Katutaidetta

Viela Krakovan tunnelmissa.

Kazimierzin juutalaiskorttelissa Jozefa-kadulla naimme taiteilijan tyossaan.

Pari paivaa myohemmin tulimme raskaan ja vasyttavan kirppiskierroksen jalkeen

myohaiselle lounaalle argentiinalaiseen Pimiento-ravintolaan. Muuten mahtavan hyvat

ja edulliset pihvit heilla, varsinkin jos ei puolalainen ruoka alkaa tokkimaan eika

possunliha kuulu ruokavalioon (isanta).  Olimme jo ensimmaisena iltana syoneet

mahtavan illallisen Pimienton vanhan kaupungin ravintolassa.

Ja siinahan se seina oli, valmis.

Taallakin pihvit olivat loistavat, mutta tarjoilija vahan hajamielinen ja unohtavainen.

Kreetan toreilta

Ensin Heraklionista. 

No kalaa tietysti. Saarellahan ollaan. 

 Nyt on artisokkien aika.

Nama olivat minulle uutta lajiketta, meilla on lehdissa

pyoreat karjet. 

 Ja manssujen.

Meli eli hunajaa. Jostain syysta en tykkaa hunajasta vaikka kaikki muu makea

meneekin. Siina on joku kumma sivumaku joka ei tunnu kivalta. 

 Isanta ostamassa verhokangasta. Onneksi ei 

loytanyt mitaan sopivaa. 

 Ja kenkien myyjan poika meditoimassa.

Sipulit olivat tosi raikkaan ja pirtsakan oloisia. 

 Ja saman myyjan porkkanoita. Ihan teki mieli ostaa. Niin kauniisti 

oli niputettu nekin. 

 Etanat yrittavat paeta kopasta varmaa kohtaloa kuumalla pannulla. 

Hanian kauppahallissa oli tunnelmaa. 

Ja meille vahan eksoottisempaa tavaraa lihakaupassa. 

Kiva etta pupuille oli jatetty sukat jalkaan. 

Turkista aikoinaan  tuttu kokoretz valmiina grilliin. Kerta riitti. Epamaaraisia 

sisuskaluja joiden ymparille kieputettu suolia. Ei mun juttu, vaikka tykkaankin

 maksasta, munuaisista, sydamesta ym "normaaleista" sisusherkuista. 

Putinin juustoja taallakin!!!

Isanta bongasi venalaisten suosimassa delikaupassa 

Oltermanni Cheddaria. Nam! Olisi siella ollut Violaa ja 

voitakin. Taidan menna huomenna ostamaan lisaa. 

Suklaamoussea ja tuliaisia Myanmarista

Taytyy taas kerran kehua tata Allun suklaamoussea. 

Kruunasi taydellisesti sapattiaterian. Kylla jo havettikin kun

en ollut kutsunut perhetta meille syomaan todella pitkaan aikaan.

Nyt lahetin kaikille kutsun jo sunnuntaina varmistaakseni asian.

Nain ei olisi enaa paluuta paatoksesta. 

Moussesta viela. Ohjeessa lukee etta neljalle. Minusta tuo riittaa kuudelle ihan

 hyvin. Tein kaksinkertaisen annoksen ja 13 pienehkoa kahvikuppia tayttyi. 

Annoksista tuli mielestani, ja vieraidenkin mielesta, ihan tarpeeksi iso.

Ei vaan, tosi kivaa oli. Ateriaan kuului tahinia, munakoisosalaattia,

porkkanasalaattia, vihannessalaattia (miehen veli toi) ja leipaa.

Sitten jatkoimme lampimilla ruuilla; uunibroileria, riisia, uuniperunoita,

kukkakaalia, Kesakurpitsakeitos (miehen veljen poika) ja lihapullia (anoppi).

Porukkaan kuului myos kaksi vasynytta matkalaista (ex-kaly ja ystavansa)

jotka olivat vasta iltapaivalla palanneet reilun kahden viikon matkalta

Myanmariin. 

Sielta tuli makutuliaisia. Nuo maapahkinamakeiset ovat hyvia,

ruskeat kakkuset etupaassa "mielenkiintoisia".  Outo "sweet

and sour, very sour" maku niissa. Raaka-aineet ihan epaselvia. Tanaankin

olen niita moneen kertaan murustellut ja yrittanyt paasta perille mista

ne on tehty. Pavuista ehka?

