Mita meista tiedetaan?

Israelilaisille on hyvin tarkeaa tietaa, "mita meista maailmalla ajatellaan". Tama on kai hyvin tyypillista pienille valtioille ja kansoille. Ranskalaiset ja britit tuskin vaivaavat itseaan tuollaisilla mietteilla. Suomessa tama kysymys varmaan askarruttaa myos monia.

Itsenaisyyspaivan paivalehdessa oli artikkeli juuri tasta aiheesta tehdysta kyselysta. Koska en tieda, miten laaja ja kattava kysely on ollut, taytyy siihen suhtautua varauksella. Silti huolestuttaa kun luen etta:

10% amerikkalaisita ei tieda, etta Israelin valtio on yleesna olemassa.

20.6% espanjalaisista luulee etta Israelissa on voimassa kuolemantuomio joka toteutetaan KIVITTAMALLA (jopa Arabiemiraateissa tiedetaan paremmin).

30.7% saksalaisita luulee etta Israel on diktatuuri. Samoin 29.2% espanjalaisista.

Suomeksikin aika laajasti kaannetty kirjailija Amos Oz on tuttu vain 9.6% saksalaisista. Muissa maissa vielakin vahemman.

Surusta iloon

Eilen illalla alkoi sodissa ja terroriteoissa kuolleiden muistopaiva. Se alkoi minuutin pituisella sireenilla, ja Itkumuurilla oli muistoseremonia. Tanaan kello 11 oli kahden minuutin pituinen sireeni jalleen, ja sen jalkeen kaikilla sotilaiden hautausmailla ja useilla muistomerkeilla pidettiin myos seremonioita.



Tanaan illalla suru vaihtuu iloksi, ja itsenaisyyspaivan vietto alkaa. Alkuseremonia on Hertzel-vuorella Jerusalemissa, ja sen jalkeen ilotulitukset ja musiikkiesitykset valtaavat koko maan. Huomisen paivan
paanumero on tietysti kansallisuheilu GRILLAAMINEN. Kaikki puistot ja metsat ovat taposen taynna savuttavia lihankaristajia, kaupungeissakin pienetkin puistikot ja joskus jopa ruohikkoiset liikenneympyrat
kelpaavat. Ruuhkat ovat hirveat, mina en aio huomenna nokkaani ulos pistaa, ainakaan parveketta pidemmalle.

Me nautimme luonnosta ja hiljaisista metsista etukateen jo tanaan. Tassa olisi vinkki tynnyrin uusiokayttoon kottikarryina!

Retkeilimme Jerusalemin lahella, ja sen jalkeen Latrunin luostarissa, joka kuuluu roomalaiskatolisille trapisteille. http://en.wikipedia.org/wiki/Trappist Munkit valmistavat ja myyvat viineja (ei kovin hyvia mielestani) seka oliivioljya.

Luostarin vieressa tutkimme myos ristiretkelaisten rakentaman linnan
raunioilta.

Rauniot ovat aivan luonnontilassa. Maasto on taynna kuoppia ja syvia reikia mutta kaari-ikkunoista kukkulalta on loistavat nakoalat joka suuntaan.

Viikonloppu pohjoisessa osa 3

Lauantaina jatkoimme retkeilya ympariston puroilla, poluilla ja lahteilla. Ajoimme pohjoiseen Gonen-kibbutsin suuntaan. Tien oikealla puolella Golan, ja vasemmalla muuttolintujen paratiisi Hula laakso. Sen kautta kulkevat monet Suomeenkin tulevat linnut. Varsinkin kurkia oli siella aikaisemmin kevaalla tuhansia.
Tama suoperainen laakso kuivattiin aikoinaan pelloksi, mutta myohemmin osa siita palautettiin
luonnolliseen tilaan. Viljelijat eivat ole kovin innoissaan siita, etta nalkaiset linnut popsivat seka viljaa, maapahkinoita etta kaloja kasvatusaltaista, mutta toistaiseksi sopu on jollain tapaa loytynyt. Muuttolinnut eivat mielellaan lenna merien yli, joten tie euroopasta afrikkaan kulkee yleensa joko Gibraltarin tai Israelin kautta. Joskus linnut ovat niin tyytyvaisia Hulan majoitukseen, etta niita pita ihan hatistella jatkamaan matkaa.

Tien molemmin puolin on isoja vanhoja eucalyptus-puita. Ne on aikoinaan istutettu suojaamaan tiella kulkijoita, aikana jolloin Syyrian armeija vaikutti laheisilla Golanin kukkuloilla.

Tutkimme muutamia lahteita ja polkuja, vuoroin hikoilimme auringossa ja uitimme varpaitamme jaakylmassa vedessa viikunapuiden katveessa. Nyt oli sapatti, ja muitakin retkeilijoita riitti. Nuoria ja vanhoja, juutalaisia, arabeja ja druuseja. Yhteista oli etta kaikki olivat iloisia ja enemman tai vahemman markia.

