keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Yllatyksena tuli sade taas!

Viikon virkistava(?) ykkosuutinen onkin ollut ilmasto ja sateet.
Edellisviikon puukotuksetkin (no ne ovat jatkuneet mutta vahan pienemmassa mittakaavassa)
ovat jaaneet ihan unholaan. 

Kuvat puhukoon puolestaan. Kuvat netista, osa sunnuntaina osa tanaan
tulleista  "kuuroista".
Suunutaiaamuna aurinkoisen alun jalkeen taivas pimeni ihan mustaksi. Sitten alkoi
valtava tuuli ja sade, paikottain mukana tuli myos todella isoja rakeita. 

Tassa sen myterin tuloksia.

Tiella kaatuneita pylvaita.

Puita.


Irtonaisia katoksia yms. Suoraan lasten
leikkipaikalle.


Rakeiden rikkomia autonikkunoita. 


Seinasta repeytynyt lampopumppu. 
Aurinkopaneeleja ja kattotiiliakin onnistuivat jattirakeet rikkomaan. 


Villin oloisia pilvia. 


No lisaa vetta tuli tanaan iltapaivalla. 





Viemarirotta on saanut nopsan kyydin sadevesien mukana rannalle. 


Mutta on sita naapuritkin saaneet osansa.
Tama kuva on Beirutista. 
Taytyy sanoa etta meidan tulvavetemme nayttaa aika puhtaalta tahan roskavirtaan
verrattuna. 


Ja viela yksi kuva Egyptista.


Enka nyt mainitse sanaankaan paikallisesta monopolisahkoyhtiosta.
Heilla on joku tyotaistelu meneillaan, eli myrskyn tuhoja korjaillaan hiljakseen
hissun kissun. Pari tyokaveriani oli ilman sahkoa 2.5 vuorokautta ja kuulemma taas
tanaan meni poikki. Ja kyseessa on Tel Avivin rikkaimmat lahiot. Kumma kun en ole kuullut
edes opposition poliitikkojen kommentteja tahan. Hallituksesta puhumattakaan. 
Sahkolaitos vetoaa "ylimpaan voimaan" vai mika se
Force majeure
nyt onkaan. Etta heita ei voisi korvausia vaatia. 

tiistai 27. lokakuuta 2015

Katutaidetta

Viela Krakovan tunnelmissa.

Kazimierzin juutalaiskorttelissa Jozefa-kadulla naimme taiteilijan tyossaan.


Pari paivaa myohemmin tulimme raskaan ja vasyttavan kirppiskierroksen jalkeen
myohaiselle lounaalle argentiinalaiseen Pimiento-ravintolaan. Muuten mahtavan hyvat
ja edulliset pihvit heilla, varsinkin jos ei puolalainen ruoka alkaa tokkimaan eika
possunliha kuulu ruokavalioon (isanta).  Olimme jo ensimmaisena iltana syoneet
mahtavan illallisen Pimienton vanhan kaupungin ravintolassa.

Ja siinahan se seina oli, valmis.

Taallakin pihvit olivat loistavat, mutta tarjoilija vahan hajamielinen ja unohtavainen.


maanantai 26. lokakuuta 2015

Viela retkella, Galilean saksalaiset templerit

Kesakuussa kerroin Tel Avivin entisoidysta Sarona-alueesta.
Senhan olivat aikoinaan rakentaneet Saksasta tulleet kristityt, templerit. Esimmainen asutusalue
oli Haifassa 1870 (German Colony nimeltaan nykyaankin), Sitten Sarona, myohemmin Jaffassa
ja Jerusalemissa, nekin nykyaan nimella  German Colony. 

Jatkossa osa asettui Galieaan Bethlehem of Galilea (nyk. Beitlechem Haglili) ja Waldheim
(Alonei Abba) kyliin. Naissa kahdessa kavimme tutustumassa historiaan ja taloihin.


Yksi talo nakyi olevan autio ja rempan puuttessa. Perintoriitoja ehka? 
Arvoahan noilla on mutta toisaalta remontointi kallista. Nama kun ovat historiallisia
kohteita, remontti on tehtava tarkasti vanhaa sailyttaen.  


Yleensa templereilla ei ollut kirkkoja, vaan "kansantalo" jossa yleiset tilaisuudet pidettiin.
Tassa kuitenkin poikkeus. 