Edit:
Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin hapan maku tulee
luultavasti tamarindi-kasvista. 

Lusikkaleipia ja munakaksoset

Hyvin onnistuivat lusikkaleivat. 

Paras kehu oli kun yksi rouva sanoi etta maistuvat IHAN samalta kuin 40 vuotta

sitten hanen aiteensa tekemat. Tama nyt tuli syntyperaisen savolaisen suusta ja

heistahan sanotaan etta vastuu on kuulijalla. 

Oli vaan sen verran yksiselitteinen kehu, etta ei kai sita miltenkaan muutenkaan

voi ymmartaa. 

Ohje on muuten tassa. Tahroista paatellen kirja on ollut kovassa kaytossa.

Kahdessa sukupolvessa. Kansiakaan siina ei enaa ole. 

Taytteena kaytin viime kevaana tekemaani aprikoosihilloa,

jota oli viela vahan jaljella. Kaiken sokerisen mukana tallainen 

happamahko hillo on paras.

Iltapalaksi tein muna-avokaadomossoa. Siihen muusataan avokaadoa, 

kovaksi keitettyja munia, pieneksi pilkottua sipulia, suolaa ja pippuria. 

Yksi munista olikin hieno kaksonen. Tallaisia ei olekaan tullut pitkaan aikaan 

vastaan. Yleensa nama "epamuodostuneet" menevat teollisuuskayttoon. 

Nyt oli tuossa kennossa useempikin kaksonen. 

Keittoa taas poytaan

Talvella on kiva tehda keittoja. Isannan vatsa ei oikein pida

papu- ja hernekeitoista, joten tallainen vihannes-liha-kanakeitto 

on hyva ratkaisu. 

Pataan menee ensin naudan/kanan palat. Jos on luita, mausta tulee vielakin parempi.

Vetta, sipuli, porkkanaa  ja laakerinlehtia ja lihat keitellaan lahes kypsiksi. 

Sitten lisataan enemman mausteita. Tahan tuli jeeraa, kurkumaa, mustapippuria, 

valkosipulia ja yllatys yllatys pullamauste kardemummaa. Jemenin juutalaiset

kayttavat sita keitoissaan. Tama nyt ei ollut oikeaoppinen jemenilainen

keitto mutta kardemumma sopii hyvin. 

Sitten vahan perunan paloja ja lopuksi kurpitsaa ja kesakurpitsaa

jotka kypsyvat nopeimmin. Paalle riputtelin viela pakastimesta loytamaani

muutaman (ainakin) vuoden vanhaa kuivattua lipstikkaa, jonka olen tuonut

Suomesta. Ihmeen hyvin siina oli viela maku sailynyt. 

Viime vuonna yritin kasvattaa lipstikkaa taalla mutta ei se oikein sujunut.

 Taimet jaivat noin kymmensenttisiksi eivatka kehittyneet siita

sen pidemmiksi. Suomen lapsuudenkodin puska oli parhaillaan yli metrinen!

 Hassua kylla kun sita ei mihinkaan kaytetty ja meille lapsille

jopa sanottiin etta se on myrkyllinen kasvi!

Miksi se sitten siella pihalla kasvoi?

Pari Romaniassa kasvanutta tyokaveriani tuntee muuten lipstikan hyvin

 ja heilla sita hyodynnettiin mausteena.

Kurkkuja ja viela itsenaisyyspaivasta

Kavinko Ikeassa?

No en, vaan sain Pieni oliivipuu blogin kirjoittajalta ohjeen ja oli
sopivasti vanha Ikean purkkikin lisaa aitoutta tuomaan.

Tallainen oli hanen ohjeensa:

3 kurkkua(olivat aika isoja)
tillia
2 dl etikkaa
2dl sokeria(vahenna tata maaraa)
2dl vetta
ripaus suolaa
lisaksi lisasin vahan neilikkaa ja valkosipulinkynsia kokonaisina.
Keita vesi,sokeri,suola ja 
neilikka n.5 min.
Lisaa etikka ja kuumenna kiehumispisteeseen.
Laita kuumalla vedella huuhdottuun lasipurkkiin ohuet kurkkuviipaleet,tillisilppua,valkosipuli
Kaada mausteliemi paalle
Jaahdyta ja jaakaappiin.Alkaa olla valmista seuraavana paivana....

