Ateenaa viela

Sunnuntaina Monasterakin aukion lahella on kirpputori.

Antiikkia ja "antiikkia" ja kaikkea silta valilta.

Matkamme torille kulki Anafiotikan kauniiden kujien lapi.

Tama pieni kaupunginosa sijaitsee Akropoliksen kupeessa. Sen rakensivat

aikoinaan Anafin saarelta Ateenaan toihin tulleet rakennusmiehet  omaksi

asuinalueekseen. Se muistuttaakin saarien pienia kylia. 

Aamuvarhaisella vain muutama japanilainen turisti rapsi kuvia ja lukuisat

ravintolat olivat jo valmiina uuteen paivaan.

Matkalla ohitimme myos Tuulten tornin. Tornin kahdeksan sivua osoittavat

paa- ja vali-ilmansuuntiin ja ylaosan hahmoina tuulen jumalia, joita onkin

kreikkalaisilla nakojaan ollut joka suunnalle omansa. 

Hadrianuksen kirjasto oli seuraavana vastassa.

Tama kirjastokoira oli niin taustansa varinen, etta melkein kompastuin siihen.

Ateenan katukoirat muuten nayttavat hyvakuntoisilta, monet lahes ylipainoisillta.

Kavelyretken oppaan mukaan ne ovat kaikki steriloituja ja sirutettuja. Koiran

hylkaamisesta saa isot sakot.

Torillekin paastiin.

Tama vanha hella oli niin sulonen, harmittaa kauheasti kun

kuvasta tuli epatarkka. 

Torin jalkeen Kerameikokseen,  Siro pulu paistatteli auringossa.

Kerameikos on ollut nimensa mukaan savenvalajien aluetta. Alueelta on myos

loydetty muinainen hautausmaa. Pienen museon esineet ovat etupaassa sielta

loytyneita hautapatsaita ja kivia. 

Arkeologisilla alueilla hiippaili paljon isoja kilpikonnia.

Iltapaivalla Anafiotikan alue olikin vilkas.

Vahan Ateenassa hairitsivat runsaan graffitit talojen seinilla, varsinkin taalla kauniilla

Plakan alueella ne hairitsivat.

Mepa paadyimmekin intialaiseen Babaji-ravintolaan ja saimme eteemme

niin tulista lammascurrya etta tukka nousi pystyyn ja paanahka hikoili.

Mutta oli kylla oikein hyvaa, vaihtelua kreikkalaiselle salaatille ja souflakille.

Ruokabloggaria minusta ei kylla tulisi koskaan! Ikina en muista kuvata annostani,

se tulee mieleen vasta kun lautanen on jo nuoltu puhtaaksi.

Ateenassa viela, argeologinen museo

Jaipa tama Aeenan raportti pahasti kesken.

Yritan puristaa loppuun asti.

Arkeologinen museo oli seuraavan paivan ohjelmassa.

Aamu oli vaihteeksi pilvinen. Puolen tunnin kavelymatkan  aikana alkoi

jo sataakin. Huomasin harmikseni etta sadetakkini ei oikein kunnolla vetta pida.

Puolijuoksua painelimme sisaan. Tama ulkokuva onkin pihistetty Wikipedian

sivuilta, kun siina ei paljon viitsinyt pysahtya kuvaamaan.

Sisalla kun olimme, naimme todella litimarkia porukoita tulossa, ukkonen jyrisi 

ja sade rummutti kattoa lahes koko ajan kun olimme museossa. Meilla oli

onnea kun suht kuivina paasimme perille.

Eli uusklassinen rakennus, valmistunut 1800-luvun toisella puoliskolla,

myohemmin lisatty lisasiipia.

Museossa on kaksi kerrosta, 65 salia ja niissa joutuu valilla hiukan harhailemaan,

kiertosuunnat eivat ole aina ihan selvia.

Kylla taalla saa menemaan koko paivan ja varmaan toisenkin, me huitaisimme

sen kuudessa tunnissa.

Jo kotona olin nahnyt Artemisionin ratsastajan kuvan, ja se oli vaikuttava.

Paikanpaalla en joutunut pettymaan. Merenpohjasta loytynyt pronssipatsas

olikin viela upeampi kuin kuvissa. 

Ja sitten niita lukemattomia saleja.

Yritan vahan erikoisempia juttuja nayttaa.

Lapsi ja koiranpentu.

Veikea pullukka.

Sarkofageja.

