Sateen ropinaa ja palapelitauluja

Sataa ,salamoi ja jyrisee. Samaa on luvassa ainakin torstaihin asti.
Nyt olikin lahes pari viikkoa lamminta ja aurinkoista. Talvi palasi tanaan
olikeen kunnolla. Carmelin vuorille suunniteltu retki peruttiin ja hyva niin.
Luntakin on luvassa ainakin Golanille ja Galilean korkeimmille paikoille,
ehka jopa Jerusalemiin.

Lumesta puheenollen, taalla usein ihmetellaan, kun kerron etta 12
kouluvuoteni aikana koulu ei ollut kiinni kertaakaan lumen/pakkasen
yms sellaisen vuoksi. Ja koulukuljetukset olivat vain niille joilla oli matkaa
viisi kilometria tai enemman. Siina sitten pienet ekaluokkalaiset kavelivat
nelja ja puoli km eestaas paivittain. Minulla oli vain noin kilometri matkaa.
Oli sekin joskus hankalaa, kun tuuli oli tuiskuttanut kotitien lunta tayteen
ja taskulampun kanssa siella menin.

Hippu tuolla kyseli, mita teen valmiilla palapeleilla. Muutaman kivan olen
kehystanyt ja laittanut seinalle. Muut puran ja vien muiden hullujen iloksi
kun on vaihtotapaamisia. Nama nuotit ja aikaisemmin kokoamani korkit
palautuvat ilmeisesti alkuperaiselle omistajalleen.

Tassa ne kehystetyt.
Afrikkalainen tytto.  Maalauksen tekijasta ei tietoa.

 Rosina Wactmeisterin kissoja. Lisaakin on laatikossa odottamassa.
d

Samoja kissoja nain myos Prahassa posliinipatsaina. Aika arvokkaita olivat,
muuten olisin voinut adoptoida yhden.

 Ja skotlantilaisen taiteilijan Jack Vettrianon "The singing butler". Taiteena tama
koskettaa minua eniten.

Nama kaikki ovat olkkarissa. Olen etsinyt jo pitkaan jotain keittion seinaan sopivaa,
mutta ei ole viela loytynyt.

Ai niin, sitten on viela pimeassa hohkava tiikeri, jonka ystavani naki hetki ennenkuin
minun piti se purkaa, ja ihastui siihen kovin. Rangaistukseksi saikin sen
synttarilahjaksi kultakehyksissa!

Oho, vetta tulee taas kuin saavista. Luin kerran hyvan kirjan jossa joku laittoi
peltipalan ulos ikkunan taakse kun tykkasi niin kuunnella sateen ropinaa ja sen
ansiosta kuuli sen hyvin. Meilla on yli 20 metrin avoin parveke ja sade kylla kuuluu
muutenkin kun ikkuna on vahan auki. Taalla kun sataa, tipat ovat yleensa isoja ja
kuuluvia. Ja se sateen tuoksu! Alussa se on mullan ja maran polyn tuoksua ja sitten
myohemmin muuten vaan raikasta. Ihanaa kun asun maassa jossa ikkuna voi olla auki
talvellakin. Ja meilla on! Makkarin ikkunan on joutunut viimeaikoina joskus paiva-aikaan sulkemaan viereisen rakennustyomaan vuoksi. Betoniautot piipittavat arsyttavasti
peruuttaessaan, mutta kohta talot ovat valmiita niin sekin loppuu.
Jos joskus unohtuu makkarin ikkuna kiinni, paansarky aamulla on aika varmaa.

Ja se kaikki vaikka ilma ei ole niin puhdastakaan. Nyt kun on uusi pussiton imuri,
nakee hyvin mmmmita mommoa sinne sailioon kertyy.  Samaa varmaan keuhkoihinkin!

Väärää rahaa

Tammosia on tullut vastaan viime paivina. Vasemmanpuolisen sai isanta taksissa maksuksi,
ja valitettavasti antoi 170 shekelia oikeaa rahaa takaisin. Tuo vaarennetty satanen loytyi
taksin lattialta samana paivana, mutta ENNEN kuin tama huijari tuli kyytiin. Outo
yhteensattuma!
Eli tarkkana pitaa olla, ja varsinkin yon pimeassa on tosi vaikeaa tiirailla vesileimoja ym
oikean rahan tuntomerkkeja!

Terveydenhoidosta

Selkaani oli ilmestynyt pieni ulkoneva luomentapainen, ja
isantahan teki siita heti suuren numeron. Niimpa soitin eilen parin kadun paassa
tyoskentelevan laakarin vastaanotolle, ja tilasin ajan. Soitin sinne noin kello
11:30 ja sain ajan, kylla, kello 12:30. Samana paivana, ja perjantai on varmaan
myos aika ruuhkainen kun useimmat ihmiset ovat vapaalla.
Saapauessani vastaanottovirkailija pahoitteli etta on vahan viivytysta jonossa, ja
laakarille paasin kokonaisen varttitunnnin myohassa. Luomi oli hanen mukaansa
taysin harmitun, mutta jos haluan, voin varata ajan ja han nipsaisee sen pois.