Mina laitoin vaan desin sokeria. Siitakin osa vaaleanruskeaa Demerara-sokeria 
kun tavallinen oli lopussa. 
Valkosipulia ja neilikkaa en lisannyt, sen sijaan vahan sinapinsiemenia. 
Maistuu ihan aidolta, huomenna varmaan viela paremmalta. Tallaisia 
makeita smorgos kurkkujahan ei taalta saa muualta kuin Ikeasta joten hyva
osata itsekin tehda. 

Perjantaina olimme tosiaan Yad Hashmonassa itsenaisyyspaivajuhlissa. 
Jael  jo kertoikin tilaisuudesta taalla ja hyvasta ruokapuolesta taalla hienoine kuvineen.
Jael mestaribloggaajana ryntasi tietysti heti poytia kuvaamaan ja mina jain
haahuilemaan taakse ja sitten olikin jo aikamoinen tungos!

Tuo brunssi olikin hieno yllatys kun kutsussa luki vaan "kahvitilaisuus". 

Ennen brunssia saimme vahan kulttuuria kun tama piano-viulu-sello trio
soitti meille Sibeliusta, Schubertia ja Melartinia.

Isanta ihastui sellistin elaytymiseen ja ilmeisiin. 

Bataattikeitto illalliseksi ja terveiset Elinalle!

Isanta soi kanakeiton loppuun ja kattila vapautui seuraavalle sopalle.
Ei taalla kylla nyt oikein soppailma ole, kun paivalla lampotila
nousi 26 asteeseen ja samanlaista on luvassa. Sateisen marraskuun jalkeen
joulukuu nayttaa ihan turhan kesaiselta.

Eli nain:
1 sipuli
kabanosmakkaraa maun mukaan, laitoin ihan vahan ehka 150 grammaa
(isanta tykkaa etta on vahan "riistan" makua myos)
3 isoa bataattia
1 iso peruna
kanaliemikuutio (meilla on taalla jauhona)
1 valkosipulinkynsi
vetta
pakasteherneita
kuivattua lipstikkaa (Suomesta tietysti, sellerinkin varret sopii)
suolaa ja pippuria
tuoretta korianteria

Ensin paistoin ihan pieniksi pilkotut makkarat ja sipulin ja laitoin sivuun.
Sitten bataatit ja peruna kuorittuina paloina kattilaan ja vetta peitteeksi.
Keitin pehmeaksi ja muussasin sauvasekottimella.
Lisasin liemijauheen ja muut mausteet seka pakasteherneet ja makkara-
sipuliseoksen ja annoin viela kypsya muutaman minuutin.

Tatahan voi soveltaa monin tavoin. Jos ei halua makkaraa, ei ole pakko.
Vahan kermaakin voi lurauttaa joukkoon tai vaikka nokareen sulatejuustoa kuten
Suomessa on usein tapana. Muitakin pakastevihanneksia voi tietysti
lisata, esim. maissia.

Ja terveisia Elinalle joka on toissa Suomen Israelin suurlahetystossa ja
matkusti sattumalta isannan taksissa juuri tana iltana ja kuulemma lukee blogianikin.
Hyvaa Tel Avivin lomaa Elinalle!

Suolaista pikkurapeaa nopsaan

Ei todellakaan mikaan minun keksimani mutta kiva. 

Maukkain tulos tulee kun kayttaa VOItaikinaa eika mitaan

margariinilehtitaikinaa. Taalla tuo voinen taikina on aika uusi tuote

kaupoissa ja melko kallistakin. Sitahan eivat voi kosher-saantoja

noudattavat kayttaa liha-aterioiden raaka-aineena ja nain ollen kysynta

on ehka pienta. Kevaalla Viikkojuhlan aikaan oli hyvia tarjouksia, silloinhan

syodaan etupaassa maitotuotteita. Taikinasta oli tosi edullisia tarjouksia ja ostinkin

monta pakettia. Nyt pakastinta jarjestaessa tuli viela yksi vastaan. 

Taikina on valmiiksi kaulittu, paksuus joku 3-4 mm. Voitelin sen munalla ja

ripottelin paalle sesaminsiemenia, suolaa ja juustoraastetta. Leikkasin 

taikinapyoralla 10 senttia pitkiksi ja vahan yli sentin levyisiksi nauhoiksi. 

