Getsemanen oliivipuita

Wikipedian mukaan maailman vanhimmat oliivipuut. 

Toinen tietolahde  vaittaa etta Galileassa on noin

3000 vuotta vanhoja oliivipuita, kun nama ovat "vain" tuhat

vuotta vanhoja. Kumpikin tietolahde on kylla samaa mielta

etta nama kahdeksan vanhusta ovat pistokkaita

samasta "emopuusta". 

Jerusalemin kasvoja

Viikko sitten retkeilimme Jerusalemissa.

Turistien maara oli uskomaton. Aloitimme Oljymaelta ja Kavelimme

alas Gidronin laaksoon Getsemaneen ja sielta vanhaan kaupunkiin

Via Dolososalle ja Pyhan haudan kirkkoon. 

Kuvasin matkalta ihmisten kirjoa.

Viimeinen kuva on retkikaverin.

Tehtavasi: etsi kuvista suomalainen opas!

Mukava naky

Piiiiiitkan kesan jalkeen.

Ja tervetuloa talviaikaan! Mehan siirryimme siihen 

jo lahes kuukausi sitten. Me ja Nokian Lumia

kannykat!

Talvi tuli vierailulle

Ei nyt sentaan lumen kanssa, mutta vetta tuli ihan mukavasti.
Kuvat netista.

Suomalaista kirjallisuutta hepreaksi

Muutama kuukausi sitten julkaistiin Leena Lehtolaisen Ensimmainen murhani.
Nyt juuri mieheni veli soitti ja kertoi lukevansa Harri Nykasen Ariel kirjaa. En tiennytkaan
etta sekin on kaannetty. Mielenkiintoinen varmaan paikallisille kun on sita
juutalaisteemaakin mukana.
Taalla on yleensakin skandinaavinen buumi paalla kirjallisuudessa.
"Tyttö jolla lohikaarmetatuointi" trilogia sen kai sai alkuun. Nyt kelpaa muutkin. 

Jo Nesbø n kirjoja on  myos kaannetty.  Ja tietysti
Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi oli taalla myyntilistoilla ykkosena
kymmenia viikkoja.
Mina olin aika pettynyt siihen, monet Paasilinnan teokset olivat parempia!

Maailma pahkinankuoressa

Jerusalemin vanhan kaupungin teepaitavalikoimaa.

Arafatista Paavo Pesusieneen.

Palestiinasta Israeli Defence Forceen.

Googlesta Smurffeihin. 

Kokakolasta rauhaan.

Gazasta puujalkavitsien kautta Jerusalemiin.

Tassa tiivistyy Jerusalemin monimuotoisuus havainnollisesti.

 

Ja vihaiset linnut tietysti!

Montenegro vihonviimeinen

Viimeisena paivana menimme vihdoin katsomaan, milta Budva 

 nayttaa paivanvalossa. Ihan mukavalta.

Vanha kaupunki on tosi pieni, ja sisaltaa etupaassa turistikauppoja,

ravintoloita ja kahviloita. 

Ja tietysti linnoituksen, kuten arvonsa tuntevan vanhan kaupungin kuuluukin.

Kiipesimme muureille katsomaan maisemia.

Kaupungin edustalla on asumaton saari, jossa on hieno uimaranta,

veneita menee tunnin valein.

Maisemaa kattojen yli.

Aika kirkasta tuo vesi. 

Tasta kuvasta tykkasin, tyylikkaita leideja.

Lettujakin olisi saanut, me tyydyimme sesamrinkeliin. 

Sitten pitikin lahtea Dubrovnikia kohti. Varasimme kunnolla aikaa, kun

halusimme kiertaa Kotorin lahden teitse, eika oikaista lossilla. 

Pysahdyimme kahville Perast-kylaan. Tanne voisi tulla leppoisalle 

loma-lomalle, ilman mitaan kiireita. 

 Kahvilan hellyydenkipea kisuliini sai ansaitsemaansa huomiota meikalaisen

sylkyssa.

Lahdella on pikkuinen luostarisaari.

Rajanylitys sujui hyvin. Vahan pelkasin, kun tietojeni mukaan Montenegrossa

sinne autolla tullessa pitaisi maksaa joku luonnonsuojeluvero, eika sita meilta

sinne saapuessa pyydetty. No, ei nyt poislahtiessa mitaan kuittia kyselty, joten 

kaikki ok. Turismin sesonkina heina-elokuussa kuulemma jonot rajalla ovat

pitkia ja ylitys saattaa kestaa tuntikausia. 

 Ajelimme lentokentan lahella olevaan, ennestaan tuttuun kauniiseen Chavtat

kaupunkiin ja nautimme siella herkullisen illallisen rantakadun ravintolassa. 