Eika maksa mitaan. Tai voi olla etta erikoislaakarille on muutaman euron
neljannesvuosimaksu. En muista.

Harmittavampi juttu on se etta unohdin sinne odotushuoneeseen MP3-soittimeni, ja
kun palasin sita etsimaan, ei loytynyt. Oli kai jo pujahtanut jonkun odottajan
taskuun...onneksi ei ollut mikaan kallis Ipod vaan ihan simppeli ja jo pari vuotta
palvellutkin.

Hiljaiseloa

Kesan kuumuus ja kosteus on lamaannuttanut blogisuoneni
taydellisesti. Retket loppuivat, ja arki on etupaassa toimisto-koti
linjalla. Energiat menevat tyoasioihin, kun uusia ohjemia testataan ja
ja asennetaan asiakkaille. Ne sitten vaativat usein pikaista viimeistelya.
Kayttajahan se on paras testaaja! Bugeja loytyy ja ne on korjattava sitten
nopsaan, joskus illalla kotoakin kasin. Nykymedian aikana kun on oltava
aina saavutettavissa, ja netin kautta on yhteys myos tyojuttuihin. Harmi!

Mattopyykilla

Keittion matto alkoi taas olla pesun tarpeessa. Ihmekos se kun saa osakseen kaiken
tyotasolta ja tiskialtaasta roiskuvan tavaran. Silti matto on mielestani ehdoton, kun keraa
kaiken roiskeen ja estaa leviamista muualle.
Mattolaitureitahan ei ole mutta parvekkeella iltapaivan varjossa oli kiva touhuta.
Mantysuopaakaan ei loydy mutta Fairy hoiti asian ihan hyvin. 
Maton ostimme aikoinaan Marokosta Saharan reunalta. Isanta meinasi sen heittaa
laukustaan pois jo moneen kertaan, kun kamelinkarvan(?) ja hennan mojova haju
oli hanelle vahan liikaa.  Kotiin kuitenkin paastiin sen kanssa, ja hyvin on palvellut
jo useemman vuoden. Varia lahtee valtavasti joka pesussa, mutta yllattaen se ei tartu
maton valkoisiin kuvioihin, joten sekaan ei haittaa.
Kaarin maran maton rullalle, hyppelin sen paalla poistaakseni liian veden, ja laitoin
rullan pystyasentoon valumaan lisaa. Sitten levitin sen parvekkeen lattialle
nurinpain jas huomenna aamuaurinko kuivaa sen lopullisesti. Nain muotokin pysy
hyvana.

Nolo juttu

Pari paivaa sitten piti tehda taas pitkasta aikaa varmuuskopiot
tarkeimmista tiedostoista talle kovalevylle, jonka ostin kevaalla.
Mutta...sita ei loytynytkaan mistaan. Tuossahan se on ollut koneen vieressa hyllylla,
muttei siina nyt nakynytkaan ketaan. Mita kummaa? Todella pitkan miettimisen jalkeen
tulin siihen tulokseen, etta olin piilottanut sen jonnekin ennen Slovenian matkaa.

Kasikopelolla aloin kaivella vaatekaappeja, kun yleensa piiloni ovat (kaikille tiedoksi!)
siella vaatepinojen alla tai takana. Mitaan ei kuitenkaan osunut sormiin. Hitto, taisi tulla
tarkempi kaappien jarjestely nyt eteen, ajattelin. Nyt ryhdyin tuumasta toimeen, ja aloitinkin
hyvin, kun jo eka hyllyn villatakit purettuani, mikas se sielta pilkistikaan! Akkia
villavaatteet takasin kaappiin, niitahan ei ilmeisesti lahipaivina tarvita, mittarissa nyt +33,
ja kovalevy topseliin. Ja tassa muistutus teillekin paivittaa varmuuskopiot!

Merkkipaiva!

Tanaan tulee 30 vuotta siita kun saavuin Israeliin ensimmaisen kerran.

Suunnitelmana on valivuosi lukion jalkeen ja ennen jatko-opintoja.

Talvi pienessa kibbutsissa kului nopeasti, vaikka suurin osa

tyosta olikin niin ei-romanttisessa muovitehtaassa.

Kevainen paluu Suomeen otti koville. Puolitoista vuotta farmasian

opintoja Helsingissa kuitenkin sain lapi. Joku ennakkoaavistus minulla

kai oli, kun samalla kavin myos teologisen tiedekunnan nykyheprean alkeiskurssin.