Otin paista kiinni ja kiersin vahan korkkiruuvin muotoon ja sitten uuniin.

Paistolampotila taisi olla vahan alempi kuin voitaikinassa yleensa. Halusin 

saada niista mahdollisimman rapeita. Ehka noin 190 astetta. 

Paprikaa pataan

Kokkailin pitkasta aikaa taytettyja paprikoita. 

Tykkaisin tehda useamminkin, mutta tavallisista marketeista

ja hevikaupoista on vaikea loytaa tuollaisia suloisen pienia yksiloita

ja isot ovat liian isoja "annospaloiksi" ja vaikea niita on kattilaankin sovitella.

Taytetta odottamassa.

Paistettua jauhelihaa, riisia (osa kokojyvaa), persiljaa ja mausteita. 

Riisihan siis laitetaan kypsyttamattomana. Olipas vaikea sana. Piti ensin kirjoittaa

etta raakana, mutta se ei kuulostanut hyvalta.

Tietysti taytetta jai taas ylikin. Niin kuin aina. Mutta Kekkonenhan(?)  jo 

aikoinaan sanoi ettei hyvin piisaa jos ei jaa vahan yli. 

Missahan yhteydessa han mahtoi taman sanoa?

Tomaattipyreeta, vetta ja mausteita liemeen ja tulelle.

Ihmeesti se riisi turpoaa aina mutta ei haittaa.

Valmista. 

Ihan kuin kuulisin ukkosen jostain kaukaa. Nyt onkin luvattu sateita 

viikonlopuksi. Talvinen ilma on hyva lisamauste tallaiselle ruualle. 

Kalorivaroitus!

Tanaan maistoin jotain johon sanonta "syntisen hyva" ja "lihottava" ja

mika tahansa epaterveellinen superlatiivi sopisi niin mainiosti etta en ole toista tavannut.

Kaikkihan varmaan Suomessakin tuntevat nama Lotuskeksit. Karamellisen

ja kanelisen makuiset, usein yksittain pakatut keksit. Monin paikoin olen

niita saanut kahviloissa kupposen lisakkeena. Kaupastakin tietysti voi ostaa.

Mutta nyt heilla on myos kekseista tehty levite. Ai ai, ja uudempi cruncy levite

jossa on rapeita keksinpaloja viela lisana. Kaloreita on 572 sadalle grammalle,

rasvaa joku 35% ja loput sokeria yms nopeita hiilareita. Ei pitaisi paastaa

markkinoille tammoisia tuotteita! Eika  pitaisi lukea naistenlehtia, joissa

tallaisista uutuuksista kerrotaan. Ja sitten seuraavalla sivulla lehdessa on

tietysti joku uusi dieettiartikkeli. Hyvin menee.

Varoitus, omalla vastuulla maistamaan.

Enka ole mitaan bonusta belgialaiselta firmalta saanut.

Leipomista

Kokeilin eilen vahan erilaista leipareseptia, jonka olin
paikallisesta lehdesta loytanyt. Erilaista tassa oli hiivan maara ja kaytto
ja sen toimiminen kiinnosti. Isannan vatsa ei tykkaa kauheasti tuoreesta
leivasta ja ajattelin etta olisiko tama parempi hanellekin.

Yleensahan sellaisen "tavallisen"  kokoiseen taikinaan, johon tulee 5-6 dl
vetta, laitetaan 50 grammaa hiivaa.  Tassa ohjeessa piti tehda ensin
semmoinen taikinan alku, johon tuli desi vetta, puoltoista desia jauhoja ja
yksi gramma hiivaa. Se jatettiin huoneen lampoon n. 12 tunniksi, tein
sen aamulla ennen toihin lahtoa.

Illalla sitten jatkoin. Taikinaan tuli 5 dl vetta, vain 9 grammaa hiivaa, tama
aamulla tekemani sotku, suolaa ja sitten jauhoja tavalliseen tapaan. Jauhoissa
en sitten enaa ohjetta noudattanut niin tarkasti. Laitoin tummia ja vaaleita
vehnajauhoja ja vahan kaurahiutaleita  ja pikkasen kauralesettakin.
Lisasin myos pellavan- ja kurpitsansiemenia ja lorauksen oljya.

