Jos joku tuntee Snoobarin, please, valittakaa hanelle tama viesti.

Viela lauantain retkesta

Patikkapolku kulki Amud-puron uomassa. Se alkaa Zefadin kaupungin lahelta ja "virtaa" Gennesaretin suuntaan. Nyt oli latakoita, joissa kasvoi sadoittain suloisia sammakon poikasia.

Malva kukkii.

Oleanteri pitaa myos kosteista puronuomista. Viime kerralla

talla reitilla naimme myos korppikotkia ja kalliotamaaneja. Nyt ei kumpiakaan valitettavasti nakynyt.

Amud on suomeksi pylvas, ja tassa onkin tuo syypaa nimeen. Tulee Paasiaissaren

patsaat mieleen.

Sitten Kapernaumiin. Sisaankaynnin vieresta tama kuva.

Ja sitten tormataan pyhan Pietarin patsaaseen.  Taalla Kapernaumissahan oli

hanen kotinsa.

Valtavia pylvaankappaleita on ympariinsa.

Mikahan suihkulahde tama on ollut?

Myos juutalaisia motiiveja loytyy.

Tassa pyorilla olleessa kaapissa on pidetty synagoogan pyhia kirjoja.

Paivan paatteeksi kiipesimme Tiberiaan ylapuolella olevalle vuorelle. Maisemat jarvelle

olivat upeat. Kevaan vihrea on jo muuttamassa variaan kesan kuivaksi kellanruskeaksi.

Capernaumissa

Lauantaina retkeilimme Galileassa. Reippaan patikoinnin jalkeen (siita myohemmin) vierailimme Capernaumissa Gennesearetin rannalla. Siella historiassa loytyy: synagooga, roomalainen kyla, opetuslapsi kalastaja Pietarin talo, talon paalle rakennettu moderni kirkko ym ym. Synagooga on rakennettu paikalle tuodusta vaaleasta kalkkikivesta, muut rakennukset paikallisesta mustasta tuliperaisesta basaltista. Paljon hienoja kuvia loytyy taalta .

Capernaumin vieressa on kaunis kreikkalaisortodoksinen kirkko vehrean puutarhan keskella. Vaaleanpunaisen ja valkoisen yhdistelma tuo mieleeni kermakakun...

Myos sisalta kirkko on vaikuttava, taynna maalauksia.

Lisaa kuvia loytyy taalta .

Kesaa kohti

Nyt on taas se aika vuodesta, kun aletaan miettimaan kesaa, ja varsinkin sita suomalaista.
Iltalehti mokoma jo pilasi ison osan nautintoa uhkaamalla kylmalla ja sateella,
VARSINKIN heinakuussa. Pyh, en usko. En HALUA uskoa.
Helteita mina en kaipaa, mutta sade kylla haittaa menoa pidemman paalle.

Kesan miettiminen synnyttaa halun lukea tiettyja kirjoja, aina uudestaan. Ensimmaisena jonossa
oli Tove Janssonin ihana Kesakirja. Muumeja menee varmaan jatkossa myos...

Kesakirjaa kuvaa blogissaan Jenni , paremmin kuin mina osaisin.

Erilainen sunnuntaiklasikko

Tana iltana ja huomenna on Israelissa Holocaust-muistopaiva, joten valitsin taman klassikoksi. Varoitus, kuvat  eivat ole helppoja katsella!




Normaalimpia klassikoita taalla .

Valtiosalaisuuksia?

Kaksi ilmakuvaa samasta paikasta...ensimmainen paikallisesta karttasivustosta, jalkimmainen Google Mapsista. Hyva etten erehtynyt menemaan hiekkarannalle tuon ensimmaisen kuvan perusteella. Kumma kun ne viitsiikin, kun Googlesta nakee tyhmempikin kaikkea mahdollista.

Torneja ja harjoja

Modernin Tel Avivin maisemaa. Oikeanpuoleisessa nayttaa olevan reipaasti yli 40 kerrosta.

Ihan NIIN korkealla en tykkaisi asua. Varsinkin kun nuo talot

ovat tosi keskustassa, ja kaupungin vilkkaimmat ja meluisimmat tiet ja kadut

ymparoivat ne joka puolelta. Kokemuksesta tiedan

etta korkeus ei juuri meluakaan lievenna. Saasteita ehka vahan enemman.

