Talvista sapattia

Mukavasti on sadellut viikonloppuna. Talla kertaa pohjoinenkin 

sai osansa. Syksyn sateet, niin runsaita kun olivatkin, tulivat tanne rannikkoalueelle,

jossa niista on vahemman hyotya maataloudelle ja viljelyksille.
Tanaan max. lampotila paivalla meilla +12 astetta. 

Kauniin sateenkaaren sain kuvattua parvekkeelta iltapaivalla. 

Olikohan tuolla alhaalla joku aarre? Aika lahella se oli mutta en mennyt etsimaan. 

Aikaisemmin kavin lenkilla. Ramat Ganin korkeimmalle paikalle huohottaen

kiivetessa (no joo 85 metria merenpinnan ylapuolella, ei mikaan Everest todellakaan)

pysahdyin testaamaan uudehkon kannykan kameraa kukkakuvaukseen. 

Sitten nain aidan toisella puolella kisun keralla nukkumassa ja sita pitikin heratella pitkaan. 

Herasihan se lopulta.

Vahan sita naytti harmittavan.  

Mutta tykkasi rapsutuksesta. 

Ja alkoi huidella kameraa kohti. Jos ei olisi tuota tiheaa aitaa ollut, 

olisin ehka taman silkkiturkin kaapannut kotiini. 

Isannan synttarit ja viikkojuhla eli Shavuot

Huomenna on isannalla synttarit, vahan isommat semmoset. 

No lahjaksi saa minulta sen Tove Janssonin Kesakirjan. 

10 vuotta sitten synttarilahjana oli kuumailmapallolento

Turkin Kappadokiassa. Olikin upea kokemus, vaikka kylla hanta

vahan alussa arvellutti. Eka aamuna lento viela peruttiinkin,

kun oli tuulista. Seuraavana aamuna noustiin uudestaan kukonlaulun

aikaan ja silloin onnisti. Upeat Kappadokian maisemat nahtiin aivan uudesta

kulmasta. Pelatty laskeutuminenkin sujui loistavasti, ja sitten tradition

mukaan juotiin shamppanjaa. Pallomme korissa olleet japanilaiset

turistit kylla nappailivat jo lennon aikana aamutuimaan viskia ihan

reippaasti.
Nyt han sanoi ettei sitten mitaan ekstreemia,
vaikka ehdotinkin tandemlaskuvarjohyppya!!!

Isanta on kylla nuori mieleltaan ja opettelee vaikka pitsinnyplaysta

jos vastaan  tulee. 

Tassa muutama vuosi sitten kokeili sita Suomen lomalla.

Opettajarouva olikin asunut Tiberiaassa muutaman vuoden, kun miehensa oli 

palvellut  YKn joukoissa Golanilla. 

Vieraat on kutsuttu lauantai-illaksi. Silloin on viikkojuhlan eli Shavuot

juhlan aatto. Viikkojuhla on sadonkorjuun ja ensimmaisten hedelmien juhla.

Ja myos Tooran antamisen juhla. Wikipedia kertoo taalla. 

Tapana on silloin syoda maitoruokia tavallisen liha-aterian sijaan. 

Teen ainakin juustolla taytettyja filopasteijoita, sipulipiirasta, jatskia

ja juustokakkua. Jotain salaatteja myos. Vieraatkin tuovat jotain. 

Kuvia myohemmin. 

Rouvia kirkon kupeessa

Nama rouvat kuvasin lonkalta (en kehdannut tahtailla suoraan) Georgiassa
lahella Tbilisia.

 Niita kotona tutkailtua tuli mieleen tama Edelfeldin taulu.
Eri paikka ja aika mutta ehka samat mietteet. Kuka tietaa.

Itsenäisyyspaivää

Nainhan sita taalla yleensa vietetaan, kansallinen grillauspaiva.
Mina en nokkaani parveketta pidemmalle laittanut. Joskus vuosia sitten
olemme vastanneet ystavien kutsuun grillaamaan jonnekin puistoon tai
metsaan. Ei enaan ikina, kun matkalla ruuhkissa kirosimme seka itseamme etta
kutsujia.

Saa oli tanaan kuuma, polyinen, harmaa ja pilvinen.  Aamupaivalla,kun hoidin
parvekekasveja, rymisteli ylitseni TOSI matalalla kolme isoa armeijan helikopteria.
Upeita! Minulla on aina ollut joku fetissi helikoptereita kohtaan. Monta
vuotta sitten mies oli tilannut minulle synttarilahjaksi kopterilennon. Edellisena
paivana oli ollut joku onnettomuus ja lennot oli lakkautettu. Mutta joskus se
viela tapahtuu! Nama kopterit olivat osa isoa ilmavoimien naytosta
Tel Avivin rannalla.