Jeeppeja ja monkijoita ja moottoripyoria oli yllattavan vahan. Niiden polyja onkin patikkaretkeilijan ikava nieleskella. Iltapaivalla palasimme majapaikkaan keraamaan tavaroita. Meluisat ex-naapurit jatkoivat istuntoaan siella. Toivottavasti huomasivat, mitten vaihdoimme huonetta ja ymmarsivat syyn.

Kotimatka alkoi kauniin Jordanjokea myotailevan pikkutien kautta. Virta on viela talven jalkeen voimakas, kun Hermon-vuoren lumet juuri sulavat. Tana vuonna sateita ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi. Kauempana nakyvasta Gennesaretin jarvesta puuttuu noin 4 metria vetta.

Matkamme jatkui Gennesaretin itapuolta illalliselle Tzel Tamar ravintolaan, ja tiella naimme hauskan Kuplan raskaassa lastissa, sisalta ja ulkoa. Mita lie risujakin oli katolla.

Ravintolaan tutustuimme kuukausi sitten edellisella pohjoisen lomallamme. Lampaanlihapullia ja muusia, ja kotimatka Ramat Ganiin sujui hyvin, ruuhkia ei yllattaen ollut lainkaan. Usein lauantai-illan paluuliikenne on niin tukkoista, etta katuu sita, etta on yleensakaan liikkeelle lahtenyt.

Viikonloppu pohjoisessa osa 2

Aamulla menimme toimistoon maksamaan majoituksesta, ja koska kysyivat onko kaikki hyvin, kerroimme naapureista. Heti jarjestyi toinen hiljaisempi huone majoitusalueen nurkasta. Myohemmin selvisi, etta se
on lahella kibbutsin pienta elaintarhaa, jossa ilmeisesti kukot ovat paaosassa, mutta luonnon aanista ei valiteta!

Ajelimme ensin "upseerien altaalle". Tamannimisia paikkoja on Golanilla useampiakin. Syyrian siella hallitessa sotilaat rakensivat lahteiden viereen tallaisia luonnon vedella tayttyvia uima-altaita. Tama allas oli taynna hyvin kirkasta ja puhdasta vetta, ja pienia kalojakin. Altaan ymparilla oli valtavia eukalyptus-puita seka viikunapuita. Melkein teki mieli pulahtaa pikku uinnille, mutta vesi oli liian kylmaameille arkajaloille.

Jatkoimme G'ilabon-joelle, joka sekin virtaa Golanilta alas. Joki on uurtanut syvan kanjonin ja siina on useita putouksia, korkein lahes 50 metria. Golanin maapera on vulkaanista, lahes mustaa basalttia, joka on jahmettynyt erinaisiin ja erikoisiin muotoihin. Kiersimme joen ylajuoksulla pitkahkon reitin. Polku meni valilla veden rajassa kaislojen alla, ja valilla korkealla kanjonin reunalla. Iltapaivalla ajoimme Kazerinin kaupungin ohi Salukia-lahteelle. Siita ottaa iso mineraalivesitehdas tuotteensa, ja on sen kunniaksi kustantanut kauniin puiston lahteen viereen.

Illan suussa menimme viela G'ilabon-joen alajuoksulle, jossa on myos upea polku vedessa, kaislojen alla tunnelissa. Siella on myos vanha mylly, jota vesi on puorittanyt. Vesi on johdettu myllyyn korkean
akveduktin kautta. Nyt se vuotaa, ja ymparilla on niin paljon viikunapuu- ja vadelmapuskaa, etta paikka on ihan hamara. Hieman ylempana taas yksi upseerien allas. Tassa altaassa oli jopa tikkaat, ja vieressa pukukopit.

Illalla taas samaan ravintolaan, talla kertaa olimme fiksumpia, emmeka ottaneet niin paljon ruokaa. Lampaankyljykset olivat herkullisia. Uudet naapurimme istuivat ulkona ja puhuivat lahes kuiskaten.

Viikonloppu pohjoisessa, osa 1

Perjantaina karkasin toimistosta jo puoli yhden maissa. Gadi (mieheni siis) tuli minut hakemaan ja pienen sahlingin jalkeen (varoitussakko vaaraan suuntaan kaantymisesta risteyksessa) paasimme ajelemaan pohjoiseen. Muutuimme nopsaan turisteiksi ja ajoimme ylos Tabor-vuorelle josta onmahtavat nakoalat joka suuntaan. Vuorella on myos kaunis fransiskaaninen kirkko, johon tutustuimme.Turisteja oli jonkun verran, ainakin italialaisia, ruotsalaisia ja intialaisia bongasin. Bussit eivat voi mutkaista tieta pitkin nousta vuorelle, joten turistit tuodaan ylos minibusseilla.

Kiersimme vuoren ympari polkua pitkin, maisemat olivat hienot joka suuntaan. Jopa lumipeitteinen Hermon-vuori nakyi, vaikka ilma olikin vahan utuinen.

Taas kerran tuli todettua, miten pieni tama maa onkaan.