Jannityksella seurasin miten taikina nousee ja hyvinhan se tapahtui.

Taikinasta leivoin ensin kaksi isoa focaccia-leipaa joihin laitoin myos
kirsikkatomaatteja ja rosmariinin lehtia ja voitelin oliivioljylla.

Lopusta taikinasta tein isomman leivan vuokaan. Siita tuli ihan kauniskin
kun tein sen 4-saikeisen pullapitkon mukaan. Ihme kylla kadet muistivat
ihan luonnostaan miten se letitys menee vaikka en ole pullapitkoja
vuosikymmeniin letittanyt.

Onnistui hyvin ja tuli maukasta hyvin kohonnutta leipaa. Nuo tomaatit
jatan varmaan seuraavalla kerralla pois. Kauniitahan ne ovat mutta eivat
 lisaa makuelamykseen mielestani mitaan ja jattivat ymparoivan leivan
vahan kosteaksi ja taikinamaiseksi. Focaccian pinnalle voisi
riputella hiukan karkeaa suolaa.

Liikaa lomapaivia?

Vai mika lie on iskenyt kun aloitin tallaisia napertelemaan. Rypytys nyt ei ollut

ihan taydellinen mutta sittenhan on kotitekoisen nakoinen. Siis hienosti sanottuna 

rustiikkinen. Eli ihan trendikas. 

Isanta soi nelja joten ilmeisesti maistui ihan oikeasti eika vaan

kohteliaisuudesta. Onhan han suomessa karjalanpiirakoita maistanut mutta

muistaaksen vai niita kaupan paksuja motikoita. 

Karjalanpiirakoita olen tehnyt Suomessa kerran tai pari. Siita vaan on yli 

30 vuotta. Israelissa ei ole koskaan ennen tullut tehtya. 

En oikein uskalla naita laajemmalle perheelle esitella. 

Tuloksena osaisin arvioida kaksi mahdollisuutta, eika kumpikaan niista ole hyva.

a. Pitavat piirakoita ihan kummallisina ja Suomen vaatimaton kulinaarinen maine

    saa uuden kolhun.

b. Tykkaavatkin naista ihan sikana ja tahtovat etta teen joka viikko. 

Oikea vastaus ja nettikokkausta

No Maltahan se oli ja tarkemmin Gozon saari ja  Azure Window.

Sinisen ikkunan vieressa on laguuni josta paasee merikierrrokselle

pienen kaytavan kautta ja nakemaan sinisen ikkunan mereltakin kasin. 

Eilen leivoin Allun reseptin mukaan omenakakkua. Helppo ohje ja

meheva tulos. 

Tanaan tein nakkileipaa Salamatkustajan islantilaisen huumepoliisin ohjeella.

Tulipa hyvaa ja rapeaa. 
Mitaan spelttijauhojahan minulla ei taalla ollut. Laitoin desin
ruisjauhoja ja loput vehnajauhoa.  Taytyy yrittaa tehda
taikinasta mahdollisimman tasainen ja tosi ohut etta saa 
pikkasen varia koko alueelta. Huomasin etta minun ruskeat
ohuet ja harmaammat paksummat osat olivat vahan 
eri makuisia. 

Viikonloppua kohti jatskikakulla

Ohjeena tama Kinuskikissan kakku.
Pohjat tein hanen ohjeellaan, ja jatskitaytteen omalla.
Cookie doughnin tilalle makuna tuli turkkilainen kirsikka (vishna) hillo
jonka sekoitin koneellani tehtyyn vaniljajaateloon.
Ennen tarjoilua viimeistelen koristelun polysokerilla.
Varmasti maistuu!

Juhlien aikaa

Tama vuonna sain ensimmaista kertaa kutsun Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotolle. Tasta tilaisuudesta Jael onkin jo kertonut

kuvin ja sanoin taalla. En tieda miksi tilaisuus pidettiin nain paljon

etuajassa. Itse juhlahan sattuu perjantaihin, ja silloin se ei paikallisille

uskonnollisille juutalaisille sopisi. 

Nythan taalla vietetaan myos Chanukka-juhlaa. Tuolla tilaisuudessa 

sytytettiin  myos Chanukkakynttilat. Tahan tehtavaan oli kutsuttu paikallinen

seniorikansalaisten asioita hoitava ministeri. 