Itsenaisyyspaivaa edeltaa sodissa kaatuneiden muistopaiva. Siella telkkarissa
on sellaisia tarinoita, etta edes tammoinen kivisydan puhkeaa kyyneliin
niiden edessa. Tuloksena edellisten vuosien  kokemuksista, en katso!

Isanta lahti taksia ajamaan eilen illalla, mutta palasi aika nopsaan kotiin, kun
hassakka Tel Avivissa oli sita luokkaa ettei huvittanut ruuhkissa ja humalaisia
juhlijoita enaa kyytia.

Pihveja olemme toki syoneet, kolme paivaa perattaen, mutta ihan kotona
ja pannulla tehtyina.  Pitihan sita ostaa kun oli tarjouksena marketissa.
Miehelle entrecotea ja minulle sirloin. Loput lihat laitoin pakkaseen.

Eilen juuri mietiskelin, etta vaikka on itse tosi laiska, eika halua mitaan
extreme-toimintaa  tehda, niin ymparilla kylla tapahtuu koko ajan ettei parempaa tarvii.
Se kai taman maan viehatys onkin. Usein myos inhotus...

Mutta perjantaina on luvassa kiva retki Jerusalemin lahelle.

Piti sateen vihdoin tulla

Toistaiseksi sadetutkan kuva nayttaa talta. Eli luultavasti turhaan
siirrettiin huomisen retkea viikolla. No, Brittein saarten talvi on kuulemma
sateisin 200 vuoteen. Meilla ilmeisesti painvastoin.

Isanta on kylla tyytyvainen, kun suhailee taksillaan ees taas, ilmeisesti
Valentines on saanut vakea liikkeelle, kun kuski ei illallisellekaan ehtinyt.
Taalla paiva on rakkauden paiva, eika ystavan paiva, niin kuin se on
Suomeksi kaannetty. Kaupallinen "juhla", mutta kai se on hyva kun
saa ihmiset kuluttamaan ja talouden pyorat pyorimaan.

Ristiin rastiin

menivat pilven huitaleet. Tuskin olivat lentokoneiden jatoksia

kun siviilikoneet eivat taalla nain moneen suuntaan mene ja armeijan lentokoneet

eivat yleensa lauantaisin kovin paljon lentele. 

Sateita ei ole tiedossa edelleenkaan.

9/11 eli missa olit kun kuulit WTC iskusta?

Uskomatonta etta siitakin on kulunut jo 12 vuotta!

Sina paivana olin asentamassa uutta ohjelmaa yhden vakuutusyhtion
toimistossa. Sain hommat kuntoon aikaisin enka enaa viitsinyt palata
toimistoon vaan suuntasin suoraan kotiin. Jostain kumman syysta avasin
telkkarin ja kuulin ensimmaisia uutisia "onnettomuudesta" kun joku lentokone
oli pudonnut keskelle Manhattania. Kaansin heti CNN kanavalle ja sain seurata
koko iltapaivan ja illan ihan livena naita tapahtumia.

Muistan kun toimittaja selostaa tilannetta taustallaan tama ensimmainen
savuava rakennus, ja samalla toiseen rakennukseen  iskeytyy taas lentokone
ja han kaantyy katsomaan sita ihan tyrmistyneena.

Ohjuksia odotellessa

Amerikkalaiset viimeistelevat hyokkayssuunnitelmia. Venaja on kai ilmoittanut
ettei asiaan sekaannu, vaikka olikin aikaisemmin vastaan. Syyria uhkaa ohjuksilla
Israelia, vaikka taalta  ei hyokkaykseen osallistutakaan. Eli kylla on taas
aikamoinen soppa tulella.

Muistelen vuoden 1991 amerikkalaisten hyokkaysta Irakiin. Sieltakin ammuttiin
useempia kymmenia ohjuksia tanne vaikka silloinkaan Israel ei ollut leikissa mukana.
 Osa teki aika isoa tuhoa, mutta onneksi isommilta ihmismenetyksilta valtyttiin. 
Monet Tel Avivin seudun asukkaat muistivat yhtakkia maalla asuvat sukulaisensa
ja muuttivat viikoksi pariksi heidan hoiviinsa. Mekin, mieheni ja mina, anoppi ja appi
vietimme miehen veljen luona intiimia yhteiselamaa ainakin viikon. Toissa
piti kumminkin kayda, ja viikon jalkeen sanoin etta mina en kylla tata rumbaa
jaksa ja palasimme kotiin. Sitten sodan loppuvaiheissa mies sai kutsun armeijaan
etelaan Eilatin lahelle ja sain olla rauhassa kotona.

Siinakin sodassa yksi ohjus osui ihan meidan kadulle ja toinenkin alle
kilometrin paahan.