Ystavani H., johon olin ensimmaisella matkalla tutustunut, soitti ja kertoi

olevansa tulossa tanne uudestaan, ja minapa innostuin hanen

estelystaan huolimatta (sinullahan on opinnot kesken jne.)  lahtemaan mukaan,

 kun farmasia ei tuntunutkaan minun alaltani.

Pienen mutkan kautta saavuimme samaiseen kibbutsiin, ja

jalleen olin muovitehtaassa toissa. Nyt siella olikin vuorovastaavana

ihan uusi hauskantuntuinen kaveri, ja tyo muuttuikin sitten

paljon romanttisemmaksi...

Mainittakoon viela etta myos H. paatyi muutaman vuoden

ees-taas matkustelun jalkeen tanne asumaan.

Hassu hyokkays

Aamulla kavellessani bussipysakille hyokkasi 

nilkkaani kohti yllattaen

kissanpentu. Se tuli pensaasta kuin

salama. Ei mikaan matala metsastyshyokkays,

vaan ylakenossa tassut sojossa, vahan kuin tuo

oikeanpuoleinen kuvassa. Kissaihmiset varmaan tietavat mita tarkoitan.

Reippaan kavelyvauhtini ansiosta mirri missasi

nilkkani, sapsahdin kylla kunnolla.

Jain vahaksi aikaa leikittamaan kisua, ja

han hyokkaili,puri ja potki tosi agressiivisesti.

Mietin pitkin paivaa outoa kayttaytymista.

Luultavasti kisu oli kasvanut jonkun kotona,

ja olivat saaneet tarpeekseen poikkeavan

agressiivisesta kayttaytymisesta. Kolmikuisen

pennut kovat otteet tekevat jo kipeaakin.

Koululaiset kesatoissa

Nelja noin 15-v poikaa maalaili talomme parvekkeiden reunoja tanaan. Ei takuulla
 ole kaikilla nain jannia kesatoita. Isanta potkotteli varjossa puun alla pihalla ja karjui
valilla komentoja. Hanta kuulemma pelottaa nousta tahan heiluvaan vempeleeseen. Ei ihme!

Siis palasimme kotiin pe-la valisena yona, ja heti oli vastassa uhkaava lappu, etta maalaus
 alkaa 1.8 ja parvekkeen kaiteet on peitettava itse. Onneksi jamptin isannan varastosta
 loytyi 20 metria muovia. Tanaan pystytettiin myos tellingit meidan parvekkeellemme,
 ja niiden kautta maalattiin 18. kerroksen (pienemman) parvekeen reunoja.
 Sita en onneksi ollut nakemassa.

Turvavaljaat, mita ne on???

Kesan herkkua

Aprikoosit mokomat katosivat markkinoilta muutamassa paivassa, hyva kun
2 kertaa ehdin ostaa ja vahan hilloa tehda. Sato oli kuulemma huono, lampiman talven
vuoksi. Myos persikat ja kirsikat karsivat samasta syysta.
Mutta VIIKUNOITA riittaa, nam!

Viikunoissa on sekin hyva puoli, ettei tarvi matoja etsia. Tuo sisus kun nayttaa itsessaankin
niin epamaaraiselta!

Sekalaista

Ihmeellista jytinaa kuului pitkaan tuolta kylpparin suunnalta. Ikkuna oli auki ja melu kuuluikin naapurin puolelta. Aanesta paatellen pesukoneessa pyorii vahintaan viisi paria lenkkareita, ja aika pitkalla pesuohjelmalla. Ainakin minun viime aikoina ostamissani kengissa lukee,ettei saa panna pesukoneeseen. Olisikohan viime paivien helteiden jalkeen hajutilanne kasvanut sietamattomaksi?

Nyt ovat kylla lampotilat palanneet normaaleiksi. Yot ovat kylmia, huomenna paivalla Tel Avivissa luvassa 18 astetta. Tanaan jopa satoi paikoitellen.

Kotimatkalla kiersin keskustan kautta, kun piti hakea pankista uusi luottokortti sen Meksikon ostosten jalkeen mitatoidyn tilalle. Osa rahoista on jo palautunut tililleni.

Onnistuin jopa shoppailemaan vahan, ostin ruskeat joustosamettiset housut talven loppualesta, ja kaksi kesapaitaa, yhteensa alle 14 euroa. Ei turhan kallista. Kiinastahan ne tulee kaikki nykyaan. Kylla sita ihmettelee, miten esim. rintsikoita myydaan taalla kolmella eurolla. Olen jopa laskenut, miten monta eri kankaanpalaa, hakasta ym rusettia tulee sellaseen, ja ompelijankin pitaa olla ammattitaitoinen, ja sitten viela kuljetus tanne ja voittoakin tehtaalle, maahantuojalle ja myyjalle. Onhan se kiva kun voi ostaa halvalla, mutta en usko etta se sinallaan maailman taloudelle tekee pitkalla tahtaimella hyvaa.