Nuh nuh nuhaa ...

ja oikein sisukas popo on taas loytynyt. Viikko sitten alkoi ihan vaatimattomasti
pienella kurkkukivulla, ja torstaina lahdinkin jo kesken paivaa toista pois.
Sen verran oli tautinen olo. Viikonloppu meni samoissa merkeissa. Eilen
iltapaivalla alkoi kunnon nuhakin vihdoin. Huomenna ajattelin jaksaa menna
toimistoon jo. Pitaahan tama ilo jakaa muidenkin kanssa.

Eilen olin rutiinikaynnilla gynellani. Hanen siina hoitaessaan oman alansa hommia,
paivittelin etta harmi kun han ei voi keuhkoja kuunnella ja antaa sairaslomaa,
ettei tarvitsisi perhelaakarillakin viela juosta. Han siihen, etta kylla sairasloman
lappu haneltakin irtoaa. Ja niin kavikin. Lupasin hanelle, etta jos menee pahemmaksi
tai tulee kuumetta, menen sitten "oikealle laakarille". Vahan professoria nauratti...
Etta nain asiat luontuu meidan julkisessa terveydenhoidossamme.

Terveydenhoidosta

Selkaani oli ilmestynyt pieni ulkoneva luomentapainen, ja
isantahan teki siita heti suuren numeron. Niimpa soitin eilen parin kadun paassa
tyoskentelevan laakarin vastaanotolle, ja tilasin ajan. Soitin sinne noin kello
11:30 ja sain ajan, kylla, kello 12:30. Samana paivana, ja perjantai on varmaan
myos aika ruuhkainen kun useimmat ihmiset ovat vapaalla.
Saapauessani vastaanottovirkailija pahoitteli etta on vahan viivytysta jonossa, ja
laakarille paasin kokonaisen varttitunnnin myohassa. Luomi oli hanen mukaansa
taysin harmitun, mutta jos haluan, voin varata ajan ja han nipsaisee sen pois.

Eika maksa mitaan. Tai voi olla etta erikoislaakarille on muutaman euron
neljannesvuosimaksu. En muista.

Harmittavampi juttu on se etta unohdin sinne odotushuoneeseen MP3-soittimeni, ja
kun palasin sita etsimaan, ei loytynyt. Oli kai jo pujahtanut jonkun odottajan
taskuun...onneksi ei ollut mikaan kallis Ipod vaan ihan simppeli ja jo pari vuotta
palvellutkin.

Nyt ihan oikeasti...

harrrrrrmittaa, etten sanoisi v?tuttaa, niin kuin tykkaamani Nollavaimo asiaa kuvaisi.
Eli kavin taas sinus-kirurgillani, kun puolitoista kuukautta sitten tapahtunut leikkaus
alkoi tuottaa ongelmia. Luutaytteen murusia ynna muuta mommoa tunki ulos. Laakari
alkuun katseli ja naureskeli, etta ihan hyvaltahan se nayttaa. Paatti sitten kuitenkin avata
ja puhdistaa. Ja loytyihan sielta tulehduspesake. Sita han sitten tunnin verran raaputteli
ja huuhteli, kunnes lopulta koloon tuupattu vesisuihku tuli NENAN kautta ulos
ja valui kurkkuun, yak. Oksennus meinasi tulla. Taas suu taynna tikkeja, ja uutta antibioottia
10 paivaa. Nenan verenvuoto jatkui useemman tunnin ja nyt on onneksi loppunut.
Steroideja sain myos turvotusta lieventamaan, ja opiaattityyppisia sarkylaakkeita.
Niiden ansiosta kai olen viela hereilla, eika edes nukuta. Huumepilvessa. Onneksi
huomenna on sairaslomaa.

Minne se viikko taas katoaa

Vanhetessa aika kuluu nopeammin. Se on fakta.
Mitahan Albert sanoisi siihen, suhteellisuusteoriaansa liittyen?

Kavin taas hampukirurgiani tapaamassa. Sinusleikkaus nayttaa hanen mielestaan
hyvalta. Aikaisemmin ikenen sivussa oli pieni reika, josta silloin talloin putkahteli
pienia tayteluun muruja, nyt se on loppunut. Ajattelin ettei vaan karkaisi kaikki
tarkea (ja kallis) aine ulos, mutta hanen mukaansa se on vain jotain ylijaamaa, jota
on roiskunut sinusonteloa taytettaessa. Olkoon niin. Toinen antibioottikuuri loppuu
tanaan. Takuulla kaikki popot tapettu.

Hammasklinikkani on ortodoksijuutalaisessa naapurikaupungissa, ja kieltamatta
tunnen itseni siella vahan outsideriksi. Ei-uskonnollisia lehtia ei odotustilassa ole,
eika huoneissakaan kuunnella edes radiota, sieltahan voisi tulla jotain sopimatonta.
Palvelu on kuitenkin ystavallista, ja minusta
on ilmeisesti tullut siella jo VIP. Onneksi nyt talvella kuljen muutenkin vahan
peittavemmissa vaatteissa, sinne kun ei kannata missaan hihattomassa topissa menna.
Viime kesana kerran pikkupojat huutelivat rumia peraan, kun olin vahan avonaisemmassa
 teepaidassa. Ihan oma maailmansa on talla porukalla, ja jotenkin tuntuu etta ovat
jatkuvasti menossa enemman tarkoiksi uskontonsa suhteen.

Sateenkaarta

Eihan tammosella naamalla tarvii toimistoon lahtea,

eihan?

Vaivoja

Isannan uusi ura on saanut harmittavan takaiskun, kun ennenkin vaivannut selka innostui taas sateilemaan erkoisen voimakkaita kipuja ymparistoon. Eilen jo varasimme aikoja terveyskeskusen kautta, yllattavan nopeastikin. CT olisi ollut tanaan ja kipuklinikan aika sunnuntaina. Loysin kuitenkin netista yksityisen laakarin, joka hoitaa tallaisia tapauksia ruiskuttamalla steroideja selkaan (vahan kuin epiduraalipuudutus, mutta eri aineilla). Sen tyyppista hoitoa sielta kipuklinikaltakin olisi kai saanut. Soitimme tohtorille illalla ja han olikin valmis hoitamaan jutun jo tanaan. Rahalla saa...
Nyt on homma hoidettu, toivottavasti auttaa. CT kuvaus tehtiin heti, ja myos itse hoito tehtiin koko ajan kuvattaessa, jotta laakepistos osuisi oikeaan paikkaan. Toistaiseksi potilas ilmoitti kipujen pikkuisen lieventyneen. Taysi vaikutus saadaan vasta parin kolmen viikon aikana. Toivotaan parasta. Ilmeisesti taksin ajaminen ei ole tallaiselle selalle paras ratkaisu. Nyt odotetaan kipujen lieventymista, ja sitten katsotaan, mita eteenpain.
Itsekin olen flunssassa ja sairaslomalla, joten taalla vaivoja riittaa. Alkuviikkokin meni ystavan tyttaren merkeissa, hanelle tehtiin aika monimutkainen jalkaleikkaus. Toivotaan pikaista paranemista kaikille!!