Nyt ovat kuitenkin ohjukset paljon lahempana ja varmaan tarkempiakin, onhan
kehitysta tapahtunut sillakin alalla. Venalaiset ovat avustaneet Syyriaa ihan mukavasti
talla asepuolella.

Kemiallisten aseiden vuoksi taalla pitaisi olla jokaisella asukkaalla kaasunaamari
ja atropiiniruiske, jonka pitaisi torjua kemiallisen aineen vaikutusta. Jossain
vaiheessa Irakin sodan jalkeen nama pakkaukset kerattiin takaisin uudistamista
varten ja ne piti hakea sitten taas posteista tai muista keskuksista. Ihmisilla
kun on tunnetusti lyhyt muisti, tama uudistus unohtui kunnes...

Ja eilen ja tanaan on ollut taas hirvea ryysis naissa jakelukeskuksissa,
pitkia jonoja, tappeluita ja riitoja.

Voi olla tulossa vahan tavallista jannempi viikonloppu...

Edit:
kuulemma niita atropiiniruiskuja ei enaa olekaan pakkauksissa.
Pelastushenkilokunta kayttaa niita jos on tarpeen.

Miesten ajatustenkulkua

Tai ainakin oman mieheni. On se vaan kumma! Vuosia on yritetty kouluttaa
mutta tassa asiassa ei mitaan edistysta ole tapahtunut!

Eihan tama nyt mikaan parisuhdetta kaatava juttu ole mutta kumminkin.

Siis mina meilla hoitelen paivittaiset ostokset. Ihan ok. Tiedan mika on
loppumassa ja ostan ajoissa lisaa. Mutta mies ei osaa ennakoida.
Yhtakkia tulee ilmoituksia "hammastahnani loppui" "korvatikkuni, vai mita
vanutikkuja ne ovatkaan suomeksi loppuivat" , "kaurapuuroryynit loppuivat",
"hammastikut loppuivat". Siis mita? Eiko sita ihminen huomaa etta ne
ovat vahenemassa ja lahipaivina / ensi viikolla pitaisi ostaa niita lisaa.
Ja voisi siita ajoissa ilmoittaa. Mutta ei ei ei!  Vuosia on tama sama juttu
 jatkunut. Mikaan ei auta. On se kumma! Onko kaikki miehet tallaisia?

Säilöttyjä unelmia

Katselen tassa aika surullista dokumenttia Sailottyja unelmia, joka tuli YLEn TV1 kanavalta maanantaina. Se kertoo sailykepurkin uskomattomasta matkasta kammottavalta metallikaivokselta Brasiliasta

 tehdasmaiseen sikalaan Tanskassa, ja ilmeisesti (en ole viela
jatkoa katsonut) ikavien teurastamonakymien jalkeen Suomen supermarketin hyllylle.
Itse en kylla mitaan lihasailykkeita osta, mutta taman jalkeen tuntuu etta aika paljon
vahemman muitakin purkkiruokia.

Lahiruoka taitaa sittenkin olla parasta.

Tyontekijoiden tarinat kohteissa koskettavia. 

Kuvat netista.

Talvea pukkaa meillekin

Ei nyt ihan lumisateessa kuten muumipeikko vissiin tassa, mutta kylla
oli aamulla aika haastavaa kompia sangysta ja lahtea toimistoa kohti.

Lamminta vaan 11 astetta ja sadettakin vahan. Koska isanta oli kompinyt
yopuulle kello 5:05 (arvaa kuka ei saanut tietysti unen paasta kiinni sen jalkeen)
en viitsinyt hanta vaivata kyytimaan. Kova tuuli poisti heti mahdollisuuden
avata sateenvarjoakaan.

Paivalla paistoi jo aurinkokin. Taas kotimatkalla pilvet vaijyivat ja odottivat
tilaisuuttaan. Ja, kas! Heti kun suoriuduin hedelma- ja vihanneskaupasta
kahden ison pussukan kanssa, sade alkoi taas. Nyt ei ollut tuulta, mutta
toisaalta ei myos vapaata katta pidella sita sateenvarjoa.

Ei vaan, en silti tata vaihtaisi Suomen pimeaan talveen millaan hinnalla.
Tammikuussa v-83 sielta lahdin enka ole sen jalkeen kaynyt kuin heinakuussa.
No kerran olimme syyskuussa (mistahan sekin idea lahti) ja toisen kerran
kavin toukokuussa olosuhteiden pakosta.

Eli siis ihan kohta voin viettaa 30-v israeilaistumisjuhlia! Mitenkahan niita
kannattaisi juhlia?

Olet asunut liian pitkaan Israelissa kun...