Ja tama on kevaan lempparipuuni, pulloharjapuu. On muuten ihan oikealta nimeltaan, ja

eihan tallaiselle muuta nimea voisi antaakaan.

Nama kukkivat seka pensasaitoina etta yksittaisina puina.

Bavarian cream

80-luvun ultimatiivinen jalkiruoka israelilaisissa kansanomaisissa pihveja ja lihavartaita tarjoilevissa ravintoloissa oli "Krem Bavaria". Usein vielapa tosi pahana maidottomana muunnoksena "parve".  Kunnon juutalainenhan ei syo maitotuotteita muutamaan tuntiin liha-aterian jalkeen. Jostain kumman syysta mies tykkaa tasta herkusta, jota vain harva retrosyottola tarjoilee nykyaan. Eli piti kokeilla kotona. Muutaman yrityksen jalkeen tulos oli aika onnistunut.

Bavarian Cream
vuoan pohjalle:
kekseja mieluiten savoiardi tyyppisia
kuppi vahvaa kahvia
reipas loraus konjakkia

kreemi
4 dl maitoa
1 dl sokeria
1 rkl perunajauhoa / maizenaa
1 muna
1 tlk vaniljasokeria
2.5 dl vispikermaa

3 liivatelehtea

Liivatelehdet veteen likoamaan.
Keksit kastellaan konjakkikahvissa ja ladotaan vuoan pohjalle. Ei valttamatta tarvi
olla ihan tiiviisti toisissaan.
Kreemiaineet (paitsi liivate) sekoitetaan kattilassa ja lammitetaan sekoittaen
kiehumispisteeseen kunnes sakenee.
Tulelta  pois ja liivatteet sekaan. Annetaan jaahtya.
Kerma vatkataan pehmeahkoksi vaahdoksi ja sekoitetaan varovasti muutamassa osassa
jaahtyneeseen seokseen.
Kaadetaan vuokaan ja annetaan hyytya jaakaapissa muutaman tunnin.
Tarjoillessa kaadetaan paalle suklaakastiketta ja koristellaan  saksanpahkinarouheella.

Valokuvia minun makuuni!

Angorakanelin blogista sain vinkin jannittavaan valokuvanayttelyyn. Susanna Majurin vesiaiheiset teokset ovat kiehtovia. Jokainen kuva on kokonainen tarina, jota mielikuvitus alkaa kehittaa. Harmi etta nayttely loppuu ennen kuin ehka tulemme Suomeen kesalla.

Porkkanakakkua

Olen tehnyt pari kertaa mukavan helppoa porkkanakakkua, ja tassa ohje teillekin.

Kotoisin paikallisen kokin Karin Gorenin nettisivuilta. Karin kuvassa oikealla.

Ohjeesta tulee 2 pienehkoa kakkua. Viime kerralla tein puoli annosta 1.8 litran
vuokaan, joka ei ihan kunnolla tayttynyt, vaan eipa haitannut.

Terveellinen porkkanakakku

3 dl fariinisokeria (laitoin varmaan vaan 2 tai 2 1/2)
1 1/2 dl oljya (laitoin rypsi)
4 munaa
1 1/2 dl maustamatonta tahinia
2 1/2 dl jauhoja (ohjeessa puolet taysjyva, mina laitoin vaan valkosta)
1 tlk leivinjauhetta
1 tlk soodaa
1/2 tlk suolaa
1 - 2 tlk kanelia
1 tlk maustepipuria
5 dl hienoksi raastettua porkkanaa (350 gr)
2 - 3 dl rouhittua saksanpahkinaa

Sokeri, oljy, munat ja tahini sekoitetaan hyvin.
Jauhot, kohotusaineet ja mausteet sekoitetaan keskenaan ja lisataan.
Lopuksi porkkanaraaste ja pahkinat.

Vuoat voi jauhottaa sesaminsiemenilla jos haluaa korostaa terveysefektia, Jauho tai
korppujauhokin tietysti kay.
Leivotaan 160 asteessa 50- 60 minuuttia. Sailyy maukkaana useemman paivan.