Vesitorni. 





Natsien noussessa valtaan templerit alkoivat kannattaa puoluetta ja toisen maailmansodan 
lahestyessa taalla silloin vallinneet britit karkoittivat templerit maasta pois. Suurin osa paatyi
Australiaan ja osa myos Saksaan. Oppaan mukaan he saivat sodan jalkeen ainakin 
jonkinlaisen korvauksen menetetysta omaisuudesta. 

Mielenkiintoinen yksityiskohta Wikipediasta: templerit olivat ne ensimmaiset, jotka myivat
Eurooppaan niita kuuluisia Jaffa-appelsiineja!


lauantai 24. lokakuuta 2015

Viime lauantain retkesta

Kavimme siis Beit Shearimin hautaluolissa. Kohde on juuri valittu
Unescon maailmanperintokohteiden pitkaan listaan.

Israelin kohteista voi lukea taalla.

Naista luolista lisaa taalla.

Hautaus paikalla alkoi noin vuonna 200 ennen ajanlaskua ja oppaamme
mukaan kehittyi todelliseksi bisnekseksi muutaman vuosisadan ajaksi. 

Yksi porteista. 





Laivojen  ja veneiden kuvat ovat yleisia hautaluolissa.
Niilla kun vainaja meni sen kuolemanjoen yli toiselle puolelle. 


Juutalaisia menora-lamppuja oli seiniin kaiverrettuna useampikin. 





 Kivinen portti on tehty puisen nakoiseksi. Isoja "nauloja" ja myos ovenkolkutin
vasemmalla puolella. 


Pirtea oppaamme antoi meille oikein teatteriesityksen.


Hepreankielisia kaiverruksia. Tama oli oikeasti vanha, graffitiakin 
tietysti loytyi.


Sarkofageja oli luolissa paljon. Taman leijonat olivat ei niin nakoisia, 
ehka omaisilla ei ollut tarpeeksi rahaa palkata parempaa kivenveistajaa.


Nama ovat pikkasen enemman leijonan nakoisia. 
Otusten valissa harka. 




Osa luolista oli kapeita, osa hyvinkin isoja. 



tiistai 20. lokakuuta 2015

Yon kuningattaria osa 2

Jokunen aika sitten postasin tanne kuvan upeasta
kaktuksen kukasta. Eilen onnisti todella ja bongasin talla
kertaa viisi avoinna olevaa kukkaa.

Mietin mika biologinen merkitys nailla kukilla on, kun niista
ei nayta kehittyvan hedelmia, siemenia tai muuta jalkikasvua.




sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Muutama maisemakuva sapattiretkelta

Jatkossa enempi kohteista.






keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Krakovan kirppikselta loytyi

natti hopeinen rannekoru. Vahan mietin mutta pakkohan se oli ostaa. 
Osassa nakyy kultausta ja jotain kiviakin on. 


Minulla on varmaan maailmanennatys korujen vahyydessa. Ja nekin mita
on, ovat yleensa Aarikan korvakoruja. Ja viela parit matkamuistot Uzbekistanista
ja Marokosta. 


Tama oli kylla kaunis. Isannan silmaan iski heti. 

tiistai 13. lokakuuta 2015

Hevoskarryilla Krakovassa

Tuolla aikaisemmassa postauksessa kyseltiin, vielako paasee heppakyydilla
ajelemaan. Ja kyllahan paasi. Koristeellisia vaunuja oli paljon. Hepat olivat
kauniita isoja pullukoita. Nayttivat saavan hyvan hoidonkin, vetta ja ruokaa 
taukopaikalla. 


Keskusaukion ympariajo maksoi muistaakseni reilut 10 euroa. Ei kauhean kallis, kun
vaunuihin mahtuu kuusikin henkea. Kauemmaksikin paasee. Naimme yhden karryn
jopa joen toisella puolella juutalaiskorttelissa. 


Nama pilkukkaat "dalmatialaiset" olivat minun suosikkini. 


Kovasti mietimme miksi ei hevosenkakkaa ole kuitenkaan kaduilla ollenkaan.
Lopulta isanta meni kysymaan! Kuvissahan nakyy etta kyytipenkilla on aina kaksi 
ihmista. Yksi ohjastaa ja toinen keraa semmosella haavin nakoisella vempeleella
kikareet jo lennosta huostaansa.