Ei missaan tarkeysjarjestyksessa...

kun keskusteluissa puhut toisen ihmisten paalle, etka odota omaa
puheenvuoroasi. Sita ei tule.

kun korotat aanesi pienessakin vaittelyssa. Mieheni sanoi etta yllatten suomalaisesta
vaimosta on tullut marokkolainen (he ovat kuuluisia lyhyesta pinnastaan)

kun et bussissa istu ortodoksijuutalaisen miehen viereen (naisena) vaikka paikka
olisikin vapaa.

kun sinua ei enaa ihmetyta etta 25 asteessa (plussaa siis!) nuoret naiset teputtavat
Uggin karvatossuissa tai muuten polveen asti ylettyvissa saapikkaissa. Nythan on talvi!

kun bussin matkustajista neljannes on automaattikivaarin kanssa kulkevista sotilaista,
eika se ole yhtaan outoa.

kun telkkarissa on naytetty Suomen loistavasta koulujarjestelmasta kertova ohjelma,
ja sina sanot etta niin se vain on (vaikket tiedakaan mitaan Suomen nykyisista
koulujutuista, eika sinulla ole takuulla siihen mitaan osaa).

kun ole tottunut siihen etta perjantai-illan sapattiateria on syoty alusta loppuun 15
minuutissa, alkuruuista jalkkariin, ja olet itsekin pysynyt siina vauhdissa.

kun paistat munkkeja joulukuussa Hanukkajuhlaan, etka vapunpaivana.

kun auringonkukansiemenet (kuorelliset) ovat suosituin iltanapostelusi, ja niita
menee ainakin puoli kiloa viikossa.  Oikeaan alaetuhampaaseen on jo kulunut
pieni kolo, jonka avulla siemenesta saa hyvan otteen.

kun kesalomalla Suomessa kaupassa unohdat punnita hedelmasi itse. Taalla
ne punnitaan kassalla, muuten kaupan havikki voisi olla aika suuri,
 Tai maistelet irtokarkkeja, suklaarusinoita yms ja ihmettelet miksei kukaan muu
niin tee. 

kun poliitikot ja niiden edesottamukset tuottavat sinulle pahoinvointia, ja lakkaat
katsomasta uutisia. Poissa silmista, poissa mielesta.  No tama oli aika huono,
sita kai sattuu muuallakin.

kun ilmahalytyksen kuullessasi horistat korviasi josko kuulisit jonkun pamauksen
ja syoksyt nettiin katsomaan minne putosi. 

Niinhan siina sitten kavi...

isanmaallisuus lensi romukoppaan ja uusi lelu ei olekaan enaa
Nokian tavaraa. Hyvin se vanha kylla kesti, kuusi ja puoli vuotta on aika hieno aika
kannykalle. Ladata  piti kerran viikossa. Tama uusi tarvii virtaa joka ilta.
Galaxy S III eiolekaan enaa mikaan puhelin vaan ihan taysi tietokone, jolla voi myos
soittaa. Nyt ei tarvi enaa tylsistya bussipysakilla tai laakarin vastaanotolla.
Aina voi pelata Angry Birdsia tai vaikka sivistya Wikipedian kautta. Navigaattori
toimii ja latasin myos hyttystenkarkoitusohjelman! Harmi kun ei ollut sita
Suomenmatkalla heinakuussa. Olisi kiva kokeilla toimiiko se. Onko kellaan
kokemusta?

Kuvassa vanha ja uusi.

Koskahan se iskee tanne?

Taallakin ollaan paivitelty naita Japanin kuvia ja luonnon voimia,
niin kuin tietysti te kaikki muutkin. Mekin olemme kahden mannerlaatan rajalla.
Raja kulkee Jordanin laaksossa ja Punaisella merella. Viimeinen iso jaristys oli
vuonna 1927, jolloin kuolleita oli noin 500, osa kai Jordanian puolella. Pienempia,
mutta tuntuvia jaristyksia olen minakin kokenut taalla useamman kerran.
Varhaisempi historia kertoo myos jonkunasteisista tsunameista Valimeressa,
esimerkiksi Santorinin tulivuoren rajahdyksessa.
Suurin pelko on vanhempien rakennusten kunto. Monet 1960-70 luvuilla rakennetut
talot seisovat tosi ohkaisten pylvaiden varassa, ja isompi jaristys takuulla romahduttaisi
ne. Uudemmat talot on rakennettu jo paremmin. Pari vuotta sitten olleessa jaristyksessa
toimistoni keikkui aika mukavasti, mutta kotona ollut mieheni ei edes huomannut mitaan
erikoista. Ja sentaan kyseessa on 16.kerros.
Silti mietimme tanaan, etta olisi hyva jos kotona olisi tietty valmiuspakkaus, jossa olisi
taskulamppuja, radio, ruokaa ja vetta, nain ensiapuun jonkun katastrofin tapahtuessa.
Maanjaristys, ohjusisku, sota tai mika vaan, siita olisi aina apua.