Chanukkaan kuuluvat oljyssa paistetut ruuat. Eli taman paivan

perheillallisille tein munkkirinkiloita. Niita tulikin mukava satsi, lahes 60. 

Teen munkit ihan vanhalla aidin vappumunkkiohjeella. Paistamiseen meilla

kaytettiin kylla jotain kovaa paistorasvaa, olisikohan ollut kookosrasvaa.

Taalla kaytan rypsioljya. Ja paalle laitan tomusokeria, aiti laittoi tavallista.

Nam! Soin "muutaman" ihan tuoreen lampimana.

Suklaamoussea vaihteeksi

 

Eilen meilla oli 14 vierasta sapatti-illallisilla. 

Ja koira, joka yritti syoda parvekkeen kasveja.

Muut vieraat olivat kiltisti, soivat lautasensa

tyhjaksi ja saivat jalkkariksi ikuisen jaatelon

sijaan suklaamoussea. 

Ohjeen loysin taalta ja voin kylla

suositella sita! Tein annokset aika pieniin kahvikuppeihin,

ja kun tein maaran kolminkertaisena eli 12 hengelle, kuppeja tuli  

tayteen ainakin 17. 

Moussen rakenne on tosi ilmava ja kevea. Pari vierasta

ahnehti toisenkin annoksen.

Pestoa....

Ei tullut Jerusalemin matkasta tanaan mitaan, vatsa ei ole priimakunnossa.
Vahan liian extremea lahtea sinne vanhaan kaupunkiin seikkailemaan, jos
sattuisikin TOSI PIKAINEN vessan tarve yhtakkia.

Siis otsikon asiaan. Kerasin parvekkeelta mielestani huomattavan maaran
basilikaa ja jauhoin sen oliivioljyn ja parmesaanin kera. Ja mika oli tulos?

Tammonen tuskin desin kokoinen purkinraapale. Taman jalkeen ymmartaa
miksi pieni purkki pestoa kaupassa saattaa maksaa 4 euroa.Kaupan pestoihin
kylla varmaan lisataan kaikenlaisia "tayteaineita". Minun tekemani on ehtaa
tavaraa.

Purkin kanteen varoitus isannalle, etta tama on pestoa. Han kun inhoaa
basilikan hajua. Hanelle tulee mielikuva mummoista, jotka toivat
basilikanippuja synagoogaan sapatin paattyessa jotai "tuoksuvia
yrtteja" symboloimaan. 

Harmi kun ilma tummentaa peston pinnan aina ruman ruskehtavaksi. Tuossa
kuvassakin se jo vahan nakyy, vaikka on ihan tuoretta.

Happy Hanukka ja munkkeja

Tanaan alkoi Hanukka juhja. Lisaa tietoa taalta.

Harmi etta tama juhla ei tuo mukanaan vapaapaivia. Siis kouluista on lomaa, 

meilla raskaan tyon tyolaisilla ei. 

Hanukkaan liittyy oljyssa paistettujen ruokien syominen. Siis munkit. Mitas jos kerran 

yllattaisin ja tekisin rosetteja? Onhan minulla taalla rosettirautakin. 

No, tanaan anopin kaskysta tein sitten niita munkkeja, ihan aidin kotoisella vappureseptilla. 

Suomessa kaytimme kylla sellaista kookosrasvaa paistamiseen, mutta taalla sita

ei ole. 

Siis rypsioljy tulelle. Se tekee aika kauniita kuvioita kattilaan lammetessaan. 

Laitoin munkit nousemaan uuniin, jota olin lammittanyt muutaman sekunnin. 

 Sitten oljyyn...

ja toinen puoli.

Ja tassa niita valmiita.

 Kaikkiaan tuli 47 kappaletta. Ah niin hyvia ja kevyita. Ainoa ero munkkeihin suomalaisiin

on se etta kierittelen ne polysokerissa, enka tavallisessa.

Matkalla anopille naimme parissa konditoria-liikkeessa piiitkia jonoja, 

ostamassa naita oljypaistoksia. Taalla ne ovat yleensa pyoreita ja isoja palloja,

taikina hadin tuskin jos ollenkaan kypsyy siella sisalla. Sitten niihin valmiisiin

tungetaan viela pahaa punaista hillontapaista ruiskulla. Hyh.