Lentokentalle piti saapua ajoissa, kun auton palautus piti tapahtua iltakahdeksaan

mennessa, muuten olisi pitanyt maksaa 25 euroa ekstraa. Olimmekin TODELLA

ajoissa, kun lennon ilmoitettiin olevan pari tuntia myohassa. Sittemmin se siirtyi viela

lahes parilla tunnilla myohempaan. Siina vaiheessa meille jaettiin sampylat ja 

pillimehut lentoyhtion (ihan plussaa Croatian airlinesille) puolesta, ja todella

 pelastyimme kun ajattelimme etta viela lisaakin myohastymista tulisi. Nain ei 

onneksi kaynyt, ja kotiin saavuttiin kylla sen verran myohaan (aikaisin aamulla)

etta toihin ei ollut enaa voimia menna. 

Eli tosiaan taas onnistunut matka, varmaan palaamme Montenegroon kevaalla

tai alkukesasta, kun luonto on taynna kevaan kukkia ja joet tulvillaan vuorien

lumien vesia.

Jos voisi vertailla, niin Kroatiassakin on upeat maisemat, mutta valilla tunnet etta

olet vain yksi tuhansista turisteista. Montrenegrossa, jossa turismi on vahempaa, 

varsinkin sisamaassa, tuntuu etta  kaikki turismin kanssa tyoskentelevat todella 

haluavat antaa turistille kaikkensa.

Varmasti tanne palataan!

Montenegro 6

Juu, ei se viela loppunut, jos niin jostain syysta kuvittelitte.

Seuraavana paivana suunnistimme Orsrogin luostariin, jonne olikin

lahes kolmen tunnin matka, jostaviimeiset kymmenen kilometria olikin

kammottavaa jyrkanteen reunalla ajoa mutkaisella ja kapealla polulla

jossa loppumattoman autojonon lisaksi hyorivat tietyokoneet (niiden

tarpeessa tie olikin). Onneksi paluumatkalla loydettiin ihan uusi tie, jota

ei ollut edes karttoihin merkitty. 

Ostrog kuuluu serbian ortodoksiselle kirkolle. Se on rakennettu lahes pystysuoraan

vuorenseinaan, maisemat viereiseen laaksoon ovat upeat, vierailupaivanamme 

oli kylla vahan utuista.

Luostarin perustajamunkin ruumis on taman rakennuksen alla olevassa luolassa.

Se n aarella rukoilemisen uskotaan tuovan terveytta ja apua elaman vaikeuksiin.

Varikas lisko paistatteli paivaa.

 Kynttiloita oli paljon.

Syksyn ensimmaiset kukat; myrkkylilja (kas vaan, ei ollut aavistustakaan

etta se olisi myrkyllinen,

ja piskuinen syklaami kurkistaa kuivien lehtien lomasta.

Paluumatkalla pysahdyimme "kahville" Skadar-jarven rannalle. Rehellinen

tarkoitus oli tosiaan juoda kahvit, mutta menuuta selaillessa tuppaa tulemaan

nalka, eli isanta otti lihakeiton, serkkuni valtavan jatski-kermavaahtoannoksen

ja mina shopska-salaatin (vihanneksia ja raastettua suolaista juustoa).

Utu vuorilla sai aikaan hienon syvyysvaikutelman.

Montenegro 5

Matkakertomusta pitaisi naputella loppuun, kun huomenna alkavat

jo paikallisetkin sapattiretket.

Eli tanaan Kotorin lahdelle. Kotorin kaupunki oli turisteja taynna, tie ruuhkainen

ja parkkipaikan loytaminen vei tovin. En haluaisi olla taalla elokuussa turistikauden

huippuaikana.

Ei kauhean aikasin paasty perille, vaikka tarkoitus oli.

Vuoden 1979 maanjaristys aiheutti paljon tuhoa myos taalla. Viikunapuu on loytanyt

suojaisen paikan raunioissa. 

Jotenkin tulee mieleen marokkolainen rakennustyyli tasta ikkunasta. 

Kuolleen Meren kosmetiikkaa!! Juttelimme pitkaan taman oranssipaitaisen pojan

kanssa. Han on israelilainen opiskelija kesatoissa taalla. Kauppa kay kuulemma

 hyvin. Ostajina etupaassa venalaiset turistit.

Kaupungin muurit nousevat ylos vuorelle.

Kiertelimme vahan rantoja. Tassa isanta kuvaa kaunista sypressilahtea. 

Sitten ajelimme tosi kiemuraista vuoristotieta katsomaan maisemaa vahan ylempaa. 

Aluksi Googlen kartta ohjasi meidat ihan aasien polulle, mutta onneksi oikeakin

tie loytyi.

 Kukkia tien reunassa.

 Lahti vahan ylempaa...

Ja viela ylempaa. Tassa mentiin jo varmaan pitkalti yli tuhannessa metrissa.