Taborin jalkeen ajoimme majapaikkaamme kibbutsiin. Totesimme naapurimme aarimmaisen meluisiksi,
heita oli muutama pariskunta istumassa, ja desipelit mahtavia. Miksi pitaa huutaa, jos keskustelukumppanit
ovat ihan vieressa? Eipa silti, tuttuahan tama jo on... taalla niin monta vuotta asuneena. Viitaten edelliseen postaukseeni, olin iloinen etta korvatulpat tulivat mukaan.
Jokaisen huoneen ulkopuolella on poyta ja tuolit. Paitsi meidan. Nama naapurit olivat omineet sen saadakseen tarpeeksi poytatilaa iltagrillausta varten. Gadi kavi etsimassa jostain toisen poydan ja tuolit, ja vetaydyimme huoneeseen muutamaksi minuutiksi. Kolinaa ulkoa, ja hups , uusikin poyta oli jo naapurin rouvalla kasissa. Tiukkaa sananvaihtoa ja poyta palasi.
Illalliselle menimme laheiseen ravintolaan, joissa saimmekin hyvaa ruokaa, vaikka paikka oli lahes tyhja eika siten kovin houkutellut. Alkusalaatteja ja turkkilaista ohkaista lavash-leipaa, ja paaruuaksi iso mixed grill annos, josta jaksoimme syoda ehka puolet. Otimme loput mukaan ja kaytimme seuraavan paivan evaisiin.
Naapurit melskasivat viela palatessakin, joten tulpat korviin, ja uni tuli kylla nopsaan raikkaassa maalaisilmassa.

Viikonloppu pohjoisessa

Tanaan aion livistaa aikaisin toista, ja menemme viikonlopuksi Galileaan. Majoitumme kahdeksi yoksi Gadot-nimiseen kibbutsiin, joka on Jordan-joen rannalla Gennesaretin jarven pohjoispuolella.

Monet kibbutsit tarjoavat nykyaan majoitusta. Taso on yleensa aika vaatimaton, mutta niin hintakin. Porekylpya ja silkkilakanoita ei naissa huoneissa ole, mutta se ei ole tarpeenkaan. Keittionurkkauksessa on jaakaappi, vedenkeitin ja kahvintekotarvikkeet. Huoneissa on ilmastointi ja televisio. Ulkona terassi ja paljon vihreaa nurmea ja maaseudun rauhaa.
Majoitukseen kuuluu aamiainen. Huomasin yllattaen etta aivan kibbutsin vieressa on turkkilaisvaikutteinen ravintola, joten muutkin ateriat hoituvat varmaan mukavasti.

Aiomme retkeilla Galileassa ja Golanilla, ja nauttia loppukevaan luonnosta, ennenkuin kaikki kuivuu ja kellastuu kesaksi. Seudulla on paljon puroja, lahteita ja merkittyja polkuja. Retkikohteita on valmiina vaikka koko viikoksi.

Vuosisadan keksinto, tai ainakin yksi niista...

Miksen tata ennen hoksannut?
Uusi ystavani ja apulaiseni, korvatulpat.
Naapurit seurustelevat kova-aanisesti parvekkeella keskiyolla,
miehen on PAKKO katsoa telkkaria makuuhuoneessa,
minun TAYTYI kaupunkilomalla valita juuri se kaikista keskeisin hotelli, joka on tietysti meluisan paakadun varrella.
Nama ja lukuisat muut raivostuttavat tilanteet muuttuvat niin harmittomiksi taman pienen ja halvan keksinnon myota.

Ei enaa unettomia oita. Ei enaa turhaa pyoriskelya sangyssa, kun kiukku vaan nousee ja sen mukana
mahdollisuus nukahtaa laskee entisestaan.

Suosittelen lampimasti kaikille herkkaunisille.

Holocaust - ei saa unohtaa!!

Tanaan on holocaust-muistopaiva. Sireenit soivat koko maassa kello 10, ja kaikki pysahtyi kahdeksi minuutiksi. Autotkin teilla ja kaduilla. Ihmiset seisovat hiljaa, yhtakkia kaksi minuuttia tuntuu pitkalta ajalta. Muistopaiva alkoi jo eilen illalla, kuten kaikki "juhla"paivat taalla, eli auringonlaskusta auringonlaskuun. Ravintolat ja muut huvipaikat olivat eilen illalla kiinni. Televisiosta ja radiosta tulee asiaankuuluvaa ohjelmaa.

Muistopaivan tarkeytta vahvistaa tietysti Iranin presidentin eilen YK:n rasisminvastaisessa konferenssissa Genevessä pitama puhe. Useimpien maiden valtuuskunnat marssivat ulos puheen aikana, mika on sinansa ilahduttavaa.

Mina itte...

Kokeillaan nyt tata blogin kirjoitusta... ihan testiluontoinen juttu nyt harjoituksena.

Tasta kaikki sai alkunsa, vauvana salin karvamatolla. Silloin en viela tiennyt mita tuleman pitaa.