Tykkasin tasta siivekkaasta hevosesta.

Egyptilaisella osastolla oli hienoja kultakoruja.

Taman rannerankaan ottaisin mielellani itselle.

Muhkea vyo.

Egyptin paviaaneja, kissoja ja muumioita.

Tama oli hiusverkko.

Sorkkajalkainen Pan vikittelee.

Isanta siella kurkkii. Hankin tykkasi vaikka 

ei tosiaan ole mikaan museoihminen.

Erikoinen patsas.

Ruukkuja oli varmaan tuhansittain.

Jannia astioita elainmotiivilla. Isannan lemppareita. 

Ateenassa osa 3, varoitus kuvia myos lihatorilta

Minua eivat kaupan vitriinissa roikkuvat possunpaat

ja karitsanruhot hairitse. Kotonakin teurastettiin aikoinaan, joten nama nayt

ovat olleet tuttuja pienesta pitaen.

Ateenan keskustori yllatti puhtaudellaan. Merenelavien puolella tietysti vahan

tuoksahti (tuore) kala, mutta lihapuolella ei hajuaistin avulla olisi voinut

arvata missa ollaan.

Tarjolla naytti olevan aika tasapuolisesti lammasta, nautaa, possua, broileria

ja siella taalla eksoottisempaakin tavaraa, kuten sorkkia, vatsalaukkua  ja

kokonaisia possun- ja lampaan paita. Puput tunnisti nylkematta jatetyista

valkoisista tassuista :(

Tuossa etualalla niita lampaanpaita. Kuusi kolmella eurolla? Noinkohan?

Kylla siita jo keittoon makua saisi. Otin kuvan lahempaakin mutta saastan 

teidat silta.

Aidin kanssa ostoksilla.

Sorkkien hintaa en oikeen ymmartanyt. Ylareunassa roikkuu 

vatsalaukkuja (tripe tai jotain sen suuntaista, siita tehdaan keittoa joka

kuulemma auttaa krapulaan).

Jauhelihaprofessori. Oli niin tarkean nakoinen etta jossain

muussa ymparistossa olisi voinut menna ihan vaikka sydankirurgista.

Yleensakin kaikki tyontekijat nayttivat taalla arvostavan tyotansa ja 

tekevan sen kaikella mahdollisella arvokkuudella.

Niin kuin pitaakin.

Lampaan potkat koristeltu kauniilla "pitsilla" joka tietaakseni on rasvaa jostain

vatsan seudulta myos.

Puput.

Yllattavassa paikassa lihakojujen keskella on ravintola,

Oinomageireio Epirus.  Soimme siella lomamme aikana lopulta kokonaista

kolme kertaa. Mella on paha(?) tapa jumiutua ravintoloihin joista olemme

tykanneet eika kokeilla joka kerta uutta paikkaa.

Epiruksessa ei kursailla. Kaikki paivan ruuat ovat naytilla

padoissa ja isoidsa kattiloissa ja kielitaitoiset tarjoilijat selvittavat mita

niissa on. Tarjonta vaihtelee ilmeisesti raaka-aineiden sesonkien mukaan.

Soimme siella liha- ja karitsanmaksakeittoa, lihapullia, kotitekoista pastaa,

vihanneskeitoksia, joista varsinkin okra oli erikoisen hyvaa.

Taalla oli tarjolla myos sita vatsalaukkukeittoa mutta jatin toiseen kertaan.

Meren antimia oli myos tarjolla.

Toki myos vihanneksia, hedelmia ja aika montaa sorttia oliiveja.

Makkarakaupan ylapuolella oli hieno viherseina.

Koirat odottavat jannittyneina emannan tehdessa ostoksia.

Taalla kaikenlaista yrttia ja kuvittuja paprikoita ja munakoisoja.

Kauniisti hoidettuja talojakin oli siella taalla.

Keskustorin lansipuolella Psirin kaupunginosassa maisemaa hallitsevat 

aasialaisten omistamat kaupat. Halpaa elektroniikkaa ja kaiken maailman

tavaraa. Rihkamakoruja ja vaarennettyja kelloja. 

Isannan ostama neljan euron kello ei kylla oikeen toiminut

mutta seuraavana paivana osti toisen kympilla ja se tikittaa hyvin.

Illallinen Carte Postale ravintolassa. Ei hullumpaa. Karitsankyljykset ja

kreikkalainen salaatti olivat loistavia kuten myos talon viini.